Moldovan ainutlaatuinen viinikellari

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA MOLDOVASTA

NOIN 80 metrin syvyydessä Cricovan alla Moldovan pääkaupungin Chişinăun laitamilla on sokkelo, jossa on 120 kilometriä ihmisen rakentamia tunneleita. Näistä pimeistä luolista louhittiin kerran kalkkikiveä.

Viimeksi kuluneiden 50 vuoden ajan nämä viileät maanalaiset holvikäytävät ovat kuitenkin palvelleet ihanteellisena säilytyspaikkana viineille, jotka kuuluvat Euroopan hienoimpiin. Tynnyri- ja pullorivit täyttävät tunnelit noin 60 kilometrin matkalta. Tähän entiseen kaivokseen voidaan varastoida 350 miljoonaa litraa viiniä, ja sen sanotaankin olevan Kaakkois-Euroopan suurin viinikellari.

Ikivanhat perinteet

Moldova on ihanteellista viininviljelyaluetta. Se on samoilla leveysasteilla kuin Ranskassa sijaitseva Bourgognen alue, joka on kuuluisa viinintuotannostaan. Leuto ilmasto lämmittää sen hedelmällistä maaperää. Moldovan viinintuotanto juontaa juurensa 300-luvulta eaa., jolloin kreikkalaiset kauppiaat toivat tähän maahan ensimmäiset viiniköynnökset. Viinintuotannon perinteitä jatkettiin läpi vuosisatojen, vaikka maan valloittivat gootit, hunnit ja lääninherrat.

1500–1700-luvuilla maata hallitsi osmanien valtakunta, jossa viinintuotantoa vastustettiin uskonnollisista syistä. 1800-luvulla maa joutui Venäjän tsaarien haltuun, ja he taas edistivät viininvalmistusta. He toivat rypälelajikkeita Ranskasta, ja viiniköynnökset menestyivät. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto, jonka alaisuudessa Moldova nyt oli, uudenaikaisti viiniteollisuuden järjestelmällisesti. Moldovasta tehtiin koko Neuvostoliiton viinin- ja hedelmänviljelyn keskus. Juuri neuvostoliittolaiset oivalsivat, että Cricovan tunnelit soveltuvat ihanteellisesti viinien varastointiin. Liity seuraamme, kun teemme kiertokäynnin tässä ainutlaatuisessa kellarissa ja perehdymme joihinkin sen salaisuuksista.

 Ajamme maanalaiseen kaupunkiin

Ajaessamme viinitehtaaseen huomaamme sisäänkäynnin luona tornin, joka on osa kalkkikiveen hakattua rakennusta. Rakennus muistuttaa ranskalaista maalaistaloa. Sen perusteella ei kuitenkaan voisi päätellä, että maan alla on valtava rakennelma. Ajettuamme jonkin matkaa pääportilta eteemme tulee tunneliverkon ammottava suuaukko. Sen koko yllättää meidät. Siitä voi vaivattomasti kulkea toistensa ohi kaksi kuorma-autoa.

Laskeudumme autolla maanalaiseen labyrinttiin, ja muutaman minuutin ajon jälkeen poimimme kyytiin naisoppaan. Kiemurrellessamme sokkelossa tajuamme, että ilman opasta voisimme helposti eksyä.

Yksi meistä kysyy: ”Mitä täältä louhitulle kalkkikivelle tapahtui?”

”Sitä käytettiin Chişinăun rakennusprojekteissa”, opas vastaa. ”Kalkkikivi on erinomainen rakennusmateriaali, koska se eristää hyvin lämpöä ja ääntä.”

Laskeutuessamme noin 70 metrin syvyyteen valo vähenee ja tunnelit muuttuvat aavemaisen hämäriksi. Pysähdymme erääseen risteykseen. Siitä erkanee useita katuja, joita reunustavat valtavien viinitynnyreiden pitkät rivistöt. Panemme merkille, että kadut on nimetty viinilajien mukaan. Mielikuvituksemme lähtee liikkeelle, kun näemme esimerkiksi nimet Pinot, Feteasca ja Cabernet.

Oppaamme selittää, että tammitynnyreitä käytetään pääasiassa hiilihapottomien viinien tuotannossa, kun taas pienempiä metallitynnyreitä käytetään kuohuviinien valmistuksessa. Työntekijöitä näkyy vähän, mikä saakin meidät tiedustelemaan työvoiman määrää. Opas vastaa: ”Täällä on noin 300 työntekijää. Alhaisen lämpötilan vuoksi he käyttävät läpi vuoden lämpimiä vaatteita. Mutta he eivät välitä siitä, sillä he uskovat, että viileys on hyväksi paitsi viineille myös ihmisille. He nimittäin ajattelevat, että se pitää ihmiset nuorina.”

