Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Sademetsät – voiko niitä hyödyntää aiheuttamatta tuhoa?

Sademetsät – voiko niitä hyödyntää aiheuttamatta tuhoa?

Sademetsät – voiko niitä hyödyntää aiheuttamatta tuhoa?

ONKO puutavarayrityksillä sinun mielestäsi oikeus tuhota maailman trooppiset sademetsät? Vastauksesi on todennäköisesti kielteinen. Jotkut ekologit saattavat kuitenkin sanoa, että monet tätä mieltä olevat ihmiset ovatkin jo tavallaan vastanneet myöntävästi – esimerkiksi ostamalla kauniista, suositusta trooppisesta puusta valmistettuja huonekaluja, joiden raaka-aine on peräisin luonnonmetsistä, ei istutusmetsistä.

Puunhakkuu samaistetaan usein metsien hävittämiseen. Ja totta onkin, että monet metsät tuhotaan hakkaamalla ne paljaiksi. Mutta toisissa metsissä sanotaan tehdyn puunkorjuuta niin, ettei siitä ole koitunut juuri mitään vahinkoa. Onko tosiaan mahdollista, että trooppiset sademetsät kestäisivät hakkuita? Katsotaanpa ensin, miten hakkuu voi tuhota metsän.

Miksi hakkuu voi aiheuttaa tuhoa

Tarina voi alkaa esimerkiksi siten, että ensin raivaustraktorit raivaavat teitä syvälle metsään. Pian paikalla ovat metsurit moottorisahoineen. Hakkuun suorittavalla yrityksellä on vain lyhytaikainen toimilupa, joten työntekijöille annetaan ohjeeksi kaataa kaikki arvokas. Kun kaupaksi käyvät puut rysähtävät maahan, ne aiheuttavat enemmän tai vähemmän tuhoa vieressä oleville puille, joihin niitä yhdistävät köynnöskasvit. Seuraavaksi raskaat, telaketjuin varustetut koneet tunkeutuvat tiheän kasvillisuuden läpi hakemaan runkoja ja puristavat samalla ohuen multakerroksen niin tiiviiksi, että siitä tulee lähes elotonta.

Työntekijät syövät yleensä enemmän lihaa kuin paikalliset asukkaat. Riistaa ajetaan takaa pitkin metsää, ja usein sitä tapetaan enemmän kuin todellinen tarve on. Vastaraivatut tiet mahdollistavat pääsyn uusille alueille, ja metsästäjät voivat nyt ajaa niitä pitkin ampumaan sen, mitä eläimistä jäi jäljelle. Toiset virittävät ansoja pikkueläimille ja linnuille, jotka käyvät kaupaksi kukoistavilla lemmikkieläinmarkkinoilla. Sitten saapuvat uudisasukkaat, nuo tuhannet maattomat, jotka yrittävät saada jonkinlaisen toimeentulon uusilta alueilta. Heidän käyttämänsä kaskiviljelymenetelmät tekevät lopun viimeisistä puista, jolloin rankkasateet pääsevät huuhtomaan maasta ohuen pintakerroksen pois.

Metsä on kuoleman partaalla. Hakkuu oli vain ensimmäinen askel. Mutta onko sademetsien korjuu väistämättä näin tuhoisaa?

Ympäristöä säästävä puunhakkuu

Viime vuosina on herännyt uudelleen kiinnostusta ympäristöä säästävää hakkuuta ja kestävää metsätaloutta kohtaan. Tarkoituksena on korjata puuta sellaisin menetelmin, että luonnolle aiheutuu mahdollisimman vähän vahinkoa. Metsä elpyy vähitellen, jolloin siellä voidaan tehdä uusi korjuu muutaman vuosikymmenen kuluttua. Luonnonsuojelujärjestöjen painostuksen edessä jotkin yritykset mainostavat nykyään myyvänsä sellaisten metsien puuta, joille on myönnetty sertifikaatti kestävästä hoidosta ja käytöstä. Katsotaanpa, millä tavoin ympäristöä säästävä hakkuu tapahtuu.

Koulutettu metsänhoitaja avustajineen raivaa tietään läpi aluskasvillisuuden. He ovat yksi useasta ryhmästä, jotka ovat tulleet viidakkoon esimerkiksi puoleksi vuodeksi kartoittamaan metsää. Puutavarayrityksellä on pitkäaikainen toimilupa, joten työntekijöillä on aikaa arvioida puustoa, jotta metsä säilyisi tulevaakin käyttöä varten.

Metsänhoitaja merkitsee puihin numeron ja määrittää lajin. Lajeja on satoja, joten hänellä täytyy olla melkoisesti asiantuntemusta. Seuraavaksi tarvitaan modernia tekniikkaa.

