Siirry sisältöön

 Raamatun näkökanta:

Tulisiko kristittyjen käyttää uskonnollisia arvonimiä?

Tulisiko kristittyjen käyttää uskonnollisia arvonimiä?

NYKYÄÄN puhutaan paljon kristikunnan pappispulasta, mutta uskonnollisista arvonimistä kirkonmiesten piirissä tuskin on pulaa. Toiset arvonimet ovat vaatimattomia, toiset mahtailevia. Seuraavaksi luetellaan muutamia esimerkkejä:

  • Pappi: ”Kunnianarvoisa.”

  • Anglikaanipiispa: ”Hyvin kunnianarvoisa herra piispa.”

  • Roomalaiskatolinen piispa (Italiassa): ”Hänen ylhäisyytensä, loistavin ja kunnianarvoisin monsignore.”

  • Kardinaali: ”Hänen korkeutensa.”

  • Paavi: ”Erittäin pyhä isä.”

Arvonimiä ”kunnianarvoisa” ja ”piispa” on käytetty niin kauan, etteivät ne enää särähdä useimpien kirkon jäsenten korvaan. Mutta oikeuttaako Raamattu käyttämään tällaisia arvonimiä?

”Kunnianarvoisa”, ”piispa” ja ”kardinaali”

Kuningas Jaakon käännöksessä ilmaus ”kunnianarvoisa” esiintyy vain kerran, Psalmissa 111:9, jossa sanotaan: ”Pyhä ja kunnianarvoisa on hänen nimensä.” Kenen nimi? Seuraavassa jakeessa sanotaan: ”HERRAN pelko on viisauden alku.” (Psalmi 111:10, KJ.) Erään katolisen raamatunkäännöksen mukaan nämä jakeet kuuluvat: ”Pyhä ja kunnioitusta herättävä hänen nimensä. Jahven [Jehovan] pelko on viisauden lähde.” (The New Jerusalem Bible.) Jumalan sanan mukaan jumalanpelko eli syvä kunnioitus kuuluu siis yksinomaan Jehovalle, Kaikkivaltiaalle. Onko näin ollen oikein osoittaa sitä ihmisille?

”Jos joku haluaa piispan virkaan, hän haluaa hyvää työtä”, kirjoitti Paavali Timoteukselle (1. Timoteukselle 3:1, KJ). The New Jerusalem Bible kääntää tuon jakeen kuitenkin seuraavasti: ”Johtavaksi vanhimmaksi haluaminen merkitsee jalon työn tahtomista.” Varhaiskristityistä, joilla oli vastuullisia tehtäviä, puhuttiin ”vanhimpina” ja ”valvojina”. Käytettiinkö noita nimityksiä arvoniminä? Ei käytetty. Noita miehiä ei koskaan sanottu ”piispa Pietariksi” tai ”vanhin Jaakobiksi”. Jehovan todistajien seurakunnissa vanhimpina palvelevat kypsät kristityt miehet eivät siksi milloinkaan käytä ilmausta ”vanhin” arvonimenä. Sanat ”vanhin” ja ”valvoja” (piispa) soveltuvat sellaisiin, joilla on arvovaltainen ja vastuullinen asema. Nuo termit kuvailevat myös nimitettyjen miesten pätevyysvaatimuksia ja heidän työtään.

Mitä sitten on sanottava arvonimestä ”kardinaali”? Löytyykö se Raamatusta? Ei löydy. Sitä ei käytetä missään raamatunkäännöksessä.  Roomalaiskatolinen kirkko myöntääkin, ettei tämä arvonimi ole raamatullinen. Uudessa katolisessa tietosanakirjassa selitetään: ”Sana johtuu ’saranatappia’ tarkoittavasta latinan sanasta cardo, ja paavi Eugenius IV:n mukaan ’niin kuin talon ovi kääntyy saranoillaan, niin paavinistuinkin, koko kirkon ovi, lepää kardinaalikunnan varassa ja saa siltä tukea’.” (New Catholic Encyclopedia.) Tässä hakuteoksessa kerrotaan myös, että ”kardinaaleilla on etu tulla suoraan puhutelluiksi ’eminensseinä’ [korkeuksina]”. Lisäksi he voivat asemansa vuoksi käyttää punaista viittaa ja punaista päähinettä. Oliko apostoleilla tuollaisia ”etuja”? Raamatun vastaus on kielteinen.

