Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Raamattu voi muuttaa elämän

Raamattu voi muuttaa elämän

Raamattu voi muuttaa elämän

Mikä sai naisen, joka salakuljetti timantteja ja varasti työnantajaltaan, muuttumaan rehelliseksi työntekijäksi? Mikä auttoi itsemurhaa kahdesti yrittänyttä naista löytämään elämälleen tarkoituksen? Miten eräs alkoholisti ja narkomaani pystyi pääsemään eroon tuhoisista riippuvuuksistaan? Nämä ihmiset kertovat nyt hiukan elämästään.

TIEDOT

NIMI: MARGARET DEBRUYN

IKÄ: 45

MAA: BOTSWANA

TAUSTA: SALAKULJETTAJA JA VARAS

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Isä oli alun alkaen saksalainen, mutta hänestä tuli Lounais-Afrikan eli nykyisen Namibian kansalainen. Äiti oli Botswanasta ja kuului mangologa-heimoon. Minä olen syntynyt Gobabisissa Namibiassa.

1970-luvulla Etelä-Afrikan hallituksella oli paljon valtaa Namibiassa, ja se saattoi kylissä ja kaupungeissa pakolla voimaan apartheid-lait. Koska vanhempani elivät seka-avioliitossa, heidät taivuteltiin eroamaan. Äiti otti meidät lapset mukaansa ja palasi Ghanziin Botswanaan, ja asetuimme sinne.

Vuonna 1979 muutin Lobatseen, missä asuin sijaisvanhempien luona, kunnes sain kouluni käytyä. Myöhemmin löysin toimistotyötä eräästä autokorjaamosta. Vartuin siinä uskossa, että Jumala ei huolehdi ihmisistä vaan kunkin on elätettävä itsensä ja perheensä keinolla millä hyvänsä.

Koska minulla oli työpaikalla vastuullinen asema, pystyin varastamaan sieltä varaosia. Aina kun juna kulki kaupungin halki yöaikaan, toverini ja minä nousimme siihen ja varastimme kaiken, mitä saimme käsiimme. Sekaannuin myös timanttien, kullan ja pronssin salakuljetukseen. Aloin käyttää huumeita ja muutuin hyvin väkivaltaiseksi. Lisäksi minulla oli monia poikaystäviä.

Viimein vuonna 1993 menetin työpaikkani jäätyäni kiinni varastelusta. Kiinnijäämisen pelossa ”ystäväni” hylkäsivät minut. Loukkaannuin tästä ja päätin, etten enää luottaisi keneenkään.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Vuonna 1994 tapasin Timin ja Virginian, jotka olivat Jehovan todistajien lähetystyöntekijöitä. He tulivat uudelle työpaikalleni, kun minulla oli ruokatunti, ja opettivat minulle asioita Raamatusta. Myöhemmin, kun olin oppinut luottamaan heihin, pyysin heidät kotiini tutkimaan kanssani.

Pian tajusin, että miellyttääkseni Jumalaa minun täytyisi muuttaa elämäntapaani. Opin esimerkiksi 1. Korinttilaiskirjeen 6:9, 10:stä, että ”eivät haureelliset, – – eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa”. Pääsin eroon pahoista tavoista yksi kerrallaan. Lopetin varastelun. Katkaisin yhteyteni rikollisiin, joiden kanssa olin kasvanut. Lisäksi Jehova antoi minulle voimaa lakata seurustelemasta poikaystävieni kanssa.

SAAMANI HYÖTY: Nähtyäni paljon vaivaa olen oppinut hillitsemään itseni, niin etten enää huuda lapsilleni, kun jokin menee vikaan (Efesolaisille 4:31). Yritän selvittää asiat rauhallisesti. Tällainen ajatustenvaihto johtaa toivottuihin tuloksiin ja yhdistää perhettämme.

Entiset ystäväni ja jopa naapurini ovat huomanneet, että minuun voi luottaa. Minusta on tullut rehellinen ja luotettava työntekijä, ja olen tunnollinen käsitellessäni tavaroita ja rahaa. Siksi pystyn elättämään itseni samalla kun käytän paljon aikaa raamatullisten asioiden opettamiseen toisille. Yhdyn koko sydämestäni Sananlaskujen 10:22:n sanoihin: ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa.”

