Keralan vesillä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA INTIASTA

KUVITTELE olevasi risteilyllä kauniisti sisustetulla hotellilaivalla, jolla pääset 44 joen suistoalueille. Tämä on mahdollista Lounais-Intiassa Keralan osavaltiossa, missä vesiväyliä on 900 kilometrin verran. Kokemus on nautittava ja ainutlaatuinen. Laivan lipuessa verkalleen eteenpäin ei voi kuin ihailla kookospalmujen reunustamia laguuneja, vehreitä riisipeltoja sekä luonnonjärviä ja ihmisten rakentamia kanavia. Ehkä juuri näiden vesien ansiosta National Geographic Traveler -matkailulehti mainitsee Keralan niiden 50 kohteen joukossa, jotka sen mukaan on nähtävä kerran elämässä.

Huomion arvoisia ovat myös ihmiset, jotka noiden lukuisten kanavien varrella elävät. He muistavat vielä ajan, jolloin lähimailla ei näkynyt sen enempää turisteja kuin viiden tähden hotellejakaan. Heidän elämänsä ei ole silti muuttunut paljonkaan. Vaikka uudet hotellit ja muut matkailuun liittyvät palvelut työllistävät joitakin heistä, alueen kulttuuri ja arkinen elämänmeno ovat pysyneet pitkälti ennallaan. He huolehtivat riisipelloistaan ja kookospalmulehdoistaan, ja täydentääkseen ruokavaliotaan ja saadakseen lisätuloja he kalastavat ja myyvät kalaa.

Kalassa

Kalastus kuuluu Keralassa arkielämään. Vain täällä voi nähdä, miten naiset nappaavat paljain käsin intiankirjoahvenia, jotka täällä tunnetaan nimellä karimeen. Niitä elää vain näissä vesissä, ja ne maistuvat niin intialaisille kuin ulkomaalaisillekin. Kalastaessaan naiset kävelevät vedessä astiat perässään kelluen. Kun kalat huomaavat heidän lähestyvän, ne painuvat pohjaan ja työntävät päänsä mutaan. Naisia ei kuitenkaan niin vain hämätä, vaan he tunnustelevat pohjaa tarkasti jaloillaan. Paikannettuaan kalan he sukeltavat nopeasti veden alle, tarttuvat paljain käsin pahaa-aavistamattomaan saaliiseensa ja nostavat venkuroivan vonkaleen astioihinsa. Saatuaan kalaa tarpeeksi he kahlaavat rantaan, missä innokkaat ostajat jo odottelevat. Suuremmat ja kalliimmat kalat menevät viiden tähden hotelleihin rikkaiden herkuiksi, ja pienemmistä syntyy maukas ateria vähävaraisemmille.

Kiinalaisia kalaverkkoja

Rannoilla näkyy paljon kauniita kiinalaistyylisiä kalaverkkoja. Nekin kuuluvat seudun tunnettuihin nähtävyyksiin.

On arveltu, että tällaisia verkkoja toivat Keralaan Cochinin kaupunkiin ensi kerran Kublai-kaanin hovista tulleet kiinalaiset kauppiaat jolloinkin ennen vuotta 1400. Näitä käsikäyttöisiä kalastusvälineitä käyttivät ensimmäisinä kiinalaiset ja sittemmin portugalilaiset siirtolaiset. Vielä nykyäänkin yli 600 vuotta myöhemmin ne tuovat elannon monille intialaisille kalastajille ja ravintoa lukemattomille ihmisille. Yhdellä verkolla saatu saalis voi riittää kokonaiselle kylälle. Romanttinen näkymä, jossa auringonlaskua  vasten piirtyy kuivumaan nostettuja verkkoja, on tärkeällä paikalla monen turistin valokuva-albumissa.

Näillä vesillä on kiinalaisten verkkojen lisäksi muitakin vetonauloja. Esimerkiksi perinteiset käärmevenekilpailut houkuttelevat paikalle joka vuosi tuhansia ihmisiä.

