MILLAISEN lahjan sinä valitsisit jollekin hyvin tärkeälle henkilölle? Raamatun aikoina jotkin mausteet ja tuoksuyrtit olivat yhtä arvokkaita kuin kulta, joten niitä annettiin lahjaksi jopa kuninkaille. * Niinpä kaksi niistä lahjoista, joita tähdistäennustajat antoivat ”juutalaisten kuninkaalle”, oli hyväntuoksuisia aineita (Matteus 2:1, 2, 11).

Raamatussa kerrotaan lisäksi, että kun Saban kuningatar vieraili Salomon luona, ”hän antoi kuninkaalle satakaksikymmentä talenttia kultaa ja palsamiöljyä hyvin suuren määrän ja kallisarvoisia kiviä, eikä koskaan ollut tullut sellaisen palsamiöljyn kaltaista, jonka Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle” * (2. Aikakirja 9:9). Myös kuninkaat lähettivät Salomolle hyvän tahdon eleenä palsamiöljyä (2. Aikakirja 9:23, 24).

Miksi mausteet, tuoksuyrtit ja muut niiden kaltaiset tuotteet olivat Raamatun aikoina niin arvostettuja ja kalliita? Ne olivat tärkeitä monilla elämänalueilla: kauneudenhoidossa, uskonnollisissa toimituksissa ja kuolleiden hautaamisessa. (Ks. tekstiruutu ” Mausteiden ja tuoksuyrttien käyttö Raamatun aikoina”.) Mausteet olivat kalliita paitsi kovan kysynnän myös kuljetuksesta ja kaupankäynnistä koituvien kulujen vuoksi.

Raamatun aikoina jotkin maustekasvit ja tuoksuyrtit kasvoivat Jordaninlaaksossa. Osa oli kuitenkin tuotava ulkomailta. Raamatussa mainitaan lukuisia hyväntuoksuisia kasvituotteita. Tunnetuimpia ovat esimerkiksi sahrami, aaloe, palsami, kaneli, suitsutuspihka (olibaanihartsi) ja mirha. Yleisiä ruokamausteita olivat muun muassa kumina, minttu ja tilli.

Mistä nämä eksoottiset tuotteet tulivat? Aaloeta, kassiaa ja kanelia oli saatavilla nykyisen Kiinan, Intian ja Sri Lankan alueella. Etelä-Arabiasta Somaliaan ulottuvan aavikkoalueen puista ja pensaista saatiin muun muassa mirhaa ja suitsutuspihkaa. Nardus oli hieno intialainen, Himalajalta saatava tuote.

Monet tällaiset tuotteet oli kuljetettava Israeliin Arabian kautta. Osittain tämän vuoksi Arabia nousi toisella ja ensimmäisellä vuosituhannella eaa. ”hallitsevaan asemaan idän ja lännen välisessä kaupankäynnissä”, kerrotaan kirjassa The Book of Spices. Etelä-Israelista Negevin alueelta löytyneet muinaiset kaupungit, linnoitukset ja karavaanien pysähdyspaikat ilmaisevat, mitä reittejä maustekauppiaat kulkivat. Ne kertovat myös  ”erittäin tuottoisasta kaupasta, jota käytiin – – Etelä-Arabian ja Välimeren alueen välillä”, toteaa Unescon maailmanperintökeskus.

Aromaattisilla kasvituotteilla lastatut karavaanit matkasivat säännöllisesti noin 1 800 kilometrin matkan Arabian halki (Job 6:19). Raamatussa mainitaan ismaelilaiskauppiaiden karavaani, joka kuljetti ”ladaania ja palsamia ja hartsipitoista kuorta” Gileadista Egyptiin (1. Mooseksen kirja 37:25). Jaakobin pojat myivät veljensä Joosefin orjaksi näille kauppiaille.

Suurin osa maustekaupasta oli arabikauppiaiden hallinnassa satojen vuosien ajan. Heillä oli lopulta yksinoikeus tuoda Aasiasta kassiaa, kanelia ja muita vastaavia tuotteita. Hillitäkseen Välimeren alueen kauppiaiden intoa luoda suoria kauppasuhteita itään arabialaiset levittivät mielikuvituksellisia tarinoita vaaroista, joita mausteiden hankkimiseen liittyi. Se, mistä mausteet olivat peräisin, oli ”luultavasti kaikkien aikojen varjelluin liikesalaisuus”, kirjassa The Book of Spices sanotaan.

Millaisia tarinoita arabialaiset levittivät? 400-luvulla eaa. elänyt kreikkalainen historioitsija Herodotos kuvaili kertomuksia pelottavista linnuista, jotka rakensivat pesänsä kanelipuun kaarnasta luoksepääsemättömille kalliojyrkänteille. Tämän kalliin mausteen saamiseksi jyrkänteen juurelle pantiin suuria lihapaloja. Ahnaat linnut raahasivat pesäänsä niin paljon lihaa, että pesät putosivat  maahan, jolloin kanelipuun kaarnan palat voitiin koota nopeasti ja myydä sitten kauppiaille. Tällaiset kertomukset levisivät laajalti. Kirjassa The Book of Spices sanotaan, että koska mausteiden keräämisen väitettiin olevan vaarallista, kanelin myyntihinta oli erittäin korkea.

Lopulta arabialaisten salaisuus paljastui ja he menettivät monopolinsa. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Egyptin Aleksandriasta tuli suuri satamakaupunki ja mausteiden ja tuoksuyrttien kaupan keskus. Kun merenkulkijat oppivat hyödyntämään Intian valtameren monsuunituulia, roomalaiset laivat saattoivat purjehtia Egyptin satamista Intiaan. Ylellisiä aromaattisia tuotteita oli nyt tarjolla paljon runsaammin, ja niiden hinta laski.

Nykyään mausteet eivät ole likimainkaan yhtä arvokkaita kuin kulta, ja tuskin kukaan antaisi niitä lahjaksi kuninkaalle. Miljoonat ihmiset kautta maailman kuitenkin käyttävät mausteita ja tuoksuyrttejä parfyymeissa ja lääkkeissä sekä tietenkin lisäämään ruoan makua ja luonnetta. Houkuttelevien aromiensa ansiosta ne ovat edelleen yhtä suosittuja kuin tuhansia vuosia sitten.