TIEDOT

NIMI: GLORIA ELIZARRARÁS DE CHOPERENA

IKÄ: 37

MAA: MEKSIKO

TAUSTA: YRITTI ITSEMURHAA

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Vartuin vauraalla alueella Naucalpanissa Méxicon osavaltiossa. Olin pienestä pitäen hyvin kapinallinen ja lisäksi kova juhlimaan. Aloin tupakoida 12-vuotiaana, juopotella 14-vuotiaana ja käyttää huumausaineita 16-vuotiaana. Muutamaa vuotta myöhemmin lähdin kotoa. Useimmilla ystävilläni oli vaikeat kotiolot; heitä pahoinpideltiin joko fyysisesti tai sanallisesti. Elämäni tuntui niin toivottomalta, että yritin kaksi kertaa tehdä itsemurhan.

19-vuotiaana aloin työskennellä mallina, ja olin siksi tekemisissä politiikan ja viihdemaailman edustajien kanssa. Jossain vaiheessa menin naimisiin ja saimme lapsia, mutta perhettämme koskevat päätökset tein minä. Jatkoin tupakoimista ja juomista, ja seuraelämäni oli edelleen kiihkeää. Puheeni vilisi karkeuksia, ja kerroin mielelläni rivoja vitsejä. Olin myös erittäin äkkipikainen.

Useimmilla niistä, joiden kanssa halusin viettää aikaa, oli samanlainen elämäntyyli. Heistä näytti, että minulta ei puuttunut mitään. Mutta minusta elämä tuntui vieläkin kovin tyhjältä ja tarkoituksettomalta.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Aloin tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa vuonna 1998. Raamatusta havaitsin, että elämällä on tarkoitus. Sain tietää, että Jehova Jumala tulee ennallistamaan maan päälle paratiisin ja herättämään ihmisiä kuolleista ja että minullakin on mahdollisuus elää tuollaisessa maailmassa.

Opin myös, että rakkaus Jumalaan osoitetaan tottelemalla häntä (1. Johanneksen kirje 5:3). Aluksi se oli minusta hankalaa, koska en ollut koskaan kuunnellut kenenkään neuvoja. Viimein kuitenkin myönsin, etten enää voinut ohjata elämääni omin avuin (Jeremia 10:23). Rukoilin Jehovalta opastusta. Pyysin häntä auttamaan minua, jotta voisin saattaa elämäni sopusointuun hänen normiensa kanssa ja opettaa lapseni elämään eri tavalla kuin olin itse elänyt.

Vaadittavien muutosten tekeminen oli hyvin vaikeaa, mutta aloin noudattaa Efesolaiskirjeen 4:22–24:ssä olevaa neuvoa: ”Teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käytöstapaanne – – ja pukea yllenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa.” Uuden persoonallisuuden ylle pukeminen merkitsi minun tapauksessani tupakoimisen ja muiden saastuttavien tapojen lopettamista. Minun oli lisäksi opittava uusi sanasto, johon ei kuulunut rivouksia. Muutosten tekemiseen meni melkein kolme vuotta, minkä jälkeen minut voitiin kastaa Jehovan todistajaksi.

Aloin myös suhtautua vakavasti osaani vaimona ja äitinä. Ryhdyin noudattamaan 1. Pietarin kirjeen 3:1, 2:n neuvoa: ”Te vaimot, olkaa alamaisia omalle miehellenne, jotta jos jotkut eivät tottele sanaa, heidät voitettaisiin sanatta vaimonsa käytöksellä, koska he ovat olleet teidän siveellisesti puhtaan käytöksenne sekä syvän kunnioituksenne silminnäkijöitä.”

SAAMANI HYÖTY: Olen syvästi kiitollinen Jehovalle, sillä nyt tiedän, että elämällä on tarkoitus. Tunnen olevani paljon parempi ihminen ja uskon, että voin antaa lapsilleni hyvän kasvatuksen. Toisinaan sydämeni tuomitsee minut menneistä teoista, mutta Jehova tuntee sydämeni (1. Johanneksen kirje 3:19, 20). Raamatun normien mukaan eläminen on epäilemättä suojellut minua ja tuonut sisäisen rauhan.

TIEDOT

NIMI: JAILSON CORREA DE OLIVEIRA

IKÄ: 33

MAA: BRASILIA

TAUSTA: ALKOHOLISTI JA NARKOMAANI

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Synnyin Bagéssa, noin 100000 asukkaan brasilialaisessa kaupungissa lähellä Uruguayn rajaa. Tuon seudun pääelinkeinoja olivat maanviljely ja karjankasvatus. Vartuin köyhällä, jengien terrorisoimalla alueella, jolla alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö oli yleistä nuorten keskuudessa.

Koulun päätyttyä aloin juopotella, polttaa marihuanaa ja kuunnella heavymetalmusiikkia. En uskonut Jumalaan. Se että maailmassa oli niin paljon kärsimystä ja sekasortoa, todisti mielestäni, ettei häntä ole olemassa.

