Verot – ”sivistysyhteiskunnan” hinta?

”Verot ovat hinta, jonka maksamme sivistysyhteiskunnasta.” (Verohallintoa johtavan viraston seinään kaiverrettu teksti Washingtonissa Yhdysvalloissa)

VALTIOVALLAN edustajat sanovat, että verot ovat välttämätön paha, ”sivistysyhteiskunnan” hinta. Yhtyypä tähän mielipiteeseen tai ei, tämä hinta on kiistämättä yleensä korkea.

Verot voidaan jakaa kahteen luokkaan: välittömiin ja välillisiin veroihin. Välittömiä veroja ovat esimerkiksi tulovero, elinkeinovero ja omaisuus- eli varallisuusvero. Näistä herättää eniten ärtymystä luultavasti tulovero. Näin on varsinkin niissä maissa, joissa tulovero on progressiivista: mitä enemmän ansaitsee, sitä enemmän on maksettava veroa. Arvostelijoiden mielestä progressiivinen verotus rankaisee kovasta työnteosta ja menestymisestä.

OECD Observer -lehti, jota julkaisee Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD, muistuttaa, että ”palkansaajien on ehkä maksettava tuloveroa kunnalle, maakunnalle, provinssille tai osavaltiolle sen tuloveron lisäksi, jota he maksavat keskushallitukselle. Näin on Belgiassa, Espanjassa, Etelä-Koreassa, Islannissa, Japanissa, Kanadassa, Pohjoismaissa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa.”

Välillisiä veroja ovat esimerkiksi arvonlisävero, alkoholijuoma- ja tupakkavero sekä tullimaksut. Ne eivät kiinnitä niin paljon huomiota kuin välittömät verot, mutta ne voivat silti olla suuri taloudellinen rasite, varsinkin köyhille. Toimittaja Jayali Ghosh sanoo intialaisessa Frontline-lehdessä, että on virhe ajatella keskiluokkaan kuuluvien ja varakkaiden veronmaksajien maksavan valtaosan veroista. Ghosh sanoo: ”Kaikista osavaltioiden keräämistä veroista on välillisiä veroja yli 95 prosenttia. – – Luultavasti köyhät maksavat todellisuudessa enemmän veroa tuloistaan kuin rikkaat.” Tähän nurinkuriseen tilanteeseen on ilmeisesti syynä kulutushyödykkeiden, kuten saippuan ja elintarvikkeiden, suuri verotus.

Mihin sitten valtiot käyttävät kaikki keräämänsä varat?

 Mihin rahat menevät?

Tarpeellisten palvelujen järjestäminen vaatii eittämättä valtioilta suunnattomasti rahaa. Esimerkiksi Ranskassa joka neljäs ihminen työskentelee julkisella sektorilla. Heitä ovat opettajat, postilaitoksen työntekijät, museoiden ja sairaaloiden työntekijät, poliisit ja muut valtion työntekijät. Veroja tarvitaan heidän palkanmaksuunsa. Verovaroilla myös rakennetaan ja ylläpidetään teitä, kouluja ja sairaaloita sekä kustannetaan jätehuoltoa ja postipalveluja.

Verotukseen vaikuttavat voimakkaasti myös armeijan tarpeet. Ensimmäisen kerran tuloveroa perittiin rikkailta englantilaisilta sodan kustantamiseksi ranskalaisia vastaan vuonna 1799. Toisen maailmansodan aikana Britannian hallitus alkoi kuitenkin vaatia myös työväenluokkaa maksamaan osansa tuloverosta. Nykyään sotakoneiston ylläpitäminen on kallista rauhan aikanakin. Tukholman kansainvälinen rauhantutkimuslaitos arvioi, että maailman sotilasmenot olivat vuonna 2000 noin 712 miljardia euroa.

Sosiaalinen ohjaus

Veroja käytetään myös sosiaalisen ohjauksen välineenä, toisin sanoen niillä pyritään vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen. Esimerkiksi alkoholiveron otaksutaan hillitsevän alkoholinkäyttöä. Siksi monissa maissa verojen osuus oluen vähittäishinnasta on 35 prosenttia.

Myös tupakasta peritään suuri vero. Etelä-Afrikassa on verojen osuus savukerasian hinnasta 45–50 prosenttia. Valtiovalta ei kuitenkaan aina välttämättä pane toimeen tällaisia veroja täysin puhtaista vaikuttimista. Kenneth Warner kirjoittaa Foreign Policy -lehdessä, että tupakka on ”taloudellinen mahtitekijä, josta saadaan vuosittain satojen miljardien dollarien myyntitulot ja lisäksi miljardien verotulot”.

Eräs huomattava esimerkki sosiaalisesta ohjauksesta voidaan ottaa 1900-luvun alkupuolelta. Yhdysvaltain lainlaatijat pyrkivät jäämistöveron avulla rajoittamaan rikkaiden mahtisukujen muodostumista. Kun rikas ihminen kuolee, verot haukkaavat valtavan osan hänelle kertyneestä varallisuudesta. Puolustajat sanovat, että tämä vero ”ohjaa varat suvun sisäisiltä, aristokraattisilta kanavilta yhteiskunnallisille, suuria ihmisjoukkoja hyödyttäville kanaville”. Voi olla, mutta varakkaat veronmaksajat ovat kehittäneet lukuisia keinoja, jotka pehmentävät tästä verosta aiheutuvaa iskua.

