Ydinsota – miltä taholta vaara uhkaa?

”Ydintuho on todellinen uhkakuva. Sen mahdollisuus on olemassa – – vaikka kylmä sota päättyikin yli kymmenen vuotta sitten.” (Yhdysvaltojen entinen puolustusministeri Robert S. McNamara ja Watson-instituutin kansainvälisten suhteiden professori James G. Blight)

KUN kylmä sota päättyi vuonna 1991, kuuluisaa tuomiopäivän kelloa siirrettiin taaksepäin, niin että se näytti 17:ää minuuttia vaille ”keskiyötä”. Kello on Bulletin of the Atomic Scientists -lehden kannessa, ja se kuvaa sitä, miten lähellä maailman oletetaan olevan ydinsotaa (keskiyötä). Vuonna 1991 minuuttiosoitinta siirrettiin kauemmaksi keskiyöstä kuin se oli koskaan ennen ollut sen jälkeen, kun kello otettiin käyttöön vuonna 1947. Sittemmin minuuttiosoitin on alkanut jälleen hivuttautua eteenpäin. Kelloa siirrettiin eteenpäin esimerkiksi helmikuussa 2002 – kolmannen kerran kylmän sodan päättymisen jälkeen – niin että se näytti seitsemää minuuttia vaille keskiyötä.

 Miksi tuon tiedelehden julkaisijat ovat tunteneet tarvetta siirtää kelloa eteenpäin? Miksi heistä tuntuu, että ydinsota uhkaa ihmiskuntaa edelleenkin? Ketkä ovat uhkana rauhalle?

”Vähentämisen” salaisuus

”Edelleen on olemassa yli 31000 ydinasetta”, selitetään Bulletin of the Atomic Scientists -lehdessä. Siinä jatketaan: ”95 prosenttia näistä aseista on Yhdysvalloilla ja Venäjällä, ja yli 16000 asetta on toimintavalmiina.” Joku saattaa nyt panna merkille, että ydinaseiden määrään liittyy näennäinen ristiriita. Eivätkö nämä supervallat ole ilmoittaneet, että kumpikin niistä on jo vähentänyt taistelukärkiensä määrän 6000:een?

”Vähentämisen” salaisuutta valotetaan eräässä Carnegie Endowment for International Peace -järjestön raportissa: ”Vastattavana olevien taistelukärkien lukumäärä, 6000, perustuu erityisiin laskentasääntöihin, joista päätettiin strategisten aseiden riisumista koskevassa START-sopimuksessa. Molemmille valtioille jää niiden lisäksi tuhansia taktisia ja varastossa olevia aseita.” (Kursivointi meidän.) Bulletin of the Atomic Scientists -lehden mukaan ”monia, ehkä useimpia, taisteluvalmiudesta poistettuja Yhdysvaltojen taistelukärkiä ei pureta vaan ne varastoidaan (noin 5000 muun taistelukärjen joukkoon)”.

Reservissä on siis edelleen tuhansia käyttövalmiita strategisia ydinaseita, jotka voidaan laukaista mantereelta toiselle, ja tämän lisäksi on tuhansia muita ydinkärkiä sekä taktisia ydinaseita, joilla voidaan iskeä lähempänä oleviin kohteisiin. Ei ole epäilystäkään siitä, että kahdella suurimmalla ydinasevallalla on varastoissaan niin paljon ydinaseita, että koko maapallon väestö voitaisiin hävittää useaan kertaan. Tällainen määrä vaarallisia aseita merkitsee toisenlaista uhkaa: ydinohjuksia voidaan laukaista vahingossa.

Ydinsodan puhkeaminen vahingossa

”Yhdysvaltojen ydinohjusten käyttöä on hallinnut strategia, jonka mukaan niitä laukaistaan varoituksesta”, sanovat Robert S. McNamara ja James G. Blight, joita lainattiin edellä. Mitä tämä tarkoittaa? ”Taistelukärkemme ovat laukaisuvalmiina, kun Venäjän taistelukärjet ovat lennossa”, he selittävät ja lisäävät: ”Tämän taktiikan mukaan Venäjän hyökkäyksestä annetun ensimmäisen varoituksen ja meidän ohjustemme laukaisun välillä saa kulua korkeintaan 15 minuuttia.” Muuan henkilö, jonka tehtäväkenttään kuului aiemmin strategisen ydinohjuksen laukaiseminen, sanoi, että ”käytännöllisesti katsoen kaikki maasta laukaistavat ohjukset ovat laukaisuvalmiina kahdessa minuutissa”.

Tällaisessa iskuvalmiudessa on se vaara, että virheellinen varoitus johtaa ohjusten laukaisemiseen vahingossa. Eräässä U.S.News & World Report -lehden kirjoituksessa sanottiin: ”Ydinsotaa jäljittelevissä amerikkalaisten sotaharjoituksissa on annettu erehdyksessä useammin kuin kerran oikeita laukaisukäskyjä.” Myös Venäjällä on annettu virheellisiä varoituksia. Kun vuonna 1995 norjalainen tutkimusraketti sai aikaan väärän hälytyksen, Venäjän presidentti aloitti ydinohjusten laukaisukoodien aktivoinnin.

