Siirry sisältöön

Vasemmalla: satoja veljiä ja sisaria kokoontui 8. maaliskuuta 1947 erikoiskonventtiin Wellingtonin kaupungintaloon. Oikealla: Betelin toimistoja Kent Terrace 69:ssä Wellingtonissa Uudessa-Seelannissa

7. MAALISKUUTA 2022
UUSI-SEELANTI

Jehovan todistajien virallisesta tunnustamisesta Uudessa-Seelannissa tulee kuluneeksi 75 vuotta

Jehovan todistajien virallisesta tunnustamisesta Uudessa-Seelannissa tulee kuluneeksi 75 vuotta

Maaliskuussa 2022 tulee kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun Jehovan todistajat tunnustettiin virallisesti Uudessa-Seelannissa. Veljet Nathan H. Knorr, Milton Henschel ja Charles Clayton, joka oli ensimmäinen uusiseelantilainen Gileadin käynyt lähetystyöntekijä, kävivät 7. maaliskuuta 1947 Uuden-Seelannin parlamentissa. Hallituksen virkamiehet antoivat veljille dokumentit siitä, että Jehovan todistajille oli myönnetty virallinen tunnustus. Nykyään valtakunnan sanoman julistaminen menee hyvin eteenpäin, ja maassa toimii noin 14 500 julistajaa.

Valtakunnan sanoma tuotiin Uuteen-Seelantiin vuonna 1898. Julistajien määrä kasvoi nopeasti. Koska katolista kirkkoa häiritsi se, että kirjallisuutemme loi valoa Raamatun totuuteen, se nostatti ihmiset Jehovan todistajia vastaan. Työmme kiellettiin 24. lokakuuta 1940. Parlamentti teki 8. toukokuuta 1941 kieltoon muutoksen, jonka mukaan veljet saattoivat kokoontua yhteen ja tehdä kenttätyötä. He eivät kuitenkaan saaneet käyttää kirjallisuuttamme vaan ainoastaan Raamattua. Kielto poistettiin virallisesti 29. maaliskuuta 1945, ja julistajien määrä alkoi taas kasvaa. Vain kaksi vuotta myöhemmin valtakunnan julistajien määrä kasvoi 40 prosenttia, ja hyvää uutista saarnasi 659 veljeä ja sisarta.

Vasemmalta oikealle: Charles Clayton, Milton Henschel ja Nathan H. Knorr parlamenttirakennuksen ulkopuolella saatuaan vuonna 1947 dokumentit Jehovan todistajille myönnetystä virallisesta tunnustuksesta

Veli Knorr päätti vierailla Uudessa-Seelannissa maailmanympärimatkallaan vuonna 1947. Juuri tällä matkalla hän kävi parlamentissa.

Kun virallinen tunnustus oli saatu, Wellingtoniin perustettiin haaratoimisto työn organisoimiseksi paremmin. Veli Robert Lazenby nimitettiin ensimmäiseksi haaratoimistonpalvelijaksi.

Veli Knorr kirjoitti myöhemmin Uutta-Seelantia koskevassa raportissaan uudesta haaratoimistosta ja julistajien määrän kasvusta seuraavasti: ”Kaikki omaksuivat halukkaasti uudet velvollisuudet. He tukivat haaratoimistoa ja noudattivat sen johtoa.”

Veljillä Knorr ja Henschel oli puheita erikoiskonventissa, joka pidettiin 8.–9. maaliskuuta 1947. Aamupäivän ohjelma oli Wellingtonin kaupungintalossa ja iltapäiväohjelma läheisessä teknisessä opistossa. Läsnä oli lähes 500 veljeä ja sisarta.

Sisar Beryl Todd, joka oli tuolloin 17-vuotias, muistelee: ”Se oli suurin konventti, missä olin ollut, ja oli jännittävää nähdä siellä veli Knorr.” Sinä päivänä läheisessä uima-altaassa kastettiin Clyde Canty, joka palveli myöhemmin koordinaattorina Uuden-Seelannin haaratoimistossa.

10. maaliskuuta 1947 kokoontui vielä 300 henkeä Aucklandiin kuuntelemaan puheita, joita veljet Knorr, Henschel ja Lazenby pitivät. Veli Knorr kertoi, että mahdollisuudet tulevalle kasvulle Uudessa-Seelannissa näyttivät hänestä hyviltä. Hän sanoi: ”Olen varma, että työ menee täällä eteenpäin. Näkymät tällä alueella ovat erinomaiset.”

Veli Korrin sanat kävivät toteen. Uudessa-Seelannissa saatiin kahdeksana seuraavana vuonna keskimäärin 18 prosentin kasvu. Vuonna 1955 maassa oli 2 519 julistajaa. Vuonna 1989 julistajamäärässä ylitettiin 10 000:n raja.

Olemme kiitollisia Jehovalle siitä, että hän on auttanut veljiämme ”hyvän uutisen – – laillisessa vahvistamisessa” (Filippiläisille 1:7).