Eläimet – lahja Jumalalta

OLETKO käynyt eläintarhassa tai sirkuksessa? Tekikö sinun mieli koskettaa tai silittää komeita eläimiä, vaikkapa uljasta leijonaa tai valtavaa siperiantiikeriä? Ehkä sinusta oli hienoa katsella, kun eläinten kouluttaja tai hoitaja teki niin. Eräs raamatunkirjoittaja sanoi lähes kaksituhatta vuotta sitten: ”Jokainen villieläinten sekä lintujen ja ryömivien eläinten ja merieläinten laji on ihmiskunnan kesytettävissä ja onkin sen kesyttämä.” (Jaakobin kirje 3:7.)

Kaikenlaiset eläimet viihtyvät hyvässä huolenpidossa. Voi olla hyvin antoisaa katsella niiden kanssakäymistä ihmisten kanssa, jotka ovat kesyttäneet ne ja ovat kiinnostuneita niiden hyvinvoinnista. Roomalainen kirjailija Plinius vanhempi, joka eli samoihin aikoihin kuin raamatunkirjoittaja Jaakob, kertoi norsujen, leijonien, tiikerien, kotkien, krokotiilien, käärmeiden ja jopa kalojen kesyttämisestä.

Eläinten kesyttäminen lemmikeiksi juontaa juurensa vielä tätäkin varhaisemmilta ajoilta. Jo kauan ennen Jaakobin ja Pliniuksen päiviä egyptiläiset kesyttivät villieläimiä kotieläimiksi. Joissakin maissa pidetään nykyään lemmikkeinä monia sellaisia eläimiä, joita on eläintarhoissakin.

Suhde ihmisiin alussa

Ihmiskunnan vanhimmassa historiateoksessa Raamatussa kerrotaan, että ensimmäinen ihminen Aadam antoi eläimille nimet. Siinä sanotaan: ”Minkä nimen ihminen sille antoikin, kullekin elävälle sielulle, se oli sen nimi. Niin ihminen antoi nimet kaikille kotieläimille ja taivaiden lentäville luomuksille ja kaikille kedon villieläimille.” (1. Mooseksen kirja 2:19, 20.) Aadam todennäköisesti opetteli tuntemaan eläimet hyvin voidakseen keksiä niille osuvat nimet. Hän ei kuitenkaan tarvinnut suojelua edes villieläimiltä. Hänen ja eläinten välillä vallitsi rauha, ja hän varmasti nautti suuresti niiden seurasta.

Jumala antoi sekä Aadamille että hänen vaimolleen Eevalle tehtäväksi huolehtia eläinkunnasta. Raamatussa ilmoitetun Jumalan tarkoituksen mukaisesti ihmisten oli määrä vallita ”meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia ja kotieläimiä ja koko maata sekä kaikkia muita liikkuvia eläimiä, jotka maan päällä liikkuvat” (1. Mooseksen kirja 1:26).

Kestäviä ja läheisiä suhteita

Kun ihmiset vallitsevat eläimiä oikealla tavalla, ne voivat tuottaa paljon  iloa. Eläintä voidaan pitää rakkaana seuralaisena, joka kuuluu perheeseen. Näin ajateltiin jo tuhansia vuosia sitten, kuten käy ilmi köyhän miehen ”ainoaa naaraskaritsaa, pienoista” koskevasta Raamatun kertomuksesta. Profeetta Natan kuvaili kuningas Daavidille tuon miehen ja karitsan suhdetta: ”Se söi hänen leipäpalastaan ja joi hänen kupistaan ja makasi hänen povellaan, ja siitä tuli hänelle kuin tytär.” (2. Samuelin kirja 12:1–3.)

Monet ymmärtävät nykyään hyvin, miten eläimestä voi tulla rakas seuralainen, kuin perheenjäsen. Hyvä esimerkki on eräs Zimbabwen pääkaupungin Hararen lähistöllä asuva perhe. Vanhemmat ostivat kullekin lapselleen koiran. Kun yksi pojista oli kerran kahdeksanvuotiaana kävelemässä koiransa kanssa, hänen eteensä pudottautui puusta valtava myrkkykäärme, mamba. Kun se hyökkäsi, koira iski siihen salamannopeasti kiinni ja pelasti lapsen hengen. Voitko kuvitella, miten kallisarvoinen tuo koira oli perheelle?

Kuurot arvostavat etenkin koiria, jotka on koulutettu heidän avukseen. Muuan nainen kertoo: ”Kun Twinkie kuulee ovikellon soiton, se tulee luokseni, koskettaa säärtäni ja ohjaa minut ovelle. Samoin kun se kuulee uunin ajastimen pirinän, se juoksee luokseni ja minä seuraan sitä. Savu- tai palohälyttimen ääneen Twinkie on opetettu reagoimaan siten, että se kiinnittää huomioni itseensä ja heittäytyy sitten maahan vaaran merkiksi.”

