Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Ikivanhoja tapoja nykypäivän Meksikossa

Ikivanhoja tapoja nykypäivän Meksikossa

Ikivanhoja tapoja nykypäivän Meksikossa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA MEKSIKOSTA

MUINAISET uskonnolliset tavat ja uskomukset pitävät pintansa matkapuhelimien ja internetin rinnalla nykypäivän Meksikossa. Menneinä vuosisatoina roomalaiskatolisuuteen sekoittui joitakin intiaanien tapoja, jotka ovat edelleen tunnusomaisia Meksikon katolilaisten palvonnalle.

Esimerkiksi monet meksikolaiset menevät vuosittain marraskuun 2. päivänä hautausmaalle viettämään kaikkien sielujen päivää eli kuolleiden päivää. He saattavat jättää kuolleille rakkailleen kukkia, ruokaa ja alkoholijuomia. Joillakin haudoilla on jopa yhtye esittämässä vainajan lempimusiikkia. Monet katolilaiset myös rakentavat kotiinsa alttarin, jolle he saattavat laittaa valokuvan kuolleesta omaisestaan.

Eräässä tietosanakirjassa kerrotaan, että jotkin kuolleiden päivään liittyvät tavat näyttävät ”sisältävän aineksia intiaanien ochpaniztli- ja teotleco-kuukausien seremonioista, joiden aikana maneille [kuolleiden sieluille] uhrattiin cempasúchil-kukkia ja maissipiirakoita heti elonkorjuun jälkeen loka-marraskuun vaihteessa” (Enciclopedia de México). Kirjan mukaan jotkin kuolleiden päivän tavat muistuttavat tapoja, jotka kuuluivat ennen espanjalaisten tuloa vietettyihin karnevaalihenkisiin juhliin.

Syvä uskonnollinen kunnioitus

Meksikon katolilaisille 12. joulukuuta on juhlapäivä. Silloin tuhannet pyhiinvaeltajat eri puolilta maata suuntaavat Guadalupen Neitsyen kirkkoon Tepeyacin kukkulalle Méxicon kaupunkiin. Monet kävelevät päiväkausia ja rukoilevat matkalla Neitsyttä. Perille saavuttuaan heillä on tapana kulkea loppumatka kirkkoon polvillaan (yllä) ja uhrata ruusuja.

Guadalupen Neitsyen kuvia näkee myös kodeissa sekä linja-autoasemilla ja muilla julkisilla paikoilla. Neitsyttä kutsutaan arvonimillä ”Jumalan äiti” ja ”Tepeyacin pieni tummahipiäinen”. Uskovat ovat 1500-luvulta lähtien lukeneet usein hänen ansiokseen parantamisia ja muita ihmeitä.

Alkuperä

Syvä kunnioitus naispuolista jumaluutta kohtaan samoin kuin jotkin muut tämän pyhäpäivän piirteet juontuvat asteekkien äitijumalan Cihuacóatlin palvonnasta. Tätä jumalaa kutsutaan myös nimellä Tonantzin, ”Pikku äitimme”. Kirjassa México a través de los siglos (Meksiko kautta vuosisatojen) kerrotaan, että varhaiset asteekit toivat tämän jumalattaren samoin kuin hänen poikansa Huitzilopochtlin silloiseen asteekkien valtakunnan pääkaupunkiin Tenochtitlániin, jonka paikalla on nykyinen México.

Espanjalaiset tuhosivat Tepeyacin kukkulalla sijainneen Cihuacóatlin temppelin. Perimätiedon mukaan alle neljäkymmentä vuotta sen jälkeen, kun Kolumbus oli laskenut jalkansa tälle mantereelle, Guadalupen Neitsyt näyttäytyi täällä eräälle intiaanille, Juan Diegolle. Neitsyen kerrotaan pyytäneen, että paikalle rakennettaisiin hänelle omistettu pyhäkkö.

Asteekit kunnioittivat Cihuacóatlia suuresti. Hänellä sanotaan olleen pitkät, palmikoimattomat hiukset ja kokonaan valkoiset vaatteet. Hänen temppelinsä sisäänkäynti oli niin matala, että sinne pääsi vain polvillaan. Sisällä palvoja näki hänen patsaansa jumalankuvien ympäröimänä, mikä antoi hänestä vaikutelman ”jumalten äitinä”.

Cihuacóatlille omistettuun juhlaan kuului ihmisuhreja, tanssia ja sotureiden kulkue, jossa kaikilla oli ”ruusuja käsissään, kaulassaan ja päässään”. Ruusut jätettiin temppelin huipulle uhrilahjaksi Huitzilopochtlille. Jotkut intiaanit, joista monet olivat Guatemalasta, kävelivät yli tuhat kilometriä päästäkseen juhlaan.

Onko alkuperällä väliä?

Katolisen Guadalupen Neitsyen palvonnalla on selvästi juurensa sellaisten ihmisten palvontamenoissa, jotka eivät palvoneet Raamatun tosi Jumalaa (Psalmit 83:18). Onko sillä merkitystä? Onko palvontatapojen alkuperällä väliä?

Apostoli Paavali antoi viisaan neuvon: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen ei-uskovien kanssa. – – Miten sopivat yhteen Kristus ja Belial? Tai mitä osuutta uskollisella on ei-uskovan kanssa?” Hän sanoi myös: ”Varmistautukaa kaikesta; pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää.” (2. Korinttilaisille 6:14, 15; 1. Tessalonikalaisille 5:21.)

Paavalin sanat ovat ajankohtaiset vielä nykyäänkin. Meidän tulisi miettiä palvontaamme ja pohtia, onko se tarkasti Jumalan sanan, Raamatun, opetusten mukaista vai ovatko jotkin sen piirteet peräisin palvonnasta, jota vääriä jumalia palvelevat harjoittavat. Sen joka haluaa miellyttää Jehovaa, tosi Jumalaa, on viisasta etsiä vastaukset tällaisiin kysymyksiin.

[Kuva s. 23]

Pyhiinvaeltajat saapuvat Guadalupen Neitsyen kirkkoon.

[Kuva s. 23]

Muusikkoja hautausmaalla marraskuun 2. päivänä.