Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kielteisyyttä voi torjua

Kielteisyyttä voi torjua

Kielteisyyttä voi torjua

MITEN suhtaudut vastoinkäymisiin? Monet asiantuntijat uskovat nykyään, että vastaus tähän kysymykseen kertoo paljon siitä, onko ihminen myönteinen vai kielteinen. Jokainen kokee kovia, jotkut enemmän kuin toiset. Miksi jotkut näyttävät pääsevän nopeasti takaisin jaloilleen ja ovat valmiita yrittämään uudestaan, kun taas toiset tuntuvat luovuttavan suhteellisen vähästäkin?

Oletetaan esimerkiksi, että etsit työtä. Pääset haastatteluun mutta et saa paikkaa. Miten se vaikuttaa sinuun? Saatat ottaa hylkäämisen henkilökohtaisesti ja ajatella, että näin sinulle käy aina – kukaan ei halua palkata sinunlaistasi työntekijää, etkä ikinä saa työtä. Vielä pahempaa olisi antaa tämän yhden takaiskun vaikuttaa koko elämänasenteeseen: uskot, että epäonnistut kaikessa eikä sinusta ole mihinkään. Kummassakin tapauksessa ajattelu on tyypillisen pessimististä.

Kielteisyyden torjuminen

Miten päästä eroon pessimismistä? Ensiksikin on hyvin tärkeää oppia tunnistamaan kielteiset ajatukset. Sitten niitä vastaan täytyy taistella. Olisi yritettävä löytää järkeviä vaihtoehtoisia selityksiä. Jos ajatellaan esimerkiksi työnhakua, niin hylätäänkö joku hakija tosiaan sen takia, että kukaan ei halua palkata häntä, vai voisiko olla niin, että työnantaja vain etsii toisentyyppistä henkilöä?

Kielteiset ajatukset voivat osoittautua asioiden liioitteluksi, kun niitä tarkastellaan tosiasioiden valossa. Jos esimerkiksi työnhakija ei saa paikkaa, merkitseekö se sitä, että hän epäonnistuu kaikessa, vai onnistuuko hän ehkä joillakin muilla elämänalueilla – hengellisellä saralla, perhe-elämässä tai ystävyyssuhteissa? On lakattava odottamasta aina kaikkein pahinta ja opeteltava ajattelemaan, että sellainen on vain asioiden paisuttelua. Eihän sitä voi tietää, etteikö enää ikinä saa työtä. Kielteisen ajattelun torjumiseen on muitakin keinoja.

Myönteisesti kohti tavoitteita

Tutkijat ovat viime vuosina kehitelleet kiinnostavan, joskin melko suppean määritelmän toivolle. Sen mukaan toivo on uskoa siihen, että kykenee saavuttamaan tavoitteensa. Seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan, että toivoon sisältyy kyllä paljon enemmänkin, mutta tämä määritelmä on monella tavalla käyttökelpoinen. Kun keskitymme henkilökohtaisissa asioissa tähän toivon piirteeseen, voimme oppia ajattelemaan myönteisemmin ja pyrkimään kohti tavoitteita.

Jotta voisimme luottaa siihen, että pystymme saavuttamaan tavoitteemme, meidän täytyy hankkia siitä kokemusta. Jos sinusta tuntuu, ettei sinulla ole tällaista kokemusta, kannattaa ehkä miettiä vakavasti omia päämääriään. Oletko ensinnäkin asettanut itsellesi tavoitteita? On hyvin helppoa antaa arjen kiireiden viedä meitä mukanaan niin, ettemme pysähdy miettimään, mitä todella haluamme elämältä ja mikä meille on tärkeintä. Jälleen Raamatussa esitettiin jo kauan sitten käytännöllinen periaate, joka koskee selvän tärkeysjärjestyksen tekemistä: ’Varmistautukaa tärkeämmistä asioista.’ (Filippiläisille 1:10.)

Kun asiat on pantu tärkeysjärjestykseen, on helpompi asettaa itselleen muutamia keskeisiä tavoitteita eri alueilla, esimerkiksi hengellisellä saralla sekä perhe- ja työelämässä. On kuitenkin tärkeää, että tavoitteita ei ole liian monta heti alkuun ja että ne on helppo saavuttaa. Liian vaikeat tavoitteet voivat lannistaa, ja saatamme antaa periksi. Siksi on usein parasta jakaa suuremmat, pitkän aikavälin tavoitteet pienemmiksi välitavoitteiksi.

”Missä on tahtoa, siellä on taitoa”, kuuluu vanha sananparsi, ja siinä tuntuu olevan perää. Kun olemme asettaneet tärkeitä tavoitteita, tarvitsemme tahdonvoimaa – halua ja päättäväisyyttä – ponnistellaksemme niitä kohti. Voimme lujittaa päätöstämme miettimällä, miten arvokkaita tavoitteemme ovat ja mitä hyvää niiden saavuttaminen tuo mukanaan. Vaikeuksia tietenkin tulee, mutta meidän täytyy opetella näkemään ne haasteina eikä umpikujina.

Meidän täytyy myös miettiä käytännön tapoja saavuttaa tavoitteemme. C. R. Snyder, joka on tehnyt laajan tutkimuksen toivon merkityksestä, kannustaa miettimään valmiiksi useita keinoja päästä johonkin tiettyyn tavoitteeseen. Kun sitten yksi keino ei toimikaan, voimme turvautua toiseen tai kolmanteen keinoon.

Snyder neuvoo myös, että opettelisimme näkemään, milloin tavoitetta on tarpeen vaihtaa. Jos jonkin tavoitteen tiellä on ylipääsemättömiä esteitä, asian hautominen vain masentaa meitä. Jos toisaalta korvaamme sen realistisemmalla tavoitteella, meillä on taas jotain, mitä odottaa.

Raamatussa on tästä hyvä esimerkki. Kuningas Daavidilla oli haaveena rakentaa temppeli Jumalalleen Jehovalle. Jumala kuitenkin sanoi hänelle, että sen edun saisi hänen poikansa Salomo. Daavid ei pahastunut tästä odotustensa vastaisesta käänteestä eikä yrittänyt väkisin eteenpäin vaan muutti tavoitetta. Hän kohdisti tarmonsa niiden varojen ja tarvikkeiden keräämiseen, joita hänen poikansa tarvitsisi rakennushankkeessa. (1. Kuninkaiden kirja 8:17–19; 1. Aikakirja 29:3–7.)

Vaikka onnistuisimmekin saamaan valoisamman elämänasenteen siten, että torjumme kielteisyyden ja pyrimme myönteisesti kohti tavoitteita, jotain olennaista saattaa silti jäädä uupumaan toivon osalta. Suuri osa maailman toivottomuudesta johtuu nimittäin asioista, joille emme voi mitään. Kun ajattelemme ihmiskunnan valtavia ongelmia – köyhyyttä, sotia, epäoikeudenmukaisuutta sekä alati uhkaavia sairauksia ja kuolemaa – niin miten voimme pysyä toiveikkaina?

[Kuva s. 7]

Jos et saa haluamaasi työpaikkaa, ajatteletko ettet ikinä saa työtä?

[Kuva s. 8]

Kuningas Daavid oli tavoitteidensa suhteen joustava