Onko kasvilääkinnästä apua?

ROHDOSKASVEILLA on kautta aikojen hoidettu erilaisia sairauksia. Ebersin papyruksessa, joka kirjoitettiin Egyptissä 1500-luvun tietämillä eaa., mainitaan satoja erilaisiin vaivoihin tarkoitettuja kansanlääkkeitä. Tavallisesti tieto välittyi kuitenkin suullisesti sukupolvelta toiselle.

Länsimaissa kasvilääkinnän näyttää aloittaneen ensimmäisellä vuosisadalla elänyt kreikkalainen lääkäri Dioskorides, joka kirjoitti teoksen De materia medica. Se oli johtava lääkintäopas seuraavat 1600 vuotta. Vanhat rohdokset ovat edelleen yleisessä käytössä monin paikoin maailmaa. Saksassa osa niistä kuuluu lääkärin määrääminä jopa korvattaviin lääkkeisiin.

Joskus kuulee väitettävän, että vanhan ajan rohdokset ja kansanlääkkeet ovat turvallisempia kuin nykyajan teolliset lääkkeet, mutta niilläkin on riskinsä. Mitä varoituksia ja suosituksia kasvilääkintää harkittaessa olisi hyvä ottaa huomioon? Voisiko jokin toinen hoitomuoto olla joissakin tapauksissa tehokkaampi? *

Rohdoskasvien vaikutuksia

Rohdoksilla sanotaan olevan monia terapeuttisia ominaisuuksia. Jotkin niistä auttavat elimistöä taistelemaan infektioita vastaan, kun taas toiset saattavat parantaa ruoansulatusta, rauhoittaa hermoja, edistää suolen toimintaa tai tasata rauhasten toimintaa.

 Rohdoskasvilla voi olla yhtaikaa sekä ravitsemuksellinen että lääkinnällinen vaikutus. Esimerkiksi eräät virtsaneritystä lisäävät kasvit, kuten persilja, sisältävät merkittävässä määrin myös kaliumia, elimistölle välttämätöntä ainetta. Lääkekasvin kalium korvaa elimistöstä virtsan mukana poistuvan kaliumin. Vastaavasti rohtovirmajuuresta (Valeriana officinalis) valmistettavassa valeriaanassa, jota on jo kauan käytetty rauhoittavana aineena, on paljon kalsiumia, joka saattaa tehostaa rohdoksen hermostoa rauhoittavaa vaikutusta.

Käyttötavat

Lääkekasveja voidaan käyttää monella tavalla, kuten teenä, keitteenä, uutteena tai hauteena. Tee valmistetaan kaatamalla yrttien päälle kiehuvaa vettä; yrttejä ei asiantuntijoiden mukaan saisi yleensä keittää vedessä. Keite eli dekokti valmistetaan keittämällä kasvin juuria tai kuorta vedessä, jolloin niistä irtoaa tehoaineita.

Entä uutteet eli tinktuurat? Erään kirjan mukaan niiden valmistuksessa käytetään puhdasta tai tislattua spriitä tai mahdollisesti konjakkia tai vodkaa. Hauteita puolestaan on erilaisia. Ne levitetään yleensä sairaan tai kipeän kohdan päälle.

Useimmat rohdosvalmisteet eroavat monista vitamiineista ja lääkkeistä siinä suhteessa, että niitä pidetään ravintona ja ne otetaan usein tyhjään vatsaan. Niitä saa myös kapseleina, jotka voivat olla helpompia käyttää ja nauttia. Valmisteita on viisasta käyttää ammattiterapeutin ohjauksessa.

Rohdoksia on vanhastaan suositeltu esimerkiksi vilustumiseen, ruoansulatusvaivoihin, ummetukseen, unettomuuteen ja pahoinvointiin. Toisinaan niillä hoidetaan ja ehkäistään myös vakavampia sairauksia. Esimerkiksi Saksassa ja Itävallassa sahapalmua (Serenoa repens) käytetään ensisijaisena hoitona hyvänlaatuiseen eturauhasen liikakasvuun. Joissakin maissa tämän vaivan saa aikanaan 50–60 prosenttia miehistä. On kuitenkin tärkeää selvityttää liikakasvun syy lääkärillä ja varmistaa, ettei kyse ole esimerkiksi syövästä, joka vaatii aggressiivisempaa hoitoa.

Riskejä

Jotakin tiettyä rohdosta saatetaan pitää yleisesti turvallisena, mutta varovaisuus on silti paikallaan. Aina on hyvä olla tarkkana, vaikka valmiste olisi luokiteltu ”luonnontuotteeksi”. Eräässä kasvilääkintäkirjassa sanotaan: ”Ikävä puoli asiassa on se, että jotkin lääkekasvit ovat suorastaan vaarallisia. – – [Valitettavasti] jotkut eivät suhtaudu mihinkään rohdoskasviin asiaankuuluvan varovasti, oli se sitten vaarallinen tai ei.” Kasvien aineosat voivat vaikuttaa pulssiin, verenpaineeseen ja verensokeriin. Siksi etenkin niiden, joilla on sydänvaivoja, korkea verenpaine tai sokeriaineenvaihdunnan häiriö, kuten diabetes, on syytä olla varovaisia.

Tavallisesti sivuvaikutuksina on vain allergisia reaktioita, kuten päänsärkyä, huimausta, pahoinvointia tai ihottumaa. Rohdokset saattavat myös aiheuttaa tilapäisesti lisäoireita, jotka ehkä muistuttavat flunssaa, ja potilaan tila voi näyttää pikemminkin pahenevan kuin paranevan. Reaktion sanotaan johtuvan siitä, että hoidon alkuvaiheessa elimistöstä poistuu myrkyllisiä aineita.

