Raamatun latinankielinen käännös, jonka raamatunoppinut Eusebius Hieronymus sai valmiiksi noin vuonna 405.

Hieronymuksen aikana oli olemassa useita latinankielisiä raamatunkäännöksiä, mutta ne eivät olleet tasokkaita. Hieronymukselle annettiin tehtäväksi korjata asia ja valmistaa latinalainen standardikäännös. Hän aloitti työn evankeliumeista ja käytti pohjana kreikankielisiä käsikirjoituksia, joita oli saatavilla ja joita hän piti arvovaltaisimpina. Sitten hän siirtyi Psalmeihin ja edelleen muihin Heprealaisiin kirjoituksiin, joita hän käänsi ensin Septuagintan pohjalta mutta myöhemmin suoraan hepreasta. (Jotkin osat Vulgatasta ovat ehkä toisten kääntämiä.) Hieronymus tiesi Jumalan nimen mutta ei käyttänyt sitä käännöksessään. Hän totesi Samuelin ja Kuninkaiden kirjojen johdantosanoissa: ”Me näemme Jumalan nimen, Tetragrammin [ts. יהוה], eräissä kreikkalaisissa käsikirjoituksissa vielä nykyäänkin muinaisin kirjaimin kirjoitettuna.”

Hieronymuksen käännös sai vaisun vastaanoton, mutta myöhemmin se hyväksyttiin laajalti. Aikanaan siitä alettiin käyttää nimeä Vulgata, joka juontuu ’yleistä’ merkitsevästä latinan sanasta. Siitä tehtiin tarkistettuja laitoksia, kunnes vuoden 1592 laitos, Vulgata Sixtina-Clementina, julistettiin roomalaiskatolisen kirkon viralliseksi käännökseksi. Nykyään saatavilla on tuhansia Vulgatan käsikirjoituksia.