Perun epätavalliset haudat – mitä voimme oppia niistä?

TOISTA

Perun epätavalliset haudat – mitä voimme oppia niistä?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA PERUSTA

KANSASTA voi oppia paljon sen perusteella, miten se kohtelee vainajiaan. Tämä pitää erityisesti paikkansa Perussa, johon monet kulttuurit – muun muassa moche-, chimú-, nazca-, chachapoya-, colla- ja inkakulttuurit – ovat lyöneet leimansa. Kullakin kulttuurilla oli omat hautajaistapansa, joista heijastuivat selkeästi niiden käsitykset tuonpuoleisesta.

Niin tiedemiehet kuin haudanryöstäjätkin ovat kaivaneet esiin tuhansia hautoja ja löytäneet hyvin säilyneitä ruumiita kiedottuina monen metrin pituisiin kankaisiin tai käsittelemättömään puuvillaan. Jotkin kankaista on koristeltu kauniisti erilaisilla kuvioilla. Kuumilta, kuivilta hiekkadyyneiltä, jotka peittävät suurimman osan Perun Tyynenmeren puoleisesta rannikosta, on löydetty tuhansia hyvin säilyneitä muumioituneita ruumiita.

Huomattavien henkilöiden hautoja

Moche-hautojen kaivauksissa on löytynyt hallitsijaperheen ruumiita, joiden mukana on haudattu satumaisia rikkauksia sekä miekkoja ja kuninkaallisia symboleja. Heidän mukanaan hautaan pantiin myös muita ihmisiä. Ilmeisesti palvelijoita uhrattiin, jotta he voisivat seurata isäntiään tuonpuoleiseen. Joiltakin jopa katkaistiin jalat. Miksi? Erään teorian mukaan siksi, etteivät he voisi paeta paikaltaan manalassa.

Lähellä Titicacajärveä, 3827 metrin korkeudessa, on vaikuttavia chullpa-hautoja, kivitorneja jotka ovat ainakin 12 metrin korkuisia ja yläpäästään leveämpiä kuin juurelta. Niissä säilytettiin ilmeisesti inkojen kukistaman colla-kansan ylhäisön ruumiita. Joihinkin hautoihin on kaiverrettu käärmeiden, kissojen ja apinoiden kuvia. Näitä eläimiä palvottiin, koska niiden uskottiin olevan tuonpuoleisen vartijoita.

Karajiassa lähellä Chachapoyasin kaupunkia on hautoja, jotka panevat mielikuvituksen liikkeelle. Kallion sivustan ulkonemilla on pystyssä parin metrin korkuisia kovetetusta savesta tehtyjä sarkofageja, joista joissakin on vielä jäänteitä alkuperäisestä, satojen vuosien takaisesta maalista. Vihreään laaksoon päin olevat sarkofagien kasvot näyttävät rypistävän majesteettisesti kulmiaan ja hallitsevan kaikkea, mikä avautuu niiden mitään näkemättömien silmien eteen.

Todisteita traagisesta lopusta

Arkeologit löysivät äskettäin Liman esikaupungista syviä hautoja, joissa oli noin 2200 kääröihin kiedottua muumiota. Kääröt olivat ilmeisesti kuuluneet inkakulttuuriin, ja ne olivat erinomaisessa kunnossa. Yksi niistä oli massiivinen, 240 kilon painoinen ja 1,8 metriä korkea. Sen sisältä löydettiin kaksi ruumista: inkaylhäisöön kuulunut mies, joka oli kääritty 140 kiloon käsittelemätöntä puuvillaa, ja tämän pääkäärön vierestä mahdollisesti vainajalle sukua olleen lapsen ruumis. Voi vain arvailla, mitkä olosuhteet johtivat näiden ihmisten kuolemaan kauan sitten.

Vähemmän salaperäisiä – mutta yhtä järkyttäviä – ovat niiden lasten ruumiit, jotka esitettiin uhreina Andien vuorijumalille. Kenties näiden pienokaisten vanhemmat pitivät etuoikeutena sitä, että he saattoivat lähettää lapsensa ”tuonpuoleiseen”, ehkä lähettiläiksi jumalilleen. Nuo lapset haudattiin tavallisesti vuorenhuipulle tai sen läheisyyteen. Eräs satoja vuosia kätkössä ollut nuoren tytön ruumis löydettiin lumipeitteiseltä Sara Saralta Ayacuchosta noin 5000 metrin korkeudesta. Nuo uhratut lapset kiedottiin kaapuihin, ja joskus heidän lähelleen haudattiin lahjoja ja muita esineitä, esimerkiksi pieniä laamaa esittäviä kulta- tai hopeapatsaita.

Mikä oli kuolleiden toivon perusta?

Nämä Perun muinaiset kulttuurit eivät ole ainoita, joiden hautausmenot ovat perustuneet uskomukseen, että on olemassa salaperäinen tuonpuoleinen elämä. Nykykulttuureissakin pohditaan kuolemanjälkeistä elämää eri tavoin.

Tuonpuoleisesta on nykyään hyvin monenlaisia käsityksiä. Laajalti vallalla olevia uskomuksia ovat esimerkiksi jälleensyntyminen, sielunvaellus, kiirastuli, helvetin tuli ja käsitys siitä, että kuolleiden kanssa voidaan viestiä. Kaikki nämä opit perustuvat siihen yhteiseen näkemykseen, että vain ruumis kuolee mutta jotain kuolematonta jää eloon. Raamattu ei tue mitään näistä käsityksistä. (Saarnaaja 3:18–20; 9:5, 10; Hesekiel 18:4.)

Sen sijaan Raamattu opettaa, että ihminen itse on sielu, elävä luomus, joka voi kuolla (1. Mooseksen kirja 2:7). Mutta sen lisäksi Jumalan sanassa tarjotaan kuolleille suurenmoinen toivo. Siinä opetetaan, että tulee olemaan ”ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden” (Apostolien teot 24:15). Raamatussa ei pelkästään esitetä tällaista toivoa, vaan se sisältää myös muistiinmerkittyjä silminnäkijöiden kertomuksia useista ylösnousemustapauksista (Johannes 11:17–47; 1. Korinttilaisille 15:3–6). Miljoonilla aikojen kuluessa eläneillä ja kuolleilla on siis edessään suurenmoiset tulevaisuudenodotteet!

[Kuva s. 13]

Sarkofageja Karajiassa (yllä)

[Lähdemerkintä]

[Kuva s. 13]

12 metriä korkeita hautatorneja lähellä Titicacajärveä

[Lähdemerkintä]

[Kuvat s. 14]

Korkealta Andeilta löydetty nuoren tytön jäätynyt ruumis

Arkeologit ovat löytäneet Liman lähistöltä noin 2200 muumiota

[Lähdemerkinnät]

HERÄTKÄÄ!