Hyödyntäen maailmanlaajuista satelliittipaikannusjärjestelmää (Global Positioning System) metsänhoitaja näppäilee GPS-laitteeseen puun koon, lajin ja numeron ja tallentaa tiedot, jolloin kaikki puuta koskevat yksityiskohdat sen tarkkaa sijaintia myöten siirtyvät hetkessä metsästä kaukaisessa, kiireisessä kaupungissa sijaitsevaan tietokoneeseen.

Myöhemmin metsänhoitoviranomainen tulostaa paperille kartan, jossa näkyvät metsän kaikki arvopuut. Hän valitsee puut, jotka voidaan kaataa virallisten määräysten puitteissa. Monien lajien tapauksessa on luvallista kaataa vain puolet niistä puista, joiden rungon läpimitta täyttää toimiluvassa määritellyn vähimmäismitan. Vanhimmat ja terveimmät puut on jätettävä siemenpuiksi.

Miten puita voi kaataa vahingoittamatta metsää? Herätkää!-lehti esitti tämän kysymyksen edellisessä kirjoituksessa mainitulle metsänhoitaja Robertolle. Hän vastasi: ”Avainasemassa on puukartta. Voimme sen pohjalta suunnitella korjuun niin, että vahingot jäävät mahdollisimman pieniksi. Puun kaatumissuuntakin voidaan suunnitella vahinkojen minimoimiseksi.

Voimme myös hakea rungot pois vinssien avulla sen sijaan että rymistelisimme raivaustraktorilla jokaisen kaadetun puun luo. Ennen kaatoa metsurit katkovat puusta naapuripuihin kiinnittyvät köynnöskasvit vähentääkseen vahinkoja silläkin tavalla. Käymme toimilupa-aluettamme läpi lohkoittain, niin että kunakin vuonna kartoitamme yhden palstan ja teemme siellä korjuun emmekä palaa sille ainakaan 20 vuoteen. Joidenkin palstojen annamme levätä 30 vuotta.”

Roberto tekee työtä eräälle puutavarayritykselle. Siksi Herätkää! kysyi häneltä, missä määrin tällaiset yritykset ovat kiinnostuneita luonnonsuojelusta.

Eläimistön suojelua

”Ilman eläimiä metsä ei ole terve”, sanoo Roberto. ”Ne ovat välttämättömiä pölyttymiselle ja siementen leviämiselle. Teemme kaikkemme vähentääksemme eläimille aiheutuvia häiriöitä. Suunnittelemme esimerkiksi metsätiet siten, että niitä on hyvin harvassa. Aina kun mahdollista, jätämme tiet niin kapeiksi, että latvusto ulottuu niiden yli. Silloin laiskiaiset, apinat ja muut eläimet pääsevät tien yli tarvitsematta laskeutua puista.”

Roberto osoittaa kartan värillisiä alueita. Niille ei mennä lainkaan. Suojeltu kaistale esimerkiksi kaikkien jokien molemmilla rannoilla turvaa eläimille mahdollisuuden liikkua alueelta toiselle koskemattomassa viidakossa.

Hän selittää: ”Tärkeiden jokirantojen lisäksi suojelemme myös luolia, paljaita kallioita, aarnipuita joissa on onteloja, meheviä hedelmiä tuottavia puita sekä yleensäkin mitä tahansa aluetta, joka on välttämätön jonkin lajin säilymiselle. Salametsästyksen ehkäisemiseksi työntekijöiltämme on aseen hallussapito kielletty, ja viemme leiriin lentokoneella naudan- ja kananlihaa, jotteivät he tarvitse riistaa. Kun olemme saaneet työt tehtyä palstalla, suljemme tiet huolellisesti tai valvomme niitä, jotta alueelle ei pääse metsästäjiä tai luvattomia puunhakkaajia.

Itse teen tämän kaiken mielelläni, koska haluan suojella Jumalan luomakuntaa. Mutta lähes kaikki mainitsemani toimet ovat kansainvälisissä säännöksissä lueteltuja vaatimuksia sille, että saa sertifikaatin metsän kestävästä hoidosta ja käytöstä. Yrityksen on sitä varten läpäistävä kansainvälisten järjestöjen tarkastus.”

Onko kestävä metsätalous taloudellisesti kannattavaa? Muutamia Roberton kaltaisia innokkaita kannattajia lukuun ottamatta suojelusuunnitelmiin ei yleensä suhtauduta alalla suopeasti. Rajoitusten uskotaan usein verottavan voittoja.

