Ennakkoluuloisuuden kasvot

”Jos ennakkoluulot ajaa ovesta ulos, ne palaavat ikkunan kautta sisään.” (Preussin kuningas Fredrik Suuri)

RAJESH asuu Paliyadin kylässä Intiassa. Muiden kastittomien tavoin hänen täytyy hakea vettä kotiinsa 15 minuutin kävelymatkan päästä. ”Emme saa käyttää kylän hanoja, joista ylemmät kastit ottavat vetensä”, mies selittää. Koulussa Rajesh ja hänen ystävänsä eivät saaneet edes koskea muiden lasten jalkapalloon. ”Pelasimme kivillä”, hän kertoo.

”Tunnen, että minua vihataan, mutten tiedä miksi”, sanoo nuori aasialainen Christina, joka asuu Euroopassa. ”Se on todella turhauttavaa”, hän jatkaa. ”Yleensä vetäydyn omiin oloihini, mutta ei siitäkään mitään hyötyä ole.”

”Kohtasin ennakkoluuloja ensimmäisen kerran 16-vuotiaana”, kertoo länsiafrikkalainen Stanley. ”Aivan ventovieraat ihmiset käskivät minun lähteä kaupungista. Joidenkin heimooni kuuluvien perheiden talot poltettiin. Isäni pankkitili jäädytettiin. Minussa heräsi viha sitä heimoa kohtaan, joka syrji meitä.”

Rajesh, Christina ja Stanley ovat ennakkoluulojen uhreja, ja heidänlaisiaan on paljon. ”Sadat miljoonat ihmiset kärsivät vielä nykyäänkin rasismista, syrjinnästä ja muukalaisvihasta”, sanoo YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) pääjohtaja Koichiro Matsuura. ”Tällainen ihmisarvoa alentava kohtelu, jota ruokkivat tietämättömyys ja ennakkoluulot, on aiheuttanut monissa maissa sisäisiä konflikteja sekä mittaamatonta inhimillistä kärsimystä.”

Ellet itse ole koskaan joutunut ennakkoluulojen uhriksi, sinun voi olla vaikea kuvitella, miten traumaattista se on. ”Jotkut alistuvat siihen hiljaa, toiset maksavat samalla mitalla takaisin”, sanotaan ennakkoluuloja tarkastelevassa kirjassa Face to Face Against Prejudice. Millä tavoin ennakkoluulot vaikeuttavat elämää?

Jos kuulut johonkin vähemmistöryhmään, saatat huomata, että sinua vältellään, sinuun luodaan vihamielisiä katseita tai kulttuuristasi esitetään väheksyviä huomautuksia. Sinun voi olla vaikea saada työtä, ellet ole  valmis hoitamaan halpa-arvoisia tehtäviä, joita kukaan muu ei halua tehdä. Kunnollisen asunnon löytäminen voi olla kiven alla. Lapsesi saattavat tuntea itsensä koulussa ulkopuolisiksi ja syrjityiksi.

Mikä vielä pahempaa, ihminen voi ennakkoluulojen takia käyttäytyä väkivaltaisesti tai jopa tappaa. Historia on täynnä synkkiä esimerkkejä siitä, miten ennakkoluulot ovat synnyttäneet väkivaltaa – verilöylyjä, kansanmurhia ja niin sanottuja etnisiä puhdistuksia.

Pitkä historia

Aikoinaan kristityt olivat ryhmä, johon suhtauduttiin erityisen ennakkoluuloisesti. He joutuivat raa’an vainon kohteeksi esimerkiksi pian Jeesuksen kuoltua (Apostolien teot 8:3; 9:1, 2; 26:10, 11). Kaksisataa vuotta myöhemmin kristityksi tunnustautuvat kokivat jälleen monia julmuuksia. ”Jos on – – rutto, niin heti huudetaan: ’Heittäkää kristityt leijonille!’” kirjoitti 200-luvulla elänyt Tertullianus.

1000-luvulla alkaneista ristiretkistä lähtien tuli juutalaisista vieroksuttu vähemmistö Euroopassa. Kun paiserutto pyyhkäisi maanosan yli tappaen muutamassa vuodessa neljänneksen väestöstä, juutalaisia oli helppo syyttää vitsauksesta, koska heitä vihattiin jo valmiiksi. ”Rutto antoi tälle vihalle oikeutuksen, ja viha antoi ruton synnyttämälle pelolle kohteen”, kirjoittaa Jeanette Farrell kirjassaan Invisible Enemies.