Soutukilpailuja

Käärmeveneet ovat pitkiä, kapeita kanootteja, joiden perä muistuttaa kobran kaulaa. Ennen muinoin seudun ruhtinaat käyttivät niitä keskinäisissä sodissaan. Kun taistelut viimein laantuivat, veneet jäivät vähemmälle käytölle. Vain temppelijuhlien aikana nuo uljaat alukset kulkivat vesillä. Näyttävin elkein ne koristeltiin ja niihin hankittiin miehistö, ja sitten ne toimivat paikallisen kulttuurin lippulaivoina. Juhlakaudella järjestettiin soutukilpailuja paikalle saapuneiden arvovieraiden kunniaksi. Tämä tuhatkunta vuotta vanha perinne on yhä voimissaan.

Kilpailuihin osallistuu yleensä jopa 20 venettä, joista kussakin on 100–150 hengen miehistö. Heistä alun toistasataa istuu lyhyissä airoissa kahdessa rivissä koko veneen pituudelta. Perässä seisoo neljä miestä, jotka ohjaavat alusta pitemmillä airoilla. Kaksi miestä seisoo veneen keskellä, ja molemmat lyövät puukepillä tahtia soutajille. Ääntä pitää lisäksi vielä vähintään puolikymmentä muuta miestä, jotka taputtavat, viheltävät, huutavat ja laulavat soutajien omia lauluja kannustaakseen joukkuetta pitämään yllä vauhtia. Loppusuoralle tultaessa rytmikäs tasatahti rikkoutuu, kun nuoret miehet purkavat jäljellä olevan energiansa hurjaan loppukiriin.

Vuonna 1952 soutukilpailu teki suuren  vaikutuksen Intian ensimmäiseen pääministeriin Jawaharlal Nehruun, kun hän vieraili seudun tärkeimpiin kaupunkeihin kuuluvassa Alleppeyssa. Hän innostui kisasta niin valtavasti, että hyppäsi turvajärjestelyistä välittämättä voittajajoukkueen veneeseen ja alkoi taputtaa ja laulaa yhdessä soutajien kanssa. Palattuaan Delhiin hän lähetti järjestäjille lahjaksi käärmeveneen hopeisen pienoismallin, johon on kaiverrettu hänen allekirjoituksensa ja teksti ”[Keralan] ainutlaatuisen soutukilpailun voittajille”. Hopeavene on sen jälkeen ollut Nehrun mukaan nimetyn jokavuotisen soutukilpailun palkintopokaali. Tällaisia kilpailuja tulee katsomaan joka vuosi satatuhatta ihmistä. Silloin nuo muutoin niin rauhalliset vesitiet ja rannat kuhisevat elämää.

Kelluvat loistohotellit

Käärmeveneet eivät ole ainoita täkäläisiä vesikulkuneuvoja, jotka houkuttelevat paikalle turisteja. Yhä suositummiksi ovat tulleet riisilaivat – vanhanaikaiset alukset, jotka on muutettu ylellisiksi hotellilaivoiksi.

Vaikka monet turisteille tarkoitetut riisilaivat ovat uutta tuotantoa, jotkin niistä ovat yli sata vuotta vanhoja. Ne tunnettiin alun perin nimellä kettuvallam ’solmuvene’. Ne rakennettiin leipäpuulankuista, jotka liitettiin yhteen ilman ensimmäistäkään naulaa tekemällä solmuja kookoskuidusta punottuihin köysiin. Niillä kuljetettiin riisiä ja muita tarvikkeita kylästä toiseen sekä mausteita kaukaisempiin paikkoihin. Nykyajan kuljetusvälineiden tultua niiden tilalle ne poistuivat käytöstä lähes kokonaan. Sitten muuan teräväpäinen yrittäjä keksi muuttaa niitä hotellilaivoiksi turisteille. Niihin kuuluu terassi, ylellisiä makuuhuoneita kylpyhuoneineen ja kauniisti sisustettuja oleskelutiloja. Miehistö vie aluksen minne ikinä asiakas haluaa ja laittaa ruoaksi mitä ikinä tämä toivoo.

