Kirjastot – portteja tiedon maailmaan

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA AUSTRALIASTA

KIRJASTOJA on sanottu sivistyksen tukipylväiksi. World Book Encyclopedia -tietosanakirjan mukaan ne ovat yksi merkittävimmistä kulttuurin ja tekniikan eteenpäin viejistä. Saksalainen runoilija Goethe kuvaili niitä ihmiskunnan muistiksi.

Mitkä kirjastot ovat olleet kaikkein tärkeimpiä ”sivistyksen tukipylväitä”? Mikä kirja on vaikuttanut eniten sekä kirjastoihin että lukutaidon leviämiseen? Entä kuinka paljon kirjoja on suurimmissa kirjastoissa nykyään? Saamme vastauksen ensimmäiseen kysymykseen, kun siirrymme ajassa taaksepäin ja astumme yhteen ihmiskunnan vanhimmista kirjastoista.

Muinainen ”inhimillisen tietämyksen ensyklopedia”

Kuvittele itsesi Lähi-idän maahan, joka nykyään tunnetaan Irakina. Eletään vuotta 650 eaa. Seisot Niniven (nykyisen Mosulin lähellä) jättimäisten muurien sisäpuolella. Edessäsi kohoaa kuningas Assurbanipalin * palatsi, josta käsin hän hallitsee Assyriaa, Egyptiä ja Babyloniaa. Viipyessäsi sen ovien edessä huomaat miehiä, jotka tuovat rakennukseen rattailla raskaita saviarkkuja. He ovat juuri palanneet Assyrian valtakunnan kaukaisimpiin kolkkiin suuntautuneelta matkaltaan, jonka aikana he ovat yrittäneet kerätä kaikki tunnetut Assurbanipalin  alamaisten sosiaalisia, kulttuurisia ja uskonnollisia perinteitä käsittelevät teokset. Avaat yhden arkun ja näet, että se on täynnä nelikulmion muotoisia savitauluja, jotka ovat noin kahdeksan senttimetriä leveitä ja kymmenisen senttimetriä pitkiä.

Seuraat yhtä miehistä palatsiin ja näet kirjureita, jotka painavat luusta valmistetuilla stiluksilla eli piirtimillä nuolenpään muotoisia merkkejä pieniin, kosteisiin savitauluihin. He ovat kääntämässä vieraskielisiä asiakirjoja assyriaksi. Myöhemmin taulut poltetaan uunissa, jolloin niistä tulee lähes tuhoutumattomia. Ne arkistoidaan huoneisiin, joiden seiniä peittävillä hyllyillä on satoja arkkuja. Ovenpielen laatassa lukee, minkä aiheisia asiakirjoja kussakin huoneessa on. Tämän kirjaston yli 20000 savitaulua käsittelevät liiketoimia, uskonnollisia tapoja, oikeusasioita, historiaa, lääketiedettä sekä ihmisten ja eläinten fysiologiaa. Kokoelma muodostaa ”inhimillisen tietämyksen ensyklopedian”, kuten muuan tutkija asian ilmaisi myöhemmin.

Ennen ja jälkeen Niniven kirjaston

Suuria kirjastoja oli olemassa jo ennen Ninivessä sijainnutta Assurbanipalin kokoelmaa. Kuningas Hammurabi rakennutti kirjaston Borsippaan Babyloniaan tuhat vuotta ennen häntä. Ramses II perusti kuuluisan kirjaston Thebaan Egyptiin runsaat 700 vuotta ennen kuin Niniven kirjasto syntyi. Assurbanipalin kirjastoa pidetään kuitenkin kokoelmansa monipuolisuuden ja suuruuden puolesta ”antiikin maailman merkittävimpänä” kirjastona. Kesti vielä 350 vuotta, ennen kuin sen ohitti toinen kokoelma.

Tämän suuremman kirjaston perusti vuoden 300 tienoilla eaa. Ptolemaios I Soter, yksi Aleksanteri Suuren kenraaleista. Se rakennettiin Egyptin satamakaupunkiin Aleksandriaan, ja sen kirjastonhoitajien tavoitteena oli saada kokoelmaan jäljennöksinä suurin osa kaikista asutun maan kirjoituksista. * Perimätiedon mukaan juuri Aleksandriassa noin 70 oppinutta alkoi kääntää Raamatun heprealaisia kirjoituksia kreikaksi. Käännös tuli tunnetuksi nimellä Septuaginta, ja sitä käyttivät ahkerasti varhaiskristityt.

Idän kirjastoja

Samaan aikaan kun Assurbanipal laajensi kokoelmaansa, Kiinassa oli vallassa Chou-dynastia. Sen hallituskaudella (1122–256 eaa.) kirjoitettiin teokset, jotka tultiin tuntemaan Viitenä klassikkona. Niihin kuuluivat tulevaisuuden tulkitsemisen käsikirja, varhaisten hallitsijoiden puhekokoelma, runokokoelma, uskonnollisten seremonioiden ja rituaalien säännöstö sekä Lun valtion historia noin vuosilta 722–481 eaa. Lun historiaa pidetään kiinalaisen filosofin Kungfutsen laatimana. Viisi klassikkoa ja niiden lukuisat selitysteokset vaikuttivat kiinalaiseen ajatteluun ja muodostivat sekä keisarien että yksityishenkilöiden kirjastojen ytimen yli kahden vuosituhannen ajan.