Viimein eräs juutalaismies ”tunnusti” kidutettuna Etelä-Ranskassa, että juutalaiset olivat aiheuttaneet epidemian myrkyttämällä kaivot. Tunnustus oli tietysti väärä, mutta sitä kaiutettiin totena. Pian kokonaisia juutalaisyhteisöjä teurastettiin Espanjassa, Ranskassa ja Saksassa. Kukaan ei näyttänyt kiinnittävän huomiota todellisiin syyllisiin, rottiin. Ja harva huomasi, että ruttoon kuoli yhtä lailla juutalaisiakin.

Kun ennakkoluulot kerran ovat leimahtaneet täyteen paloon, ne voivat kyteä satoja vuosia. 1900-luvulla Hitler lietsoi antisemitismiä  syyttämällä juutalaisia Saksan tappiosta ensimmäisessä maailmansodassa. Toisen maailmansodan jälkeen Auschwitzin keskitysleirin komentaja Rudolf Höss sanoi: ”Sotilaallinen ja ideologinen koulutuksemme sai meidät pitämään itsestään selvänä, että Saksaa oli suojeltava juutalaisilta.” Saksan ”suojelemiseksi” Höss piti huolen siitä, että noin kaksi miljoonaa ihmistä, joista suurin osa oli juutalaisia, tuhottiin.

Raakuudet eivät ikävä kyllä ole senkään jälkeen loppuneet. Esimerkiksi vuonna 1994 heimoviha leimahti Itä-Afrikassa liekkeihin tutsien ja hutujen välillä ja ainakin puoli miljoonaa ihmistä sai surmansa. ”Turvapaikkoja ei ollut”, raportoi Time-lehti. ”Veri virtasi kirkoissa, joihin monet pakenivat suojaan – –. Taistelua käytiin silmätysten, henkilökohtaisista syistä ja sanoin kuvaamattoman raaoilla tavoilla. Se oli verenhimoa, joka jätti eloon jääneiden silmiin tyhjän katseen ja teki heistä puhumattomia.” Hirvittävältä väkivallalta ei säästetty edes lapsia. ”Ruanda on pieni maa”, sanoi eräs paikallinen mies, ”mutta tänne on kasautunut kaikki maailman viha.”

Entisen Jugoslavian hajoaminen johti konfliktiin, jonka pyörteissä kuoli yli 200000 ihmistä. Vuosikausia sovussa eläneet naapurit tappoivat toisiaan. Tuhansia naisia raiskattiin ja miljoonia ihmisiä ajettiin väkisin pois kotoaan niin sanotun etnisen puhdistuksen nimissä.

Useimmiten ennakkoluulot eivät johda murhiin, mutta poikkeuksetta ne jakavat ihmisiä ja herättävät kaunaa. Globalisaatiosta huolimatta rasismi ja syrjintä ”näyttävät valtaavan alaa suurimmassa osassa maailmaa”, todetaan UNESCOn hiljattain ilmestyneessä raportissa.

Onko mitään tehtävissä ennakkoluulojen kitkemiseksi? Voidaksemme vastata tähän meidän on ensin saatava selville, miten ennakkoluulot juurtuvat mieleen ja sydämeen.

[Tekstiruutu s. 5]

Miten ennakkoluuloisuus ilmenee?

Ennakkoluuloja käsittelevässä kirjassaan The Nature of Prejudice Gordon W. Allport esittää viisi tapaa, joilla ennakkoluuloisuus ilmenee. Ennakkoluuloiselle ihmiselle on ominaista yksi tai useampi niistä.

1. Kielteiset huomautukset. Väheksyvä puhe ryhmästä, josta ei pidetä.

2. Välttely. Ryhmään kuuluvia pyritään karttamaan.

3. Syrjintä. Parjatun ryhmän jäseniltä evätään tietyntyyppiset työpaikat, asunnot tai sosiaalietuudet.

4. Fyysinen hyökkäys. Väkivallanteoilla yritetään pelotella vihan kohteita.

5. Tuhoaminen. Osallistuminen lynkkauksiin, verilöylyihin tai tuhoamisohjelmiin.

[Kuva s. 4]

Benacon pakolaisleiri, Tansania, 11. toukokuuta 1994

Levähdys vesisäiliöiden vierellä. Tansaniaan pakeni Ruandasta yli 300000 henkeä, joista suurin osa oli hutuja

[Lähdemerkintä]

Paula Bronstein/Liaison