Veroilla pyritään jatkuvasti ratkomaan yhteiskunnallisia ongelmia. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat ympäristökysymykset. The Environmental Magazine -lehdessä kerrotaan, että yhdeksän Länsi-Euroopan maata on äskettäin pannut toimeen veronalennuksia, joita katetaan ympäristöverojen korotuksilla. Lisääntyneet ympäristöverot käytetään ensisijaisesti ilmansaasteiden vähentämiseksi. Sosiaalista ohjausta pyritään toteuttamaan myös edellä mainitun progressiivisen tuloverotuksen avulla. Sen avulla on tarkoitus kaventaa rikkaiden ja köyhien välistä kuilua. Lisäksi jotkin valtiot antavat verohelpotuksia lapsiperheille tai niille, jotka lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen.

Miksi niin monimutkaisia?

Kun uutta veroa ehdotetaan, lainsäätäjät pyrkivät tukkimaan mahdolliset porsaanreiät. On hyvä muistaa, että kyseessä ovat valtavat rahasummat. Tästä taas seuraa, että verolait ovat yleensä hyvin monimutkaisia ja täynnä ammattisanastoa. Eräässä Time-lehden artikkelissa sanotaan, että monesti Yhdysvaltojen verolakia mutkistaa ”tulojen määritteleminen”, toisin sanoen sen selittäminen, mikä ylipäätään on verotettavaa tuloa ja mikä ei. Verolakia mutkistaa lisäksi suuri joukko säädöksiä, jotka koskevat ”erilaisia verovähennyksiä ja verovapauksia”. Mutta eivät verolait ole monimutkaisia ainoastaan Yhdysvalloissa. Eräs Britannian verolainsäädäntöä käsittelevä melko tuore teos käsittää 9521 sivua, ja siinä on kymmenen osaa.

Michiganin yliopistossa toimiva veropolitiikan tutkimuslaitos kertoo: ”Yhdysvaltalaiset veronmaksajat käyttävät vuosittain yli kolme miljardia tuntia veroilmoituksen täyttämiseen. – – Kaiken kaikkiaan yhdysvaltalaiset veronmaksajat käyttävät – – [veroilmoituksen täyttämiseen] vuodessa peräti sadan miljardin dollarin edestä aikaa ja rahaa, mikä vastaa noin kymmentä prosenttia verokertymästä. Suurimmaksi osaksi nämä verolain noudattamisesta koituvat kustannukset johtuvat tuloverolain hämmentävästä monimutkaisuudesta.” Tämän kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa mainittu Reuben sanoo: ”Yritin aiemmin itse täyttää veroilmoitukseni, mutta siihen meni valtavasti aikaa ja  usein minusta tuntui, että maksoin enemmän kuin olisi pitänyt. Nykyään veroilmoituksestani huolehtii kirjanpitäjä.” (Ks. sivun 8 tekstiruutua ”Verolakien noudattaminen”.)

Toiset maksavat, toiset taas kiertävät tai harjoittavat vilppiä

Useimmat myöntävät – ainakin vastahakoisesti – että veroista on hyötyä yhteiskunnalle. Britannian verohallinnon johtaja on sanonut: ”Kenestäkään ei ole mukava maksaa tuloveroa, mutta harva väittää, että meillä menisi paremmin ilman sitä.” Jotkut arvioivat, että kuuliaisia veronmaksajia on Yhdysvalloissa peräti 90 prosenttia väestöstä. Muuan veroviranomainen myöntää: ”Verolain noudattamatta jättämiseen ei useinkaan ole syynä tietoinen halu kiertää veroja, vaan lakiin ja menettelytapoihin liittyvät vaikeudet.”

On kuitenkin monia, jotka etsivät keinoja kiertää veroja. Esimerkiksi eräässä U.S.News & World Report -lehden artikkelissa sanottiin seuraavaa yritysveroista: ”Monet yritykset kiertävät lain puitteissa suuren osan veroistaan ja toisinaan kaikki veronsa käyttämällä hyväkseen verovähennyksiä ja kirjanpidollisia keinoja.” Kirjoitus mainitsee erään nokkelan juonen: ”Yhdysvaltalainen yhtiö perustaa yrityksen verokeitaana pidettyyn maahan. Sitten se muuttaa Yhdysvalloissa toimivan yhtiönsä tuon ulkomaisen yrityksen tytäryhtiöksi.”  Näin yhtiön ei tarvitse maksaa Yhdysvalloissa veroa – joka saattaisi olla jopa 35 prosenttia tuotosta – vaikka ulkomailla oleva ”emoyhtiö ei olekaan ehkä muuta kuin asiakirjakaappi ja postilaatikko”.