Jotkin rohdosvalmisteet ovat silloin tällöin aiheuttaneet kuolemantapauksia, ja tämä korostaa varovaisuuden ja terveen järjen tarvetta. Esimerkiksi efedriini, jota käytetään laihduttamisessa, voi nostaa verenpainetta. Yhdysvalloissa efedriinivalmisteiden arvellaan aiheuttaneen tiettävästi yli sata kuolemantapausta, joskin sanfranciscolainen patologi Steven Karch sanoo: ”Niissä tapauksissa, joista minä tiedän, henkilöillä oli vaikea sepelvaltimotauti tai he ottivat yliannoksia.”

Rohdosvalmisteista kirjan kirjoittanut tri Logan Chamberlain sanoo: ”Käytännössä kaikissa viimeaikaisissa tapauksissa, joissa kasvilääkinnästä on ollut vahinkoa, ei ole noudatettu ohjeita. – – Luotettavien tuotteiden annostusohjeet ovat turvallisia ja jopa varovaisia. Niitä ei pidä sivuuttaa, ellei koulutettu terapeutti määrää toisin.”

 Terapeutti Linda Page neuvoo: ”Vakavissakin terveysongelmissa kohtuulliset annokset riittävät; jättiannoksia ei tarvita. Tulokset ovat paljon parempia, kun toipumiseen annetaan aikaa ja hoito on lempeää. Terveyden palautuminen vie aikaa.”

Eräässä kasvilääkinnän kirjassa selitetään, että joissakin lääkekasveissa on yliannostuksen vaikutuksilta suojeleva sisäinen mekanismi. Esimerkiksi eräs rentouttava yrtti tuottaa liian suurena annoksena oksennusrefleksin. Tämä ominaisuus, jota ei ole kaikilla kasveilla, ei kuitenkaan poista tarvetta noudattaa turvallista annostusta.

Monet uskovat, että rohdosta on nautittava riittävästi ja oikeassa muodossa, jotta se tehoaisi. Joissakin tapauksissa on tällöin käytettävä uutetta. Esimerkiksi muistia ja verenkiertoa parantavan neidonhiuspuun lehtiä tarvitaan yhteen tehokkaaseen annokseen monta kiloa.

Vaarallinen yhteisvaikutus

Rohdoksilla ja reseptilääkkeillä voi olla monenlaisia yhteisvaikutuksia. Rohdokset voivat esimerkiksi voimistaa tai heikentää lääkkeen vaikutusta, nopeuttaa sen poistumista elimistöstä tai lisätä sivuvaikutusten riskiä. Mäkikuisma, jota Saksassa määrätään lievään ja kohtalaiseen masennukseen, saa monet lääkkeet poistumaan elimistöstä kaksi kertaa nopeammin kuin normaalisti, minkä vuoksi lääkkeen teho heikkenee. Rohdosvalmisteiden käytöstä on siksi hyvä neuvotella lääkärin kanssa, jos käyttää jotain reseptilääkettä, ehkäisytabletit mukaan luettuina.

Parantavista lääkekasveista kertovassa kirjassa sanotaan: ”Alkoholi, marihuana, kokaiini ja muut päihteet sekä tupakka voivat aiheuttaa hengenvaaran, jos niitä käyttää yhtaikaa eräiden yrttilääkkeiden kanssa. – – Jo terve järki sanoo, että – – [päihteitä] pitää välttää varsinkin sairaana.” Sama neuvo pätee raskaana oleviin naisiin ja imettäviin äiteihin. Kristityt säästyvät tupakan ja huumeiden vaaroilta noudattamalla Raamatun käskyä puhdistautua ”kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta” (2. Korinttilaisille 7:1).

Itse rohdoskasveista muistutetaan eräässä teoksessa: ”Jos rohdosvalmistetta käyttävä nainen tulee raskaaksi, valmisteen käyttö on keskeytettävä, kunnes asiasta on neuvoteltu lääkärin kanssa. Olisi tärkeää muistaa, minkä suuruisia annoksia on nauttinut ja kuinka pitkän aikaa.”

”Itsehoitoon liittyy monia riskejä”, sanotaan eräässä kasvilääkintäkirjassa. Niitä on koottu oheiseen tekstiruutuun ”Itsehoidon riskejä”.

Rohdoksia kuten kaikkia terveystuotteita pitäisi käyttää harkitusti ja tasapainoisesti ja muistaa, että joitakin sairauksia ei voida nykyään parantaa. Tosi kristityt odottavat aikaa, jolloin sairauksien ja kuoleman pohjimmainen syy – epätäydellisyys jonka olemme perineet ensimmäisiltä vanhemmiltamme – poistetaan Jumalan valtakunnan siunauksellisen hallinnon alaisuudessa (Roomalaisille 5:12; Ilmestys 21:3, 4).

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 14]

Itsehoidon riskejä

Rohdoskasvien käyttöön ilman koulutetun terapeutin ohjausta liittyy seuraavanlaisia riskejä.

Terveysongelman todellinen syy jää epäselväksi.

Hoito ei ole oikeanlaista, vaikka diagnoosi olisi oikea.

Kovemman mutta kuitenkin välttämättömän ja sairauteen sopivan hoidon aloittaminen saattaa itsehoidon vuoksi lykkääntyä.

Rohdos voi haitata lääkärin määräämien lääkkeiden (esim. allergia- tai verenpainelääkkeiden) vaikutusta.

Itsehoito voi parantaa vähäisemmän vaivan mutta pahentaa toista, esimerkiksi korkeaa verenpainetta.

[Lähdemerkintä]

Lähde: Rodale’s Illustrated Encyclopedia of Herbs