”Herra”, ”monsignore” ja ”isä”

Tulisiko papistoon kuuluvia kutsua herroiksi? Anglikaanisia piispoja sanotaan ”herroiksi”. Katolisia prelaatteja puhutellaan usein sanalla ”monsignore”, joka tarkoittaa ’herrani’. Hollannin reformoidun kirkon pappeja puhuteltaessa käytetään joissakin maissa sanaa dominee, joka on latinalaisesta ’herraa’ tarkoittavasta sanasta dominus johdettu arvonimi. Jeesus neuvoi kuitenkin opetuslapsiaan: ”Te tiedätte, että kansojen hallitsijat herroina niitä hallitsevat – –. Näin ei ole teidän keskuudessanne.” (Matteus 20:25, 26.) Myös apostoli Pietari kirjoitti: ”Älkää yrittäkö hallita niitä jotka on vastuullenne uskottu, vaan olkaa laumallenne esikuvana.” (1. Pietari 5:3, Uusi testamentti nykysuomeksi.) Silloin kun Jeesus nöyrästi pesi opetuslastensa jalat, hän sanoi heille: ”Te puhuttelette minua ’Opettajaksi’ ja ’Herraksi’, ja oikein te puhutte, sillä sellainen minä olen.” (Johannes 13:13.) Onko oikein, että ihmiset käyttävät Jumalalle ja hänen Pojalleen kuuluvia uskonnollisia arvonimiä?

Onko uskonnollinen arvonimi ”isä” sovelias? Roomalaiskatoliset ja anglikaanit käyttävät sitä paljon. Laajalti on myös käytössä ’isää’ merkitsevä sana ”padre”. Jeesus valmensi kuitenkin opetuslapsiaan seuraavin sanoin: ”Älkää kutsuko maan päällä ketään isäksenne, sillä teillä on vain yksi Isä, hän joka on taivaassa.” (Matteus 23:9, UTN.) The New English Bible -raamatunkäännöksessä esitetään samantyylinen ajatus: ”Älkää kutsuko ketään ihmistä maan päällä ’isäksenne’.” Miksi papit ja heidän kannattajansa eivät noudata tätä Herran Jeesuksen Kristuksen antamaa käskyä?

Rooman paavia sanotaan tavallisesti ”pyhäksi Isäksi”. Hänen italialainen virkailijakuntansa puhuttelee häntä kuitenkin usein sanoilla Santissimo Padre, ’erittäin pyhä isä’. Ilmaus ”pyhä Isä” esiintyy Raamatussa vain kerran (Johannes 17:11). Se on yksinomaan Korkeimman Olennon nimitys. Onko oikein puhutella maan päällä olevia, epätäydellisiä luomuksia tuolla arvonimellä?

Uskonnollinen hairahdus

Luehan Matteuksen 23:1–12 ja pane merkille noiden jakeiden tekstiyhteys. Jeesus puhuu ensin fariseuksista, jotka olivat juutalaisuuden huomattavan lahkon jäseniä. He olivat legalisteja eli he vaativat ehdottomasti noudattamaan kaikkia Mooseksen lain yksityiskohtia. He pukeutuivat ja toimivat mielellään siten, että heihin kiinnitettiin huomiota. Heidän uskontonsa oli komeilevaa – heidän pukeutumistyylinsä, heidän huomattavat paikkansa aterioilla, heidän etumaiset istuimensa synagogissa ja heidän kunnianimensä. He jopa vaativat, että heille osoitettiin suurempaa kunnioitusta kuin vanhemmille. He halusivat, että heitä sanottiin isiksi. Jeesus ilmaisee kuitenkin kaikkien seuraajiensa olevan samanarvoisia Jumalan lapsina. Mikä tahansa päinvastaista osoittava arvonimi merkitsee jonkin Jumalalle kuuluvan ylimielistä anastamista. Jeesus kieltääkin sanan ”isä” käytön uskonnollisena kunnianimenä. Jeesus haluaa ehdottomasti, että hänen seuraajillaan on vain yksi Isä uskossa, Jehova.

Eivätkö monet papit selvästi seisokin ikään kuin Jumalalle ja hänen Pojalleen tarkoitetulla ”pyhällä maalla”, ja eikö suuri osa Jumalalle ja Kristukselle tarkoitetusta kunnioituksesta olekin suunnattu epätäydellisille ihmisille? Tosi kristityt karttavat nykyään imartelevien uskonnollisten arvonimien käyttöä, eivätkä he nosta ihmisiä papillisille jalustoille. Jehovan todistajat sanovat sananpalvelijoita vain ”veljiksi” (2. Pietari 3:15). Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jeesus sanoi: ”Te olette kaikki veljiä.” (Matteus 23:8, KR.)