 Japanissa hallitsevaan samuraisukuun kuulunut Hojo Sanetoki perusti vuonna 1275 kirjaston sukunsa palatsiin Kanazawaan (kuuluu nykyään Jokohamaan). Hänen tavoitteenaan oli saada sinne kaikki kiinan- ja japaninkieliset kirjat, mitä vain oli kirjoitettu. Kokoelma on edelleen olemassa, joskin alkuperäistä suppeampana.

Raamattu, luostarikirjastot ja länsimainen kulttuuri

”Painetun sanan valta ja kirjastojen arvo tulee kaikkein selvimmin esiin kristinuskon nousussa, leviämisessä ja pysyvyydessä”, sanotaan länsimaiden kirjastojen historiaa käsittelevässä teoksessa A History of Libraries in the Western World. Miten kirjastojen kehitys ja kristillisyyden leviäminen liittyvät toisiinsa?

Kun Rooman valtakunta oli luhistunut ja sen suurten kirjastojen kokoelmat olivat tuhoutuneet tai hajonneet, joka puolelle Eurooppaa syntyi luostareita, jotka keräsivät talteen sen, mitä vanhoista kirjastoista oli jäljellä. Monissa luostareissa tärkeimpiä tehtäviä oli Raamatun ja muiden tekstien käsikirjoitusten jäljentäminen käsin. Esimerkiksi benediktiinit noudattivat ”Pyhän Benedictuksen luostarisääntöä”, joka velvoitti lukemaan ja jäljentämään kirjoja.

Konstantinopolin kirjastot arkistoivat ja jäljensivät antiikin käsikirjoituksia, jotka aikanaan tulivat uudelleen päivänvaloon Italiassa. Noiden käsikirjoitusten arvellaan vaikuttaneen merkittävästi renessanssin syntyyn. Historioitsija Elmer D. Johnson kirjoittaa: ”Luostarikirjastojen merkitys länsimaisen kulttuurin säilyttämisessä on kiistaton. Ne olivat noin tuhannen vuoden ajan Euroopan sivistyksen sydän; ilman niitä länsimainen kulttuuri olisi ollut aivan erilainen.”

Raamatun jäljentäminen piti osaltaan tuon ”Euroopan sivistyksen sydämen” sykkivänä tänä aikana. Kun sitten uskonpuhdistus pyyhkäisi Euroopan yli, halu lukea Raamattua innoitti monet tavalliset ihmiset ravistamaan yltään lukutaidottomuuden kahleet. Eräässä kirjastojen historiasta kertovassa kirjassa sanotaan: ”Protestanttinen uskonpuhdistus synnytti ajatuksen siitä, että jokaisella yhteiskunnan jäsenellä täytyy olla ainakin sen verran koulutusta, että hän pystyy lukemaan Raamattua. Kun teologiset kiistat lisääntyivät, oli tärkeää pystyä lukemaan laajalti uskonnollista kirjallisuutta. Se edellytti paitsi lukutaitoa myös mahdollisuutta päästä käsiksi kirjoihin.” (The Story of Libraries.)

Raamattu oli siis avainasemassa niin kirjastojen kuin lukutaidonkin leviämisessä länsimaissa. Kun kirjapainotaito keksittiin, joka puolelle Eurooppaa ja myöhemmin muuallekin maailmaan syntyi suuria yksityisiä ja kansalliskirjastoja, joiden kokoelmissa oli kirjoja laidasta laitaan.

2000-luvun kirjastoja

Nykyään joidenkin kirjastojen kokoelmat ovat kasvaneet valtaviin mittoihin. Kuvittele seisovasi 850 kilometriä pitkän hyllyn vieressä, jossa on yli 29 miljoonaa kirjaa. Suunnilleen sen kokoinen on maailman suurin kirjasto, Yhdysvaltain kansalliskirjasto  The Library of Congress. Kirjojen lisäksi sen kokoelmiin kuuluu noin 2,7 miljoonaa ääni- ja kuvatallennetta, 12 miljoonaa valokuvaa, 4,8 miljoonaa karttaa ja 57 miljoonaa käsikirjoitusta. Joka päivä siihen lisätään 7000 uutta nimikettä!

Ison-Britannian kansalliskirjasto The British Library Lontoossa on toiseksi suurin: siellä on runsaat 18 miljoonaa kirjaa. Venäjän valtionkirjastossa Moskovassa on 17 miljoonaa kirjaa ja noin 632000 lehden vuosikerrat. Ranskan kansalliskirjasto on Euroopan vanhimpia, ja sen kokoelmissa on 13 miljoonaa kirjaa. Lisäksi siitä kerrotaan, että se oli ”ensimmäinen kirjasto, jonka kokoelmista suuri osa tuli luettavaksi Internetin välityksellä” (Library World Records). Internet on tehnyt ennennäkemättömän helpoksi pääsyn inhimillisen tietämyksen aarreaittoihin.