 Laukaisuvalmiuteen perustuvassa strategiassa päätöksentekijöihin kohdistuu suunnaton paine. Onneksi sotilasjohtajat ovat tähän mennessä tajunneet varoitukset vääriksi, ja ydinsota on siksi voitu välttää. Muuan tutkija sanoi eräästä vuonna 1979 sattuneesta tapauksesta, että amerikkalaisohjusten laukaisemisen estivät ”varoitussatelliitit, jotka osoittivat, ettei neuvostoliittolaisia ohjuksia ollut ilmassa”. Aikaa myöten näiden satelliittijärjestelmien kunto kuitenkin heikkenee. Tiedemiehet ja analyytikot ovat huolissaan siitä, että ”useimmat Venäjän varoitussatelliiteista ovat lakanneet toimimasta tai eksyneet kiertoradoiltaan”. Muuan eläkkeelle jäänyt yhdysvaltalainen vara-amiraali sanoikin vuosia sitten: ”Sellainen ohjusten laukaisu tai ennalta ehkäisevä isku, johon on syynä väärinymmärrys, vallan joutuminen vääränlaiselle ihmiselle tai vahinko, on nykyään yhtä todennäköinen kuin aiemminkin.”

Ydinasekerhon uudet jäsenet

Vaikka kahdella supervallalla onkin suurimmat ydinasevarastot, maailmassa on muitakin ydinasevaltoja, esimerkiksi Iso-Britannia, Kiina ja Ranska. Nämä viralliset ydinasevallat muodostavat ydinasekerhon, johon liittyivät äskettäin Intia ja Pakistan. Niiden lisäksi eräiden muiden maiden (muun muassa Israelin) sanotaan havittelevan ydinasetta tai ehkä jo omistavan sellaisen.

Ydinsota voisi syttyä poliittisesta selkkauksesta, jossa olisi mukana yksi tai useampia ydinasekerhon jäseniä, ja tämä koskee myös uusia jäseniä. ”Kuuban ohjuskriisin jälkeen kaksi valtiota ei ole koskaan ollut niin lähellä ydinsotaa kuin Intia ja Pakistan olivat, kun näiden välille puhkesi kriisi”, selitetään Bulletin of the Atomic Scientists -lehdessä. Havaitessaan kiristyneen tilanteen vuoden 2002 alkupuolella monet pelkäsivät tosissaan ydinasehyökkäystä.

Lisäksi muiden joukkotuhoaseiden kehittely on avannut ydinpommin käytölle uusia mahdollisuuksia. Kun The New York Timesissa käsiteltiin erästä Pentagonin salaista raporttia, siinä sanottiin, että ”ydinaseiden mahdollisesta käytöstä vihollisen biologisten aseiden, kemiallisten aseiden ja muiden joukkotuhoaseiden tuhoamiseen” on saattanut tulla osa Yhdysvaltojen ydinasepolitiikkaa.

Maailma tuli tietoiseksi vielä yhdestä ydinsodan uhasta, kun terroristit hyökkäsivät Yhdysvaltoihin  11. syyskuuta 2001. Monet uskovat, että terroristijärjestöt havittelevat ydinaseita tai että niillä jo ehkä on niitä käytössään. Miten se olisi mahdollista?

Terroristit ja likainen pommi

Onko mahdollista rakentaa ydinpommi laittomilla markkinoilla myytävästä materiaalista? Time-lehden mukaan on. Lehdessä kerrottiin työryhmästä, joka perustettiin ehkäisemään ydinterrorismia. Tähän mennessä ryhmä ”on koonnut yli tusinan verran” kotitekoisia pommeja ”käyttämällä tekniikkaa, jota löytyy tavallisen elektroniikkaa myyvän kaupan hyllyiltä, ja sellaista ydinpolttoainetta, jota myydään laittomilla markkinoilla”.

Ydinaseiden riisunnan ja purkamisen vuoksi mahdollisuudet varastaa ydinasemateriaalia ovat kasvaneet. ”Kun tuhansia venäläisiä ydinaseita poistetaan tarkoin vartioiduista ohjuksista, pommittajista ja sukellusveneistä ja pannaan vähemmän turvallisiin varastoihin, niistä tulee houkuttelevia kohteita määrätietoisille terroristeille”, sanotaan Time-lehdessä. Jos pieni ryhmä ihmisiä saisi käsiinsä puretun ydinaseen osia ja kokoaisi aseen uudestaan, tällaisesta ryhmästä voisi tulla pian ydinasekerhon jäsen.