Erityisen huomionarvoista on koirien käyttö sokeiden opaskoirina. Niiden kouluttajana toimiva Michael Tucker kertoo kirjassaan, että opaskoira voi avata sokeille kokonaan uuden maailman ja antaa heille ”vapautta, itsenäisyyttä, liikkumismahdollisuuksia ja seuraa” (The Eyes That Lead). On usein todella nautittavaa seurata näiden koirien ja niiden isäntien tai emäntien välistä vuorovaikutusta.

Muutkin vammaiset hyötyvät koiran seurasta. Erään pyörätuolissa olevan naisen koira on opetettu nostamaan puhelimen luuri ja nuolemaan postimerkkejä. Eräs toinen koira reagoi 120 käskyyn; se esimerkiksi poimii ruokakaupassa hyllyiltä säilykepurkkeja ja paketteja. Sen vammainen isäntä osoittaa haluamiaan tavaroita laserkynällä, ja koira hakee ne hänelle.

Lemmikkieläimet voivat auttaa myös vanhuksia. Muuan eläinlääkäri kertoi, että koirat ja muut lemmikit ”tuovat elämään tarkoitusta siinä vaiheessa, kun vanhukset ovat usein vieraantuneita yhteiskunnasta”. The Toronto Star -lehdessä sanottiin: ”Seuraeläimet vähentävät [omistajiensa] stressiä ja lääkärissäkäyntejä ja jopa parantavat eloon jäämisen todennäköisyyttä sydänkohtauksen jälkeen.”

 The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa mainitaan kiinnostava havainto: ”Lemmikkieläinten välityksellä lapsille voidaan opettaa etujen saamisen riippuvuutta vastuun kantamisesta sekä sukupuoliasioita. Parittelu pannaan pian merkille, ja sitä seuraavat muun muassa kantoaika sekä erilaiset synnytykseen ja jälkeläisten hoitamiseen liittyvät ongelmat.”

Huomion keskipisteenä

Koska eläimet ovat hyvin uskollisia, jotkut ovat kiintyneempiä lemmikkieläimiinsä kuin perheenjäseniinsä. Joskus avioerojutuissa lemmikin omistajuus myönnetään toiselle puolisolle osana omaisuuskiistan sovitteluratkaisua. Lemmikkieläimiä on myös nimetty testamenteissa satumaisten omaisuuksien perijöiksi.

Ei ihme, että lemmikkieläimiin liittyy nykyään suurta liiketoimintaa. On kirjoja ja lehtiä, jotka tarjoavat neuvoja mistä tahansa niihin liittyvästä asiasta. Jotkut omistajat ovat valmiita hemmottelemaan lemmikkejään melkoisilla ylellisyyksillä, ja siksi tarjolla on kaikkea, mitä omistajat ikinä haluavat.

On esimerkiksi pitkälle erikoistuneita lääkäreitä, jotka hoitavat kaikenlaisia lemmikkien  terveysongelmia. On eläinpsykiatreja, jotka määräävät niille masennuslääkkeitä. Lemmikkieläimiä varten on myös omia asianajajia ja vakuutusasiamiehiä sekä trimmaus- ja koulutuspalveluja. Niille järjestetään hautajaisia, ja jotkin yritykset tarjoutuvat kloonaamaan niitä – hyvästä maksusta tietenkin!

Eläinrakkaus on selvästikin hyvin yleistä. Eläinlääkäri Jonica Newby kirjoittaa: ”Kun koira juoksee meitä vastaan häntä heiluen ja nuolee meitä aivan kuin kotiintulomme olisi parasta, mitä sille on tapahtunut koko päivänä, tuntuu sopivalta sanoa sitä ’rakkaudeksi’.” (The Animal Attraction.) On varmastikin ymmärrettävää, miksi monet haluavat vastata lemmikkieläimensä ”rakkauteen”.

Voi kuitenkin olla vahingollista pitää eläintä ihmisen veroisena. Sehän ei voi täyttää ihmisen tarpeita samalla tavoin kuin toiset ihmiset. Lisäksi eläinten pitäminen kaupunkioloissa tuo joskus mukanaan ongelmia sekä niille että niiden omistajille. Pohdimme näitä kysymyksiä seuraavassa kirjoituksessa.

[Kuva s. 3]

Villieläinten kesyttämisellä on pitkä historia

[Lähdemerkintä]

Yksityiskohta Giovanni Stradannon taideteoksesta ”Parthialaisten suuri kuningas metsästää kesyjen pantteriensa kanssa”: © Stapleton Collection/CORBIS

[Kuva s. 4]

Israelilaiset paimenet kohtelivat karitsoitaan hellän myötätuntoisesti

[Kuvat s. 5]

Lemmikkieläimet voivat auttaa vammaisia ja vanhuksia