Heprean sanasta nazír, joka merkitsee ’valikoitua’, ’erilleen asetettua’, ’vihittyä’. Nasiireja oli kahdenlaisia: vapaaehtoisia ja Jumalan valitsemia. Mies tai nainen saattoi antaa Jehovalle erikoislupauksen siitä, että hän olisi nasiirina jonkin aikaa. Vapaaehtoisen lupauksen antaneilla oli kolme pääasiallista rajoitusta: he eivät saaneet juoda alkoholia eivätkä syödä mitään viiniköynnöksen tuotteita, he eivät saaneet leikata hiuksiaan, eivätkä he saaneet koskea kuolleeseen ruumiiseen. Ne jotka Jumala valitsi nasiireiksi, olivat nasiireja koko elämänsä ajan, ja hän ilmoitti, mitä heiltä vaadittiin. (4Mo 6:2–7; Tu 13:5.)