Kiertokäyntimme seuraava kohokohta on  tutustuminen kuohuviinin valmistukseen. Näemme satoja pulloja, jotka ovat alassuin 30 asteen kulmassa. Meille kerrotaan: ”Kun pullot ovat kallellaan tässä kulmassa, sakka kerääntyy korkin yläpuolelle. Sitten korkki jäädytetään nopeasti, minkä ansiosta korkki ja siinä kiinni oleva sakka on helppo poistaa. Sen jälkeen pulloon voidaan panna lopullinen korkki.”

Pian tämän jälkeen tulemme vuosikertaviinien varastointialueelle. Oppaamme selittää: ”Tänne on varastoitu yli miljoona pulloa vuosikertaviinejä. Lähes kaikki Euroopan viinintuottajamaat ovat jättäneet maanalaisiin holvikäytäviimme säilytettäviksi joitakin parhaista tuotteistaan. Vanhin viinimme on jerusalemilaista pääsiäisviiniä, joka on vuosikertaa 1902. Joitakin vuosia sitten pullosta tarjottiin 100000 dollaria [90000 euroa]. Tarjous kuitenkin hylättiin. Ilmeisesti pulloa pidettiin korvaamattoman arvokkaana.”

Saamme myös tietää, että tämä alue pidetään yleensä täysin pimeänä paitsi silloin, kun sitä esitellään muutamien minuuttien ajan vieraille. Silmäillessämme pölykerroksen peittämien pullojen etikettejä huomaamme, että useimmat viineistä ovat vanhempia kuin me!

Kiertokäynti päättyy huoneisiin, joissa viinejä voi maistella. Suurin niistä on Presidentin juhlasali. Salissa on pitkä tammipöytä ja siihen kuuluvat tuolit, ja pöydän ympärille mahtuu istumaan 65 henkeä. Neuvostoliiton aikana huoneessa järjestettiin valtion virallisia juhla-aterioita. Tämä valoisa ja värikäs sali soveltuu edelleenkin valtion virallisten tilaisuuksien pitopaikaksi.

Sala Casa Maressa (Vierashuoneessa) on paikat 15 hengelle, ja se on kalustettu perinteiseen moldovalaiseen tyyliin. Yhden juhlasalin nimi on Sarmaattisen meren pohja, ja sen pyöreän pöydän ääreen mahtuu kymmenen ihmistä ruokailemaan ja maistelemaan viinejä. Kiinnostavinta tässä huoneessa on sen katto. Huone oli alun perin vedenalainen luola, ja siellä voi nähdä selvästi äyriäisten ja muiden merieläinten kivettyneitä jäännöksiä. Opas muistuttaa, että aikoinaan koko nykyinen Moldova oli ”sarmaattisen meren pohjaa”.

Kaikkien huoneiden kalusteissa käytetty puu on saatu seudun tammista. Tämä koskee myös Juri Gagarinin juhlasalia. Tämä kuuluisa kosmonautti kävi Cricovassa 8. ja 9. lokakuuta 1966. Hän kirjoitti kiitoskirjeen, jossa hän sanoi, että kriittisinkin viinintuntija löytää täältä mieleisensä viinin.

Oppaamme sanoo: ”Niinä 50 vuotena, jotka tämä kellari on ollut olemassa, täällä on käynyt vieraita yli sadasta maasta. Neuvostoliiton aikana kuohuviinimme tunnettiin venäläisenä samppanjana. Harva tiesi, että ne tulivat Moldovasta. Nykyään myymme kuohuviinejämme tuotenimellä Cricova, ja niitä on sekä punaisia että valkoisia.” Olemme kiitollisia monista yksityiskohtaisista tiedoista, joita oppaamme meille kertoi, ja kiitämme häntä erinomaisesta kiertokäynnistä.

Poistuessamme maanalaisesta labyrintista meistä tuntuu kuin olisimme tulleet toisesta maailmasta. Ulkona on kuuma ja aurinko paistaa. Taivaalla ei näy pilvenhattaraakaan. Paluumatkalla Chişinăuhun ohitamme hyvin hoidettujen viinitarhojen loputtomia köynnösrivejä. Köynnökset notkuvat rypäleitä, jotka ovat lähes kypsiä korjattaviksi.

[Kartat s. 25]

(Ks. painettu julkaisu)

UKRAINA

ROMANIA

MOLDOVA

Chişinău

[Kuva s. 24]

Cricovan viinitehdas ja sisäänkäynnin luona oleva torni

[Kuva s. 24]

Erään kadun nimikilpi sokkelossa, jossa on 120 kilometriä maanalaisia tunneleita

[Kuva s. 24]

Viinikellareihin johtava autojen sisäänajotunneli

[Kuva s. 24]

Täällä on varastoituna yli miljoona pulloa vuosikertaviinejä