Amazonian itäosissa 1990-luvun lopulla tehdyt tutkimukset kuitenkin osoittivat, että puiden kartoitus, köynnöskasvien leikkaaminen ja runkojen suunnitelmallinen kuljetus metsästä maksoivat itsensä enemmän kuin takaisin, koska työ oli tuloksellisempaa. Puita esimerkiksi menetettiin vähemmän. Usein nimittäin käy niin, että ilman puukarttaa kuljetusryhmä ei löydä moottorisaharyhmän kaatamia puita tiheästä viidakosta.

Lisäksi riippumattoman elimen sertifioima puutavara voi mennä helpommin kaupaksi. Mutta suojeleeko ympäristöä säästävä puunhakkuu todellakin luonnon monimuotoisuutta? Kuinka hyvin kasvit ja eläimet selviytyvät siitä?

Selviytyvätkö kasvit ja eläimet hakkuusta?

Trooppiset sademetsät ovat ekosysteemeinä eittämättä herkästi haavoittuvia ja monisäikeisiä. Silti ne voivat olla yllättävän kestäviä joissakin olosuhteissa. Jos esimerkiksi hakkuualueen lähelle jää koskematonta metsää, korjattujen puulajien taimet kasvavat ja täyttävät vähitellen latvustoon syntyneet aukot. Entä nisäkkäät, linnut ja hyönteiset?

Muutamiin lajeihin tavalliset hakkuut vaikuttavat tuhoisasti, ja useimmiten lintu- ja nisäkäslajien määrä vähenee. Sitä vastoin ympäristöä säästävät hakkuut eivät yleensä vaikuta useimpiin lajeihin juuri lainkaan. Aukot latvustossa voivat jopa edistää eräiden lajien kasvua. Tuoreet tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että ihmisten läsnäolo – vaikka heitä olisi metsässä tekemässä valikoivaa hakkuuta – saattaa lisätä alueen monimuotoisuutta.

Painavat todisteet puhuvat siis sen puolesta, että trooppisia sademetsiä voi hyödyntää vastuuntuntoisesti, aiheuttamatta niiden lajirunsaudelle pysyvää vahinkoa. Lontoossa ilmestyvä The Economist -lehti kirjoitti: ”Vain 10 prosenttia jäljellä olevista metsistä riittäisi tyydyttämään koko trooppisen puun kysynnän, jos niitä hoidettaisiin ja käytettäisiin kestävällä tavalla. Loput metsät voitaisiin suurimmaksi osaksi jättää rauhaan.”

Yksi esimerkki täysin rauhoitetusta metsästä mainittiin johdantokirjoituksessa. Ramiro haluaa suojella sitä, koska tiedemiehet ovat löytäneet sieltä useita uhanalaisia lajeja. Pilvimetsät ovat harvinaisia, ja niiden lajirunsaus on poikkeuksellisen suuri. ”Suojelun kulmakivenä on ollut valistus”, kertoo Ramiro. ”Kun kyläläiset tajusivat, että heidän vedensaantinsa riippuu metsästä, he kiinnostuivat sen suojelemisesta.”

Ramiro jatkaa: ”Ekoturismi on sekin tärkeää: kävijöille kerrotaan, miksi eri puut ja kasvit ovat suojelemisen arvoisia. Lähtiessään he arvostavat entistä enemmän metsää ja sen elämää.”

Ramiro ja Roberto ovat valaisevia esimerkkejä siitä, että ihminen voi hyödyntää sademetsiä aiheuttamatta niille tuhoa. Pelkkä mahdollisuus ei kuitenkaan tee asiasta todennäköistä. Jotkut voivat nykyään tarkistaa, että kaupan oleva trooppinen puu on peräisin sertifioidusta metsästä. Toisille taas se ei ole mahdollista. Ovatko suojelutoimet ratkaisu sademetsien vaikuttavan monimuotoisuuden pelastumiseen?

[Kartat s. 7]

(Ks. painettu julkaisu)

BOLIVIA

Oikealla oleva kartta sisältää tietoja kustakin puusta; kartta edustaa vain hyvin pientä aluetta Boliviasta, kuten yläpuolelta näkyy

[Lähdemerkintä]

Kaikki kartat ylinnä vasemmalla olevaa lukuun ottamatta: Aserradero San Martin S.R.L., Bolivia

[Kuvat s. 7]

Jokainen puu numeroidaan ja laji määritetään. Sitten sen tarkka sijainti tallennetaan GPS-laitteen avulla (yllä)

[Kuva s. 7]

Avainasemassa on puukartta, jonka avulla korjuu voidaan suunnitella tehtäväksi siten, että metsälle ei aiheudu pysyvää vahinkoa. (Roberto)

[Kuva s. 8, 9]

”Suojelun kulmakivenä on ollut valistus.” (Ramiro)

[Kuvan lähdemerkintä s. 9]

Zoo de Baños