VIELÄ joitakin vuosia sitten terrorismi näytti rajoittuvan vain muutamaan paikkaan maailmassa, kuten Pohjois-Irlantiin, Pohjois-Espanjan Baskimaahan ja joillekin Lähi-idän alueille. Mutta varsinkin sen jälkeen kun New Yorkin WTC-tornit tuhoutuivat syyskuun 11. päivänä 2001, ilmiö on paisunut maailmanlaajuiseksi, ja pommeja räjähtelee nyt joka puolella – Balin paratiisisaaressa, Madridissa, Lontoossa, Sri Lankassa, Thaimaassa ja jopa Nepalissa. Terroriteoilla on kuitenkin pitkä historia.

Terrorismi on erään määritelmän mukaan voimakeinojen tai väkivallan laitonta käyttöä ihmisiä tai omaisuutta vastaan tai niillä uhkaamista yhteisöjen tai hallitusten pelottelemiseksi tai painostamiseksi. Tekijänä voi olla yksilö tai järjestäytynyt ryhmä, ja motiivit ovat usein ideologisia tai poliittisia. Kirjoittaja Jessica Stern kuitenkin huomauttaa: ”Terrorismia tutkittaessa törmätään satoihin määritelmiin – –. Mutta vain kaksi ominaispiirrettä ovat keskeisiä, kun pyritään tekemään ero terrorismin ja muunlaisen väkivallan välillä.” Stern selventää: ”Ensiksikin terrorismi kohdistuu siviileihin. – – Toiseksi terroristit pyrkivät väkivallan keinoin saavuttamaan kovan tavoitteen: pelon herättäminen kohteessa on usein tärkeämpää kuin varsinainen isku. Tämä kauhun tahallinen synnyttäminen erottaa terrorismin tavallisesta murhaamisesta ja väkivallasta.”

Juudeassa toimi ensimmäisellä vuosisadalla väkivaltainen seloottien ryhmä, joka ajoi juutalaisten itsenäistymistä Roomasta. Jotkut kaikkein kiihkeimmistä selooteista tulivat tunnetuksi nimellä tikarimiehet, sillä he käyttivät aseinaan lyhyitä miekkoja, jotka he kätkivät vaatteisiinsa. Juhlien aikana he kulkivat Jerusalemissa väkijoukon seassa ja leikkasivat vihollistensa kurkun auki tai iskivät heitä selkään. *

 Vuonna 66 joukko selootteja valtasi Kuolleenmeren lähellä vuorenlaella sijaitsevan Masadan linnoituksen. He teurastivat sen roomalaisen varuskunnan ja perustivat sinne tukikohtansa. Sieltä he tekivät iskuja ympäristöön ja ahdistelivat Rooman viranomaisia vuosien ajan. Vuonna 73 roomalaisten  kymmenes legioona valloitti Masadan takaisin käskynhaltija Flavius Silvan johdolla, mutta selootteja he eivät onnistuneet nujertamaan. Muuan aikalaishistorioitsija kirjoitti, että antautumisen sijasta kaikki linnoituksessa olleet 960 ihmistä – lukuun ottamatta kahta naista ja viittä lasta – tekivät itsemurhan.

Jotkut pitävät seloottien kapinaa nykyisenlaisen terrorismin alkuna. Ollaanpa tästä samaa mieltä tai ei, terroriteot ovat sen jälkeen jättäneet syvät jäljet historian poluille.

Vuodesta 1095 lähtien Euroopan ja Lähi-idän välillä kulki parinsadan vuoden ajan ristiretkeläisten armeijoita. Vastapuolella oli Aasian ja Pohjois-Afrikan muslimijoukkoja. Kiistaa käytiin Jerusalemin herruudesta, ja kumpikin osapuoli yritti saada toisesta yliotteen. Lukuisissa taisteluissaan nuo ”pyhät soturit” harvensivat toistensa rivejä säälimättömästi. Miekkoja ja sotakirveitä käytettiin myös sivullisiin. 1100-luvulla elänyt kirkonmies Vilhelm Tyroslainen kuvaili ristiretkeläisten saapumista Jerusalemiin vuonna 1099 seuraavasti:

”He kulkivat joukolla pitkin katuja miekat ja keihäät käsissään. Kaikki vastaantulijat iskettiin maahan – miehet, naiset ja lapset – ketään ei säästetty. – – Kadulla tapettiin niin paljon ihmisiä, että ruumiita lojui kasoina, eikä niiden ohi päässyt muuten kuin kävelemällä niiden yli. – – Verta vuodatettiin niin valtavasti, että se virtasi kanavissa ja katuojissa ja kaupungin kaikki kadut olivat ruumiiden peitossa.” *

Myöhempinä vuosisatoina terroriteoissa alettiin käyttää räjähteitä ja tuliaseita hirvittävin seurauksin.

Kesäkuun 28. päivä 1914 oli historiantutkijoiden mukaan käännekohta Euroopan historiassa. Eräs nuori mies, jota jotkut pitivät sankarina, ampui Itävalta-Unkarin kruununprinssin, arkkiherttua Frans Ferdinandin, ja ihmiskunta ajautui ensimmäiseen maailmansotaan. Se päättyi vasta kun 20 miljoonaa ihmistä oli saanut surmansa.

Ensimmäistä maailmansotaa seurasi toinen maailmansota, joka muistetaan keskitysleireistä, siviileihin kohdistuneista pommituksista ja viattomia vastaan tehdyistä kostoiskuista. Sodan jälkeen veriteot jatkuivat. Kambodžan kuolemankentillä kaatui toista miljoonaa ihmistä 1970-luvulla. Ruanda ei ole vielä ehtinyt toipua 1990-luvun kansanmurhasta, jossa sai surmansa yli 800000 ihmistä.

Terroriteot ovat jatkuneet monissa maissa vuoden 1914 jälkeen. Silti jotkut ihmiset käyttäytyvät nykyään ikään kuin historialla ei olisi mitään opetettavaa. Terrori-iskuissa kuolee säännöllisin väliajoin satoja ihmisiä ja vammautuu tuhansia, ja samalla miljoonilta ihmisiltä riistetään heidän oikeutensa mielenrauhaan ja turvallisuuteen. Pommeja räjähtelee toreilla, kyliä poltetaan maan tasalle, naisia raiskataan, lapsia siepataan, ja ihmisiä kuolee. Laeista ja yleisestä tuomitsevasta asenteesta huolimatta sadistiset raakuudet vain jatkuvat. Onko toivoa terrorismin loppumisesta?