Soitin kitaraa ja tein lauluja, joihin sain monesti inspiraation lukemalla Raamatun Ilmestyskirjaa. Koska yhtyeemme ei menestynyt niin hyvin kuin olin odottanut, aloin yhä useammin turvautua koviin huumeisiin. En välittänyt, vaikka olisin kuollut yliannostukseen. Monet ihailemani laulajat olivat päättäneet päivänsä sillä tavoin.

Lainasin huumeiden käyttöön tarvittavat rahat isoäidiltä, joka oli kasvattanut minut. Jos hän kysyi, mitä aioin tehdä rahoilla, valehtelin hänelle. Kaiken muun pahan lisäksi harrastin okkultismia. Musta magia kiehtoi minua, sillä ajattelin saavani siitä uusia ideoita lauluntekoon.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Kun olin alkanut tutkia Raamattua ja käydä Jehovan todistajien kokouksissa, ajattelutapani hiljalleen muuttui. Sisälläni kehittyi vähitellen halu elää ja olla onnellinen. Tämä uudenlainen mielentila johti siihen, että päätin leikata pitkät hiukseni, joiden olin antanut kasvaa osoituksena tyytymättömyydestäni ja kapinallisuudestani. Ymmärsin, että jos halusin Jumalan hyväksyvän minut, minun oli luovuttava liiallisesta alkoholinkäytöstä, huumeista ja tupakanpoltosta. Tajusin myös, että musiikkimakuni oli muututtava.

Kun olin ensimmäistä kertaa Jehovan todistajien kokouksessa, huomasin, että seinällä oli lainaus Raamatusta. Se oli Sananlaskujen 3:5, 6:sta, jossa sanotaan: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” Tätä raamatunkohtaa pohdittuani olin varma, että Jehova auttaisi minua järjestämään uudelleen elämäni, jos antaisin siihen tilaisuuden.

Syvään juurtuneiden tapojen muuttaminen ja päihteiden väärinkäytöstä sekä muista riippuvuuksista eroon pääseminen oli yhtä vaikeaa kuin jos olisin hakannut pois käteni (Matteus 18:8, 9). En pystynyt tekemään tällaisia muutoksia vähitellen – tiesin, ettei se onnistuisi minulta sillä tavalla. Siksi luovuin pahoista tavoistani kertaheitolla. Vältin myös kaikkia paikkoja ja ihmisiä, jotka voisivat houkutella minut takaisin vanhaan tuhoisaan elämäntapaani.

Olin ylpeä siitä, mitä sain aikaan päivittäin, ja lannistavat tilanteet jätin omaan arvoonsa. Ymmärsin, että olisi kunnia olla fyysisesti, moraalisesti ja hengellisesti puhdas Jehovan silmissä. Rukoilin Jehovalta apua ja sain sitä, minkä ansiosta pystyin unohtamaan menneet ja katsomaan eteenpäin. Joskus sorruin taas vanhoihin tapoihin. Halusin kuitenkin ehdottomasti, että minulle johdettiin raamatuntutkistelua, vaikka minulla välillä olikin krapula.

Minusta tuntui järkevältä se, mitä Raamattu paljastaa Jumalasta: hän on kiinnostunut meistä yksilöinä, hän tulee tuhoamaan väärän uskonnon, ja hän tukee nykyään suoritettavaa maailmanlaajuista saarnaamistyötä (Matteus 7:21–23; 24:14; 1. Pietarin kirje 5:6, 7). Nämä totuudet sopivat toisiinsa kuin palapelin palat. Lopulta päätin vihkiä elämäni Jumalalle. Halusin osoittaa olevani kiitollinen kaikesta, mitä hän oli tehnyt hyväkseni.

SAAMANI HYÖTY: Tunnen nyt, että elämälläni on päämäärä ja tarkoitus (Saarnaaja 12:13). Enää en varasta perheenjäseniltäni, vaan olen päinvastoin voinut antaa heille jotakin. Olen kertonut Raamatusta oppimistani hyvistä asioista isoäidille, ja nyt hän on vihkiytynyt Jehovalle. Niin ovat tehneet monet muutkin sukulaiseni sekä eräs entinen yhtyeemme jäsen.

Olen nykyään naimisissa, ja käytämme vaimoni kanssa suurimman osan ajastamme Raamatun totuuksien opettamiseen toisille. Olen saanut runsaita palkintoja, koska olen oppinut ”luottamaan Jehovaan kaikesta sydämestäni”.

[Huomioteksti s. 29]

”Sisälläni kehittyi vähitellen halu elää ja olla onnellinen.”