Televisiouutiset – paljonko todellisia uutisia?

Kun eräs tiedotusvälineitä tutkiva ryhmä eritteli 52:ssa Yhdysvaltojen suurkaupungissa näkyvien paikallisten uutislähetysten sisältöä ja esitystapaa, se havaitsi, että tutkimuksessa mukana olleet 102 lähetystä sisälsivät vain 41,3 prosenttia uutisia. Mitä muuta ne sitten sisälsivät?

Keskimäärin 30,4 prosenttia paikallisuutisten lähetysajasta kului mainoksiin. Jotkin kanavat varasivat jopa enemmän aikaa mainoksille kuin uutisille. Lisäksi tutkimuksessa mainitaan, että uutislähetykset ovat usein täynnä ”hömppää”. * ”Hömpäksi” tutkijaryhmä luokittelee ”lähetysajan, joka kuluu uutisankkurien väliseen rupatteluun, tulevien uutisaiheiden esittelyyn, ’pehmeisiin’ tai tyystin turhanpäiväisiin uutisiin sekä erilaisia juhlia käsitteleviin aiheisiin”. Esimerkkejä joutavista uutisaiheista ovat ”Surkea tenorien laulukilpailu”, ”Toimittajan ’hämmästyttävän upea’ vuoristorata-ajelu” ja ”Yhä useampi ihminen ostaa ruokakaupasta levitteitä”.

Millaisia aiheita on varsinaisissa uutisissa? Televisiouutisia hallitsevat rikokset. Ne muodostavat 26,9 prosenttia lähetysajasta. ”Raakuus ylittää edelleen uutiskynnyksen televisiouutisissa – – Vaikka rikosten määrä on saattanut viime vuosina laskea kaikkialla Yhdysvalloissa, suuntaus ei ole näkynyt paikallisissa televisiouutisissa.” Syyksi tutkimuksen laatijat sanovat, että ”rikokset ovat dramaattisia ja vetävät ihmisten huomion puoleensa”.

Rikosten jälkeen tulevat suuronnettomuudet, kuten tulipalot, autokolarit, tulvat ja räjähdykset (12,2 prosenttia uutisista), ja niitä seuraavat urheilu-uutiset (11,4 prosenttia). Sitten ovat vuorossa terveys (10,1 prosenttia), hallinto (8,7 prosenttia) ja talous (8,5 prosenttia). Sellaiset aiheet kuin koulutus, ympäristö, taide ja tiede saavat hyvin vähän huomiota (1,3–3,6 prosenttia). Toisaalta säätiedotukset vievät keskimäärin 10 prosenttia kaikista uutislähetyksistä. ”Kaikki haluavat puhua säästä, eivätkä televisiouutiset tee tässä poikkeusta”, tutkijat sanovat ja lisäävät: ”Kaikenlainen sää – hyvä tai huono, lämmin tai kylmä, märkä tai kuiva – voi saada osakseen paljon huomiota televisiouutisissa.”

Myönteisenä suuntauksena raportissa nähdään se, että yhä useammat toimittajat ja katsojat ymmärtävät muutoksen olevan tarpeen. Tutkimusraportissa kuitenkin todetaan, ettei tällainen muutos tapahdu helposti, koska ”laadukkaan journalismin uhkana tulevat ehkä aina olemaan markkinavoimat ja ahneus”.

[Alaviite]