Peace-lehden mukaan ydinasekerhoon liittyminen ei edellytä edes pommin kokoamista. Riittää, kun käytössä on tarpeeksi ydinaseisiin kelpaavaa uraania tai plutoniumia. Lehdessä sanotaan: ”Terroristit, joilla on nykyaikaista asekelpoista uraania, voisivat helposti aiheuttaa räjähdyksen yksinkertaisesti pudottamalla toisen puolen aineesta toista puolta vasten.” Kuinka paljon rikastettua ydinainetta tarvitaan? Peace-lehden mukaan ”kolme kiloa riittäisi”. Lähes saman verran asekelpoista ydinainetta takavarikoitiin vuonna 1994 Tšekin tasavallassa pidätetyiltä salakuljettajilta.

Myös ydinjätteestä voidaan tehdä ase. ”Asiantuntijat ovat todella huolissaan radioaktiivisen jätteen ja tavanomaisten räjähteiden tuhoisasta yhdistelmästä”, sanotaan The American Spectator -lehdessä. Radioaktiivista ainetta levittävää laitetta sanotaan likaiseksi pommiksi. Miten vaarallinen se on? Likaisissa pommeissa on ”tavanomaista räjähdysainetta, joka levittää ympäristöönsä erittäin radioaktiivisia aineita ja jonka tarkoitus ei ole tuhota kohdetta räjähdyksellä ja kuumuudella vaan myrkyttää se”, selitetään IHT Asahi Shimbun -lehdessä ja jatketaan: ”Niiden vaikutukset ihmisiin vaihtelevat säteilysairauksista tuskalliseen, hitaaseen kuolemaan.” Vaikka jotkut sanovat, että helposti saatavissa olevalla ydinjätteellä ei voida aiheuttaa kovin suurta vahinkoa, monia huolestuttaa se, että laittomilla markkinoilla on rikastettua ydinainetta. Tuoreen maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia vastaajista ajatteli, että ydinterrorismia ilmenee seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Ei ole epäilystäkään siitä, että ydinsodan uhka on todellinen. Brittiläisen Guardian Weekly -lehden numerossa 16.–22.1.2003 sanottiin: ”Yhdysvaltojen turvautuminen ydinaseisiin on todennäköisempää kuin kertaakaan aiemmin sitten kylmän sodan synkimpien aikojen. – – Yhdysvallat madaltaa jatkuvasti ydinsodan kynnystä.” On siksi aiheellista kysyä: Voidaanko ydinsota välttää? Onko toivoa maailmasta, jossa ei ole pelkoa ydinsodasta? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Tekstiruutu s. 6]

Uusi ydinaseiden aikakausi?

Kolumnisti Bill Keller (The New York Timesin nykyinen päätoimittaja) kirjoitti The New York Times Magazine -lehdessä, että kansat ovat astuneet uuteen ydinaseiden aikakauteen. Ensimmäinen ulottui tammikuuhun 1994, jolloin Ukraina suostui luopumaan entiseltä Neuvostoliitolta perimistään aseista. Miksi hän puhuu uudesta ydinaseiden aikakaudesta?

Keller kirjoittaa: ”Jyrähtelyt Rajasthanin aavikon alapuolella vuonna 1998 olivat merkkinä uudesta ydinaseiden aikakaudesta, kun Intian vastavalittu, hindunationalistien johtama hallitus teki viisi koeräjäytystä. Kaksi viikkoa myöhemmin Pakistan seurasi esimerkkiä.” Miten nämä kokeet poikkesivat ydinaseiden edellisen aikakauden kokeista? ”Nämä ydinaseet kehitettiin tietty alue mielessä.”

Voiko maailma tuntea oloaan turvallisemmaksi nyt, kun ydinasekerhossa on kaksi aktiivista jäsentä lisää? Keller jatkaa: ”Aina kun jokin maa saa käyttöönsä ydinaseita, kasvaa sellaisen sodan mahdollisuus, jossa on mukana ydinasevaltio.” (The New York Times Magazine, 4.5.2003, s. 50.)

Tilannetta mutkistaa entisestään tieto, jonka mukaan Pohjois-Korealla saattaa olla ”riittävästi plutoniumia, niin että sen käsien ulottuvilla on mahdollisuus rakentaa kuusi uutta ydinpommia. – – Jokainen päivä lisää sitä riskiä, että Pohjois-Korea onnistuu tuottamaan uusia ydinaseita ja ehkä jopa kokeilemaan yhtä niistä antaakseen todisteen onnistumisestaan.” (The New York Times, 18.7.2003.)

[Kuva s. 7]

Valtion virkamies esittelee attaseasalkuksi naamioidun ydinpommin mallia

[Lähdemerkintä]

AP Photo/Dennis Cook

[Kuva s. 7]

Vanhojen varoitussatelliittien kunto heikkenee

[Lähdemerkintä]

NASA

[Kuvan lähdemerkintä s. 5]

Maapallo: NASA