Bukarestin kahdet kasvot

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ROMANIASTA

ENSI silmäyksellä Bukarestin siluettia hallitsee yksi ainoa rakennus: parlamenttitalo (1), joka kommunistisena aikana tunnettiin Kansan talona. Tämä maailman suurimpiin kuuluva koruton rakennus on kaupungin päänähtävyyksiä.

Joissakin suhteissa tuo massiivinen palatsi edustaa modernia Bukarestia, mutta kaupunkilaisten tunteet sitä kohtaan ovat ristiriitaiset. Siksi he toivovatkin, että matkailijat näkisivät myös kaupungin toiset kasvot – kauniit rakennukset menneiltä ajoilta.

Muistoja pääkaupungin alkuajoilta

Bukarestista tuli Romanian pääkaupunki vuonna 1862, ja tuon vuosisadan lopulla se kehittyi nopeasti. Vehreiden puistokatujen varteen nousi peräjälkeen ranskalaisten arkkitehtien suunnittelemia vaikuttavan kokoisia mutta viehättäviä julkisia rakennuksia. Lukuisten puistojen, puutarhojen ja aukioiden johdosta Bukarestia alettiin sanoa puutarhakaupungiksi. Se oli myös ensimmäisiä kaupunkeja, joiden kadut valaistiin öljylampuilla. Vuonna 1935 kauniille Kiseleffin bulevardille nousi riemukaari (2) Pariisin riemukaaren innoittamana. Kaupungin kuvaukselliset näkymät olisivat saaneet ranskalaisen tuntemaan olonsa siellä kotoisaksi. Sitä kutsuttiinkin idän pikku-Pariisiksi.

Toisen maailmansodan jälkeen kaupunkikuva muuttui jyrkästi kommunistijohdon alaisuudessa. Monet historiallisesti arvokkaat rakennukset hävisivät, kun kolmannes keskustasta raivattiin maan tasalle kerrostalojen tieltä. Yksistään vuosina 1960 ja 1961 alueelle tuli noin 23000 asuntoa. Vuonna 1980 alkoi Kansan talon suunnittelu. Sen kattoihin ripustettiin satoja kristallikruunuja ja maan alle rakennettiin 90 metrin syvyyteen pommisuoja. Rakennuksen lattiapinta-ala on 360000 neliömetriä, ja siinä on 12 kerrosta ja 1100 huonetta, joten se on kolme kertaa niin suuri kuin Versailles’n linna Ranskassa. Sen edustalta alkava bulevardi on leveämpi kuin Champs-Élysées Pariisissa. Palatsin ja bulevardin tieltä purettiin vanhoja kortteleita laajalta alalta. Bukarestia tuskin enää tunnisti samaksi kaupungiksi.

Keskustaa hallitseva palatsi on monille paikallisille synkkä muistutus edesmenneestä diktaattorista Nicolae Ceauşescusta, joka rakennutti sen omaksi muistomerkikseen. Hankkeeseen palkattiin lähes 700 arkkitehtia ja kymmeniätuhansia työntekijöitä, jotka uurastivat kolmessa vuorossa vuorokaudet läpeensä. Kun Ceauşescun valta romahti vuonna 1989, työ oli vielä kesken, vaikka siihen oli käytetty jo yli miljardi dollaria.

Toiset kasvot

Jäljellä olevissa vanhoissa kortteleissa kaupunki näyttäytyy aivan toisenlaisena, sillä niissä voi yhä ihailla vanhan Bukarestin tyylikästä arkkitehtuuria. Ulkoilmamuseo (3) on yksi kaupungin monista museoista, ja siellä voi tutustua maaseudun monimuotoiseen elämänmenoon. Alue sijaitsee rauhallisella paikalla järven rannalla, ja sinne on koottu eri puolilta maata yli 50 maalaistaloa ja muuta rakennusta, joista jokainen on jo itsessään museo. Siellä esitellään ammatteja, työkaluja ja asuinympäristöjä, jotka edustavat aivan erilaista Romaniaa kuin pääkaupunki nykyisellään.

Kaupungin historiallisia ja moderneja kortteleita ei ole rajattu selvästi erilleen, vaan edessä saattaa milloin tahansa näkyä vieretysten rakennuksia, jotka ovat täysin eri aikakausilta (4). Mennyt ja nykyinen kohtaavat toisensa kaikkialla muodostaen Bukarestin kahdet kasvot.

 [Kuvat s. 10]

1 Parlamenttitalo

2 Riemukaari

3 Ulkoilmamuseo

4 Vieretysten rakennuksia, jotka ovat täysin eri aikakausilta

[Lähdemerkintä]

© Sari Gustafsson/hehkuva/age fotostock