Miten lennonjohto huolehtii matkustajien turvallisuudesta?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA FILIPPIINEILTÄ

OLETKO koskaan lentäessäsi miettinyt, miten kapteeni pystyy suunnistamaan ilmassa? Kymmenien tai jopa satojen samanaikaisesti ilmassa risteilevien lentokoneiden ajatteleminen voi herättää joissakuissa levottomuutta. Miten ne välttyvät törmäämästä toisiinsa?

On luonnollista, että matkustajat miettivät tällaisia kysymyksiä. Tilastojen mukaan liikennelennot ovat kuitenkin aivan turvallisia, * tosiasiassa turvallisempia kuin moottoripyörällä tai autolla matkustaminen. Tärkeä lentoturvallisuuteen vaikuttava tekijä on lennonjohtojärjestelmä.

Turvallisen lennon varmistaminen

Kapteenilla, lentokoneen päälliköllä, on päävastuu turvallisesta lennosta. Monissa tilanteissa hän ei kuitenkaan näe lähistöllä lentäviä koneita eikä edes tiedä niistä. Sen vuoksi useimmissa maissa toimii lennonjohtojärjestelmä. Maan pinnalla olevat työntekijät seuraavat valvotussa ilmatilassa tapahtuvien lentojen jokaista vaihetta.

Samuel, joka on toiminut 13 vuotta lennonjohtajana Kaliforniassa, sanoo: ”Lennonjohtajilla on ratkaisevan tärkeä rooli lentoliikenteen turvallisuuden kannalta. Tärkein tehtävä on pitää lentokoneet tarpeeksi kaukana toisistaan.” Lennonjohdon vuoroesimies Melba selittää tarkemmin: ”Ensimmäisenä ja tärkeimpänä tulee turvallisuus, mutta sen lisäksi huolehdimme myös siitä, että liikenne kulkee joutuisasti ja järjestyksellisesti.” Lennonjohtajat pyrkivät näin ollen paitsi estämään törmäykset myös edistämään lentoliikenteen sujuvuutta.

Kun siis lentäjä huolehtii tehtävistään ohjaamossa, monet silmät ja korvat seuraavat lentoa maan pinnalta. Lentäjä on radiopuhelimella säännöllisesti yhteydessä paitsi lähtö- ja laskukenttien myös reitin varrella olevien alueiden lennonjohtajiin.

Tällä nopeiden lentokoneiden aikakaudella on tärkeää pitää silmällä asioita, joita lentäjä ei voi nähdä. Kuvitellaanpa esimerkiksi, että kaksi liikennesuihkukonetta on törmäyskurssilla. Siinä vaiheessa, kun lentäjät näkevät toisensa paljaalla silmällä, heillä saattaa olla vain joitakin sekunteja aikaa välttää törmäys! Lennonjohdon vastuulla on estää tällaiset  tilanteet. Jo hyvissä ajoin lentäjille on annettu ohjeita, joita noudattamalla he pysyvät turvallisen välimatkan päässä toisistaan.

Miten lentoa seurataan

Radiomajakat lähettävät maasta radiosignaaleja, jotka opastavat lentokoneita. Koneessa on laitteita, jotka vastaanottavat nämä signaalit ja kertovat niiden perusteella tarkasti koneen sijainnin. Majakat sijaitsevat tietyissä paikoissa, ja koneiden täytyy lentää määränpäähänsä niiden kautta. Näin syntyy selkeitä lentoväyliä.

Lennonjohtajat seuraavat näillä väylillä kulkevia koneita. Ennen lähtöä lentäjien täytyy antaa lentosuunnitelma, josta käy ilmi heidän reittinsä. Lennonjohtajat saavat kopion niin kutsutusta lennonjohtoliuskasta. Lennonjohdon päällikkönä toimiva Salvador Rafael selittää, miten sitä käytetään: ”Lentoväylillä on kohtia, joita ylittäessään lentäjän on ilmoitettava siitä lennonjohtajalle, joka puolestaan merkitsee tiedon liuskaansa.” Näin lennonjohtaja voi muodostaa mielikuvan koneen reitistä.

Tällaisten ilmoitusten keräämistä varten lennonjohtajalla on käytössään radiopuhelin. Hän tietää, missä lentokone on, ja hän antaa lentäjälle ohjeita, joiden avulla tämä voi pysytellä turvallisen välimatkan päässä toisista koneista. Lennonjohtajilla ja lentäjillä on yleensä useita radiopuhelimia ja -taajuuksia. Jos yksi niistä ei toimi, he voivat käyttää jotain toista.