Illan tullen laiva ankkuroidaan joko rannan tuntumaan tai, jos asiakas kaipaa enemmän rauhaa ja yksityisyyttä, keskelle järveä. Siellä hiljaisuus on rikkumaton – lukuun ottamatta jonkin unettoman kalan aiheuttamaa satunnaista molskahdusta.

Kaikki eivät kuitenkaan ole näillä vesillä rentoutumassa. ”Ihmisten kalastajat” ovat innokkaina liikkeellä.

 ”Ihmisten kalastajia”

Ilmaus ”ihmisten kalastajat” on peräisin Jeesukselta. Hän sanoi kalastajille, joista tuli hänen opetuslapsiaan: ”Tulkaa minun perässäni, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Hän puhui siitä, miten ihmisiä autettaisiin tulemaan hänen seuraajikseen. (Matteus 4:18, 19; 28:19, 20.) Tätä Jeesuksen antamaa työtä tekevät Jehovan todistajat kaikkialla maailmassa, myös täällä Keralan rannoilla.

Keralassa on 132 Jehovan todistajien seurakuntaa, joista 13 on vesireittien varrella. Monet seurakuntien jäsenistä ovat kalastajia myös ammatiltaan. Kerran töissä ollessaan eräs heistä puhui Jumalan valtakunnasta toiselle kalastajalle. Pian tämä mies oivalsi eron oman kirkkonsa ja Raamatun opetusten välillä. Myös hänen vaimonsa ja neljä lastaan kiinnostuivat asiasta, ja heidän kanssaan alettiin tutkia Raamattua. He edistyivät nopeasti, ja nyt neljä noista kuudesta on käynyt kasteella. Kaksi lasta edistyy kohti samaa tavoitetta.

Erään seurakunnan jäsenet kävivät veneellä pienessä saaressa saarnaamassa. Laivayhteydet saareen ovat epäsäännölliset, ja siksi paikalliset kutsuvat sitä nimellä kadamakudi, johon sisältyy ajatus siitä, että ihminen jää saareen loukkuun sinne kerran tultuaan. Todistajat tapasivat siellä Johnyn ja hänen vaimonsa Ranin. He olivat syntyjään katolilaisia mutta kävivät eräässä meditaatiokeskuksessa ja lahjoittivat sille niin paljon rahaa kuin vain pystyivät. Johny kiinnostui kovasti Raamatun totuudesta, ja hänelle järjestettiin raamatuntutkistelu. Hän alkoi kertoa oppimistaan asioista toisille ja lakkasi tupakoimasta ja juopottelemasta.

Johnyn ansiotyö ei ollut sopusoinnussa Raamatun kanssa, joten hän teki tarvittavia muutoksia. Aluksi perheen taloudellinen tilanne vaikeutui, mutta pian Johny alkoi pyytää rapuja myytäväksi, ja näin hän pystyi pitämään huolta perheensä tarpeista. Hänet kastettiin syyskuussa 2006 ja hänen vaimonsa ja kaksi lastaan vuotta myöhemmin. Toivo elää ikuisesti maailmanlaajuisessa paratiisissa on muuttanut täysin heidän elämänkatsomuksensa (Psalmit 97:1; 1. Johanneksen kirje 2:17).

Keralan vesillä on tosiaan nautittavaa liikkua – ei ainoastaan kiinalaisten kalaverkkojen, käärmeveneiden ja hotellilaivojen vuoksi, vaan koska niillä asuu myös ”ihmisten kalastajia”, uskollisia Jehovan todistajia.

[Kartta s. 22, 23]

(Ks. painettu julkaisu)

INTIA

KERALA

[Kuva s. 23]

Kalastus kuuluu Keralan elämänmenoon.

[Lähdemerkintä]

Yllä: Salim Pushpanath

[Kuva s. 23]

Naiset kalastavat paljain käsin.

[Kuva s. 24]

Käärmevenekilpailu

[Kuva s. 24]

”Kettuvallam”

[Kuva s. 24, 25]

Hotellilaiva

[Kuva s. 24, 25]

Johny ja hänen vaimonsa Rani

[Kuvien lähdemerkintä s. 24]

Salim Pushpanath