Tarjolla olevan tiedon määrä kasvaa nykyään räjähdysmäisesti. Kokonaismäärän arvioidaan kaksinkertaistuvan aina neljän ja puolen vuoden välein. Pelkästään Yhdysvalloissa julkaistaan vuosittain yli 150000 uutta kirjaa.

Havainto, jonka teki muinoin elänyt oppinut, kirjailija ja kuningas Salomo, onkin nykyään ajankohtaisempi kuin koskaan. Hän kirjoitti: ”Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja paljo omistautuminen niille on väsyttävää lihalle.” (Saarnaaja 12:12.) Mutta kun kirjastoja hyödynnetään arvostelukykyisesti, ne ovat edelleen – kuten Unesco asian ilmaisi – ”paikallinen portti tiedon maailmaan”.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 20]

Kirjastonhoitajan rooli

Ellet löydä tarvitsemaasi teosta kirjaston kokoelmaluettelosta, älä turhaudu vaan kysy kirjastonhoitajalta. Hän on yleensä verraton asiantuntija. Roderick on työskennellyt kirjastonhoitajana 20 vuotta ja sanoo: ”Monet ihmiset jännittävät kirjastoja ja niiden virkailijoita. He aloittavat kysymyksensä usein sanomalla: ’Tämä taitaa kuulostaa vähän tyhmältä mutta...’ Tyhmiä kysymyksiä ei kuitenkaan ole. Taitava kirjastonhoitaja löytää sen, mitä asiakas tarkoittaa, vaikkei tämä ehkä osaa kysyä sitä.”

[Tekstiruutu/Kuva s. 21]

Mitä numerosarja tarkoittaa? → 22.2073

Kymmenluokitusjärjestelmä

Monissa kirjastoissa on käytössä kymmenluokitusjärjestelmä, jonka mukaiset numerosarjat näkyvät niiden kokoelmaluetteloissa ja kirjojen selässä. Ensimmäisen kymmenjärjestelmän julkaisi vaikutusvaltainen amerikkalainen kirjastonhoitaja Melvil Dewey vuonna 1876, ja sen pohjalta on laadittu monia sovelluksia. Niissä kaikki aineisto jaetaan aihesisältönsä mukaan kymmeneen pääluokkaan. Suomen yleisissä kirjastoissa on käytössä seuraavanlainen jako:

0 Yleisteokset

1 Filosofia. Psykologia

2 Uskonto

3 Yhteiskunta

4 Maantiede. Matkat. Kansatiede

5 Luonnontieteet. Matematiikka. Lääketiede

6 Tekniikka. Teollisuus. Käytännön talous

7 Taiteet. Liikunta

8 Kirjallisuus. Kielitiede

9 Historia

Pääluokat on vuorostaan jaettu kymmenjakoa käyttäen alaluokkiin tarkempien aihepiirien mukaan. Esimerkiksi Raamattu kuuluu pääluokkaan 2 (Uskonto), ja sen alaluokka on 22. Raamattua käsittelevät teokset on jaettu edelleen aihesisällön mukaan. Esimerkiksi luokka 22.2 koskee ”Uutta testamenttia” (Kreikkalaisia kirjoituksia). Desimaaleja lisätään teoksen tyypin eli muotoluokan mukaan:

01 Filosofia. Teoria. Tutkimusmenetelmät

02 Kartat. Kartastot

03 Hakuteokset

04 Kokoomateokset. Kokoelmat

05 Kausijulkaisut

06 Yhdistykset

07 Oppikirjat. Harjoituskirjat. Musiikin oppimateriaalit

08 Taulukot. Tilastot

09 Historia

Raamatun muotoluokkiin sisältyy muun muassa alaluokka 073, johon kuuluvat kommentaarit eli selitysteokset. Niinpä esimerkiksi koko Raamattua käsittelevän tietosanakirjan luokka on 22.03, kun taas Kreikkalaisia kirjoituksia koskevan kommentaarin luokka on 22.2073.

Monet Suomen korkeakoulukirjastot käyttävät niin sanottua Yleistä kymmenluokittelua, joka on pitkälti samantyyppinen. Toisissa maissa on käytössä toisenlaisia luokitusjärjestelmiä.

[Kuva s. 18]

Assyrian kuningas Assurbanipal, jonka kirjasto koostui nuolenpäätauluista (vuodelta 650 eaa.)

[Kuva s. 18]

British Library Lontoossa

[Kuva s. 18]

Luostarikirjasto Sveitsissä vuodelta 1761

[Kuva s. 19]

Aleksandrian kirjasto Egyptissä noin vuonna 300 eaa.

[Lähdemerkintä]

Kirjasta Ridpath’s History of the World (II osa)

[Kuva s. 20, 21]

Library of Congress Yhdysvalloissa on maailman suurin kirjasto

[Lähdemerkintä]

Kirjasta Ridpath’s History of the World (IX osa)

[Kuvien lähdemerkinnät s. 18]

Yllä vasemmalla ja alhaalla: Erich Lessing/Art Resource, NY; savitaulu: British Museum