Silta joka ei suostunut häviämään

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BULGARIASTA

BULGARIAN keskiosasta pohjoiseen sijaitsee kaupunki nimeltä Loveč, jossa Osămjoen poikki on rakennettu komea katettu silta. Sillä on takanaan paljolti yhtä värikäs historia kuin ihmisillä, joita se palvelee.

Itävaltalainen geologi Ami Boué, joka kävi Lovečissa 1800-luvun alkupuoliskolla, oli ensimmäisiä, jotka kiinnittivät siltaan huomiota. Hän kirjoitti ”katetusta kivisillasta, jolla on viehättäviä pikkukauppoja”. Tuo ainutlaatuinen silta oli paitsi yhdystie kaupungin kahden puoliskon välillä myös kauppapaikka. Sellaisena se oli alueen maamerkki.

Alkuperäinen katettu silta ei ollut kiveä vaan puuta. Vuosien saatossa se kuitenkin vaurioitui toistuvasti tulvissa ja oli aina korjauksen tarpeessa. Viimein vuonna 1872 koko silta huuhtoutui virran mukana ja kaupunkilaiset jäivät ilman elintärkeää kulkuväyläänsä.

Sillan uudelleen rakentaminen ei näyttänyt helpolta. Siksi tehtävään palkattiin maineikas bulgarialainen rakentaja Koljo Fitšeto, jonka oli määrä suunnitella ja rakentaa täysin uusi ja entistä vahvempi silta.

Uudenlainen rakenne

Fitšeto päätti pitää kiinni alkuperäisestä ideasta ja suunnitteli katetun sillan, jolla olisi pieniä kauppoja. Kymmenen metrin levyisen ja 84 metriä pitkän sillan alle hän rakensi viisi metriä korkeat, soikion muotoiset tukipilarit, jotka oli sijoitettu virran suuntaisesti. Niissä oli uudenlainen yksityiskohta: puolivälistä lähes ylös asti oli aukkoja, joiden kautta tulvavedet pääsivät virtaamaan pilareiden läpi. Pilareiden päälle tuli vankkoja tammipalkkeja ja -lankkuja. Kaikki muut osat – muun muassa 64 kauppaa, jotka reunustivat katua molemmin puolin – tehtiin pyökistä. Katto oli samaten pyökkiä, ja se katettiin ohuilla rautalevyillä.

Kiinnostava yksityiskohta oli sekin, että rautaisten kiinnittimien ja taottujen rautanaulojen sijasta Fitšeto päätti liittää tukipalkit toisiinsa puisilla tapeilla ja puuliitoksilla. Lopuksi kadun puinen pohja päällystettiin kivillä, joiden päälle levitettiin soraa. Päiväsaikaan sillalle siivilöityi luonnonvaloa pienistä sivuikkunoista ja kattoaukoista. Illalla sytytettiin kaasulamput. Kaiken kaikkiaan uuden sillan suunnittelu ja rakentaminen kesti kolmisen vuotta [1].

Ihmisvilinää

Muuan aikalainen kuvaili sillan hyörinää seuraavin sanoin: ”Kadulla, jolla autoja, hevosvaunuja tai kuormajuhtia ei juuri näkynyt, kauppiaiden, ohikulkijoiden ja sivustakatsojien äänet sekoittuivat peltiseppien työstä kantautuvaan paukkeeseen – – ja kaupustelijoiden huutoihin, kun nämä  tarjosivat tuotteitaan kovaan ääneen. Silta oli oma maailmansa. Lukuisat värikkäät pikkukaupat, jotka pursuivat villanyörejä, helminauhoja ja muita tavaroita, noudattivat omaa elämänrytmiään ja perinteitään.”

Kaupanteon lisäksi katetulle sillalle kokoonnuttiin viihtymään, sillä monet kauppiaat harrastivat musiikkia. Samainen kirjoittaja jatkoi: ”Parturissa oli viisi kuusi parturia, jotka työnsä ohella olivat myös taitavia muusikkoja. Enimmäkseen he soittivat kielisoittimia. He löysivät usein hetken aikaa musisoida, ja asiakkaat odottelivat mielellään soiton loppuun.” Ensimmäisen maailmansodan jälkeen jotkut noista partureista perustivat niin sanotun Parturien orkesterin.

Silta liekeissä

Puolen vuosisadan ajan Fitšeton katettu silta kesti tulvat, sodat ja muut onnettomuudet. Mutta elokuun 3. päivän vastaisena yönä vuonna 1925 valtavat liekit valaisivat taivaan Lovečin yllä, kun tuo maalauksellinen silta syttyi tuleen ja paloi tuhkaksi. Kukaan ei tiedä varmasti vielä tänäkään päivänä, johtuiko palo huolimattomuudesta vai oliko se tuhopoltto. Yhtä kaikki kaupunki oli jälleen ilman yhdysväylää.

Vuonna 1931 valmistui uusi katettu silta ja sen varrelle pieniä kauppoja ja työpajoja [2]. Uusi rakentaja käytti kuitenkin puun ja kiven asemesta terästä ja betonia. Silta oli aivan erimallinen kuin edeltäjänsä. Katto oli lasia, ja sillan puoliväliin ei tullut lainkaan ulkoseiniä. Vuosina 1981–82 silta muutettiin Koljo Fitšeton alkuperäisen mallin mukaiseksi [3].

Lovečin katettu silta on kaupungin symboli ja taitavan käsityöläisen suuri aikaansaannos. Vielä nykyisinkin se houkuttelee niin paikallisia kuin matkailijoitakin kävelylle pitkin myymälöiden reunustamaa katua.

[Kartta s. 22]

(Ks. painettu julkaisu)

BULGARIA

SOFIA

Loveč

[Kuvan lähdemerkintä s. 23]

Kuva 2: Kirjasta Lovech and the Area of Lovech