Silmiä hivelevä vanhan ajan puutarha

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA GUADELOUPESTA

HE ELIVÄT kauniissa ympäristössä mutta eivät saaneet nauttia siitä. Tällainen oli 1600-luvulta lähtien niiden tuhansien onnettomien afrikkalaisten osa, jotka siepattiin kotimaastaan ja tuotiin Guadeloupeen ja Martiniqueen. Orjatyö näiden Karibianmeren saarten sokeriruokopelloilla vei suurimman osan heidän valveillaoloajastaan koko heidän loppuelämänsä.

Monet plantaasinomistajat jättivät ruoan hankinnan orjien omalle vastuulle, ja siksi nämä ryhtyivät viljelemään kasvimaita. He eivät todellakaan olisi kaivanneet enää yhtään enempää työtä, mutta ainakin he tällä tavoin saivat kasvattaa mieleisiään ravintokasveja. Näitä olivat muun muassa maniokki ja jamssi, jotka olivat paremman makuisia ja ravitsevampia kuin mikä tahansa ruoka, jota he olisivat saattaneet isänniltään saada. Kasvimailla viljeltiin myös lääke- ja mausteyrttejä.

Vuonna 1848 Ranskan hallitus kielsi orjuuden noilla saarilla, mutta vastavapautetut kansalaiset eivät hylänneet vihannestarhojaan. Guadeloupen ja Martiniquen nykyiset asukkaat, joista monet ovat noiden uutterien afrikkalaisten jälkeläisiä, hoitavat yhä tällaisia niin sanottuja kreolipuutarhoja.

Sademetsä pienoiskoossa

Orjaperheillä oli kahdenlaisia puutarhoja. Vihannesmaa oli yleensä jonkin matkan päässä asuinmajasta, ja pihapuutarha, jardin de case, oli majan  vieressä. Nykyiset kreolipuutarhat jäljittelevät näitä pihapuutarhoja. Niissä kasvaa sekaisin kukkia, heiniä, puita ja pensaita yhtä tiheässä kuin sademetsässä aluskasvillisuutta. Kasvit täyttävät kaiken vapaan tilan, joten puutarha näyttää ensi silmäyksellä viehättävän villiintyneeltä. Se on kuitenkin tarkoin suunniteltu ja jaettu palstoiksi. Kapeita käytäviä pitkin pääsee kaikkien kasviryhmien lähelle.

Puutarha levittäytyy talon takaa etupihalle, missä se palvelee silmiä hivelevänä vastaanottoalueena. Kun taloon tulee vieraita, isäntäväki toivottaa heidät tervetulleiksi keskellä sateenkaaren väreissä hehkuvia ihmepensaita, kustaankukkia sekä kirkkaanvärisiä ihmeköynnöksiä ja tähtikukkia.

Lääkeyrtit kasvavat omilla palstoillaan, usein talon varjossa. Basilika, kaneli, naamakukkaiskasveihin kuuluva Capraria biflora, myrttikasveihin kuuluva Pimenta racemosa sekä punalatva ovat saarten perinnäisiä lääkeyrttejä. Puutarhassa kasvaa myös sitronellaheinää, jonka kuivattujen lehtien polttaminen pitää hyttyset loitolla.

Monet saarelaiset pitävät suuressa arvossa lääkeyrttien tuntemustaan. Ennen vanhaan lääkäriä ei useinkaan ollut lähimailla, kun joku sairastui tai sattui jokin tapaturma. Terveysongelmat hoidettiin kreolipuutarhan yrteillä. Niitä käytetään lääkinnässä vieläkin, mutta itsehoitoon liittyy riskejä. Väärin käytetty yrtti ei välttämättä paranna potilasta vaan voi jopa pahentaa hänen tilaansa. Siksi saarelaiset hakeutuvat nykyään yleensä koulutettujen ammattilaisten hoidettavaksi.

Suurin osa puutarhasta sijaitsee takapihalla ja on varattu ravintokasveille. Näitä ovat muun muassa jamssi, munakoiso, maissi, revonhäntä, salaatti sekä mausteyrtit, joita käytetään ruoanlaitossa viereisissä penkeissä kasvavien vihannesten höysteenä. Puutarhassa voi kasvaa myös banaanikasveja ja vaikkapa leipä-, avokado-, guava- tai mangopuita.

Puutarha kutsuu kävelylle

Kaunis kreolipuutarha saattaa houkutella ohikulkijan tutustumaan siihen lähemmin. Sen keskellä voi ihailla kukintoja ja lehtien ryhmittelyä auringon korostaessa niiden värejä. Tuulenhenkäys sekoittaa keskenään tuoksuja, joille yksikään pullotettu hajuvesi ei vedä vertoja. Puutarha tuottaa iloa satunnaisellekin kävijälle. Voi vain kuvitella, miten paljon siitä nauttii talon omistaja, joka on istuttanut sen ja viettää siellä aikaa joka päivä!

Säilyvätkö kreolipuutarhat? Jotkut saarelaiset surevat sitä, ettei nuorempi polvi ole kiinnostunut tämän viehättävän ja hyödyllisen perinteen vaalimisesta. On kuitenkin monia nuoria ja vanhoja, jotka arvostavat noiden puutarhojen kauneutta ja merkitystä paikalliselle kulttuurille. Jokainen kreolipuutarha muistuttaa siitä, miten afrikkalaiset orjat tekivät huonoissa oloissa parhaansa.

[Tekstiruutu s. 27]

MITÄ TARKOITTAA ”KREOLI”?

Sana ”kreoli” on alun perin viitannut Uudessa maailmassa syntyneisiin eurooppalaisten jälkeläisiin, mutta se on sittemmin saanut monia lisämerkityksiä. Haitissa sitä vastaava sana voi kuvailla jotain hyvin kaunista tai laadukasta. Jamaikassa, Haitissa ja eräissä muissa maissa puhutaan niin sanottuja kreolikieliä. Tällainen kieli on kehittynyt jostakin pidginkielestä (kahden tai useamman kielen vuorovaikutuksesta syntynyt sekakieli), ja siitä on tullut jonkin ryhmän äidinkieli.

Lisäksi ”kreoli” on alkanut viitata tiettyyn elämäntyyliin, monien Karibianmeren saarten alkuperäiskulttuuriin. Tämä merkitysvivahde on vastaavalla espanjankielisellä sanalla criollo Puerto Ricossa ja Dominikaanisessa tasavallassa. Karibialla alkuperäisasukkaiden, afrikkalaisten ja eurooppalaisten jälkeläiset ovat vuosisatojen saatossa sekoittuneet ja avioituneet keskenään, ja kauniiden lasten lisäksi tämä on tuottanut kiehtovia perinteitä. Guadeloupen ja Martiniquen kreolipuutarhat ovat saaneet nimensä näiden perinteiden hengessä.

 [Kuvat s. 26]

Pikkukuvat (ylhäältä): ”Catimbium speciosum”, pippuri, ananas, kaakao ja kahvi