Entä sitten kansainväliset lennot, joilla eri kielet astuvat mukaan kuvaan? Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö on valinnut ilmailualan yleiskieleksi englannin, jotta vältyttäisiin vaaroilta, joita viestintäongelmat voisivat aiheuttaa. Koska tietyt sanat, kirjaimet ja numerot kuulostavat radioyhteyden kautta samanlaisilta, lennonjohtajat opetetaan käyttämään vakiosanontoja ja -ääntämystä heidän antaessaan ohjeita lentäjille. Vielä yhtenä turvatoimena lentäjiä pyydetään ”lukemaan takaisin” eli toistamaan ääneen tietyt lennonjohtajien antamat ohjeet.

Lennonjohdossa käytetään myös tutkaa. Tutka-antenni ottaa vastaan lentokoneista heijastuvat tutka-aallot, minkä jälkeen koneet näkyvät pisteenä lennonjohtajan tutkaruudulla. Monissa lentokoneissa on lisäksi transponderi eli ”tutkavastaaja”, joka lähettää tutkalle tunnistussignaalin. Kun tämä tunnus yhdistetään tietokoneella oleviin tietoihin, tutkaruudulla näkyvät myös lennon numero, lentonopeus ja -korkeus sekä lentokoneen tyyppi.

Jos lennonjohtaja havaitsee, että jonkin ilma-aluksen on väistettävä, jottei sattuisi törmäystä, hänellä on useita vaihtoehtoja. Hän voi määrätä lentäjän muuttamaan 1) lentosuuntaa (niin sanottu vektorointi) tai 2) lentonopeutta, jos esimerkiksi jokin lentokone on saavuttamassa toista. Hyvin usein koneet pidetään erillään muuttamalla 3) lentokorkeutta.

Monissa tutkissa on vielä eräs turvallisuutta lisäävä ominaisuus. Ne voivat antaa hälytyksen vaaratilanteessa, esimerkiksi jos järjestelmä ennakoi kahden koneen eksyvän liian lähelle toisiaan. Hälytys annetaan myös, jos jokin kone on ajautumassa liian lähelle maanpintaa.

Tavoitteena turvallisuus

Lennonjohtojärjestelmän parantamiseksi tehtyjä suunnitelmia ollaan  jo ottamassa käyttöön. Maanpäällisiin laitteisiin perustuva navigointi merkitsee usein sitä, että lentoliikenne rajoittuu tietyille reiteille ja korkeuksille. Sen vuoksi ilmatilaa jää tyhjäksi ja matkat pitenevät. Tulevaisuudessa käytetään yhä enemmän GPS:ää ja muita satelliittijärjestelmiä, joiden avulla lentokoneiden reitit voidaan valita paljon joustavammin ja valtamerten yli kulkevia lentoja on helpompi seurata.

Kuten tämä lyhyt katsaus lennonjohtoon on osoittanut, lentäjä ei ole ainoa, joka tietää, missä kone milläkin hetkellä on. Samaan aikaan monet muut tarkkailevat lennon edistymistä maan kamaralla. Koko järjestelmä on suunniteltu niin, että vaarat voitaisiin minimoida ja turvallisuus maksimoida. Ei siis mikään ihme, että liikennelennoilla sattuu onnettomuuksia todella harvoin.

Kun seuraavan kerran olet kaukolennolla, muista, että lennonjohdossa monet silmät ja korvat vartioivat turvallisuuttasi. Voit siis olla rauhallisin mielin ja nauttia miellyttävästä matkasta!

[Alaviite]

[Kaavio s. 14, 15]

(Ks. painettu julkaisu)

LENNON SEURAAMINEN

GPS-satelliitti

Lennonjohtojärjestelmä

Radiomajakoita

Radioyhteys

Tutka-antenni

[Kuva s. 15]

Lennonjohtotorni

[Kuva s. 15]

Lennonjohtajia

[Kuva s. 15]

Lennonjohtokeskus

[Kuvien lähdemerkinnät s. 15]

Lennonjohtotorni ja lennonjohtajat: NASA Ames Research Center; lennonjohtokeskus: U. S. Federal Aviation Administration