Sitten on suoranaista verovilppiä. Eräässä Euroopan maassa verovilpin sanotaan olevan ”kansanhuvia”. Erään Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan vain 58 prosenttia 25–29-vuotiaista miehistä ajattelee, että on väärin olla ilmoittamatta kaikkia tuloja. Tutkimuksen tekijät myöntävät: ”Raportti ei anna kovin mairittelevaa kuvaa yhteiskuntamme etiikasta ja moraalista.” Meksikossa verovilppiä harjoittaa noin 35 prosenttia verovelvollisista.

Yleensä ihmiset kuitenkin pitävät veroja tarpeellisina ja maksavat mukisematta sen, mitä ovat velvollisia maksamaan. Keisari Tiberiuksen kerrotaan sanoneen, että hyvän paimenen tapoihin kuuluu keritä laumaansa, ei nylkeä sitä. Näissä kuuluisissa sanoissa on varmaankin perää. Jos tunnet joutuneesi rasittavalta, epäoikeudenmukaiselta ja liian monimutkaiselta vaikuttavan verojärjestelmän uhriksi, miten sinun tulisi suhtautua verojen maksamiseen?

[Tekstiruutu s. 7]

Kannattaako muutto?

Verojärjestelmät poikkeavat toisistaan eri maissa. Jopa saman valtion sisällä tuloveroprosentti voi poiketa suuresti paikkakunnittain. Kannattaako harkita muuttoa alueelle, jolla verot ovat pienempiä? Ehkä, mutta asiaa on syytä ensin miettiä huolellisesti.

Esimerkiksi eräässä OECD Observer -lehden kirjoituksessa muistutettiin, että pelkkä tuloveroprosentti ei kerro koko totuutta. ”Yksittäisen veronmaksajan verojen todelliseen kokonaismäärään vaikuttavat myös erilaiset vähennykset.” Esimerkiksi joissakin maissa on alhainen tuloveroprosentti, mutta ne tarjoavat vain ”vähän veronhuojennuksia eli vähennyksiä ja vapauksia”. Ihminen saattaa loppujen lopuksi maksaa noissa maissa enemmän veroa kuin niissä maissa, joissa veroprosentti on suurempi mutta jotka myöntävät enemmän verovähennyksiä ja verovapauksia.

Yhdysvalloissa jotkut harkitsevat muuttoa osavaltioihin, joissa osavaltiolle ei makseta lainkaan tuloveroa. Säästyykö näin ilman muuta rahaa? Ei sen mukaan, mitä sanotaan Kiplinger’s Personal Finance -julkaisussa: ”Tutkimuksemme ovat osoittaneet, että useissa tapauksissa osavaltiot, joissa ei makseta tuloveroa, korvaavat erotuksen suuremmilla omaisuusveroilla, arvonlisäveroilla ja muilla veroilla.”

[Tekstiruutu s. 8]

Verolakien noudattaminen

Veroilmoituksen täyttäminen on monista stressaava tehtävä. Siksi Herätkää!-lehti pyysi veroasiantuntijalta käytännöllisiä ehdotuksia tästä tehtävästä suoriutumiseksi.

”Turvaudu asiantuntevaan apuun. Tämä on tärkeää, sillä verolaki voi olla monimutkainen, ja tietämättömyyttä pidetään hyvin harvoin pätevänä perusteena sille, että lakia ei ole noudatettu. Vaikka veronmaksaja saattaa pitää veroviranomaisia vihollisinaan, he osaavat usein neuvoa täsmällisesti ja helppotajuisesti, miten veroasioista tulee huolehtia. He haluaisivat, että täytät veroilmoituksesi heti alkuunsa oikein. He eivät halua syyttää sinua lain noudattamatta jättämisestä.

Jos raha-asiasi ovat monimutkaisia, käänny veroasioita tuntevien ammattilaisten puoleen. Pidä kuitenkin varasi! Vaikka monet heistä ajattelevat parastasi, on myös monia muita, jotka eivät ajattele. Pyydä neuvoa luotettavalta ystävältäsi tai liiketuttavaltasi, ja kun sinulle suositellaan jotakuta alan ammattilaista, ota selvää hänen luotettavuudestaan.

Älä vitkastele. Tietojen myöhästymisestä voi saada kovan rangaistuksen.

Pidä kirjaa menoistasi ja säilytä kuitit. Onpa kirjanpitosi millaista hyvänsä, pidä se ajan tasalla. Tällöin sinulla on veroilmoituksen täyttämisen aikaan vähemmän työtä. Olet myös paljon paremmassa asemassa, jos kirjanpitosi tarkastetaan.

Ole rehellinen. Saatat tuntea kiusausta petollisuuteen tai säännösten hienoiseen tulkitsemiseen. Veroviranomaisilla on kuitenkin monia nerokkaita keinoja havaita valheelliset tiedot. On aina parasta olla rehellinen.

Kanna vastuusi. Jos henkilö, joka täyttää veroilmoituksesi, antaa virheellisiä tietoja, vastuun kannat sinä. Pidä siksi huoli siitä, että edustajasi toimii toiveittesi mukaisesti.”

[Kuva s. 7]

Monissa maissa tupakkatuotteista ja alkoholijuomista peritään suuret verot

[Kuvat s. 8, 9]

 Veroilla kustannetaan monia palveluja, joita saatamme pitää itsestään selvinä