Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Mies joka kartoitti maailman

Mies joka kartoitti maailman

Mies joka kartoitti maailman

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BELGIASTA

Alkuvuodesta 1544 Gerhardus Mercator virui kylmässä, pimeässä vankityrmässä odottaen varmalta näyttävää kuolemaa. Miksi 1500-luvun suurin kartanpiirtäjä oli tuossa tilanteessa? Saamme vastauksen, kun tutustumme hänen elämänvaiheisiinsa ja aikakauteensa.

MERCATOR syntyi vuonna 1512 pienessä satamakaupungissa Rupelmondessa Antwerpenin lähellä Belgiassa. Opintonsa hän suoritti Louvainin yliopistossa. Valmistumisen jälkeen hän ryhtyi tutkimaan Aristoteleen oppeja mutta havaitsi pian, ettei pystynyt sovittamaan niitä yhteen Raamatun opetusten kanssa. Asiasta vaivaantuneena hän kirjoitti: ”Nähdessäni, että Mooseksen kertomus maailman synnystä ei monelta osin sopinut riittävästi Aristoteleen ja muiden filosofien näkemyksiin, aloin epäillä kaikkien filosofien totuudellisuutta ja ryhdyin ottamaan selvää luonnon salaisuuksista.”

Mercator ei halunnut filosofiksi ja päätti siksi olla lukematta pitemmälle yliopistossa. Pyrkimys löytää todisteita Raamatun luomiskertomuksen tueksi pysyi hänen ajatuksissaan koko loppuelämän ajan.

Maantieteilijäksi

Vuonna 1534 Mercator alkoi opiskella matematiikkaa, tähtitiedettä ja maantiedettä matemaatikko Gemma Frisiuksen johdolla. Kaivertamisen taidon hän oppi kaivertaja Gaspar Van der Heydeniltä, joka valmisti karttapalloja. Tuolloin 1500-luvun alkupuolella kartanpiirtäjät eli kartografit käyttivät kartoissa paksua goottilaista kirjoitusta, minkä vuoksi niihin ei mahtunut tekstiä kovinkaan paljon. Mercator otti käyttöön uuden italialaisen kirjainlajin kursiivin, joka soveltui karttateksteihin oivallisesti.

Vuonna 1536 Mercator toimi kaivertajana Frisiuksen ja Van der Heydenin karttapallohankkeessa. Hänen kaunis, käsin tehty kursiivikirjoituksensa vaikutti osaltaan hankkeen menestykseen. Mercatorin elämäkerturi Nicholas Crane kirjoittaa, että siinä missä eräs toinen kartografi ”oli saanut mahtumaan 50 paikannimeä Amerikan kartalle, joka oli yhtä leveä kuin mies on pitkä, Mercator mahdutti 60 nimeä pallolle, jonka läpimitta oli kaksi kämmenenleveyttä”.

Kartografiksi

Vuonna 1537 Mercator teki ensimmäisen itsenäisen työnsä. Kyseessä oli Pyhän maan kartta, ja sen tarkoituksena oli auttaa ”ymmärtämään paremmin molempia testamentteja”. Siihen aikaan Pyhän maan kartat olivat toivottoman epätarkkoja. Niissä saattoi olla vajaat 30 paikannimeä, joista monet olivat vielä väärässä kohdassa. Mercatorin kartta sisälsi runsaat 400 nimeä, ja lisäksi siihen oli merkitty reitti, jonka israelilaiset kulkivat erämaassa Egyptistä lähdön jälkeen. Tarkkuutensa vuoksi karttaa ihailtiin suuresti aikalaisten keskuudessa.

Menestyksestä rohkaistuneena Mercator julkaisi vuonna 1538 maailmankartan. Pohjois-Amerikasta ei aiemmin ollut tiedetty juuri mitään, ja sitä sanottiinkin tuntemattomaksi kaukomaaksi. Nimi ”Amerikka” oli jo olemassa, mutta Mercator käytti sitä ensimmäisenä sekä Pohjois- että Etelä-Amerikasta.

Tuohon aikaan maailman valtameriä tutkittiin paljon ja uusia alueita löydettiin jatkuvasti. Karttojen laatiminen oli kuitenkin lähes ylivoimainen tehtävä, sillä merenkulkijoilta saatiin ristiriitaista tietoa ja paikoin tiedot puuttuivat kokonaan, jolloin kartografien oli vain arvattava, mitä alueella oli. Tästä huolimatta Mercator pääsi tavoitteeseensa, kun hän vuonna 1541 sai valmiiksi ”yksityiskohtaisimman pallokartan, mikä siihen mennessä oli valmistettu”.

Syyte kerettiläisyydestä

Mercatorin kotikaupungissa Louvainissa oli paljon luterilaisia. Vuoteen 1536 mennessä hän oli omaksunut myötämielisen kannan luterilaisuuteen, ja ilmeisesti hänen vaimonsa alkoi tunnustaa tätä uskontoa. Helmikuussa 1544 hänet pidätettiin 42 muun louvainilaisen kanssa syytettynä ”epäilyttävien kirjeiden” kirjoittamisesta. Kenties myös Pyhän maan kartan julkaiseminen oli herättänyt epäluuloja Louvainin yliopiston teologeissa Tapperissa ja Latomuksessa. Nämä miehet olivat johtaneet oikeudenkäyntiä raamatunkääntäjä William Tyndalea vastaan, joka sitten teloitettiin Belgiassa vuonna 1536. Ehkä he pelkäsivät, että Tyndalen raamatunkäännöksen tavoin Mercatorin kartta kannustaisi kansaa lukemaan Raamattua. Joka tapauksessa Mercator joutui vankeuteen synnyinkaupunkinsa Rupelmonden linnaan.

Samassa oikeudenkäynnissä syytettynä ollut Antoinette Van Roesmaels todisti, ettei Mercator ollut koskaan ollut läsnä protestanttien yksityisissä raamatunlukutilaisuuksissa. Koska hän itse oli kuitenkin osallistunut niihin, hänet haudattiin elävältä, mikä merkitsi hidasta tukehtumiskuolemaa. Mercator vapautettiin seitsemän kuukauden kuluttua, mutta koko hänen omaisuutensa takavarikoitiin. Vuonna 1552 hän muutti Saksaan Duisburgiin, missä vallitsi uskonnollisesti suvaitsevampi ilmapiiri.

Ensimmäinen atlas

Mercator jatkoi Raamatun luomiskertomuksen puolustamista. Hän omisti suurimman osan elämästään kokoavan ja yhdistävän esityksen, synteesin, laatimiseen koko luomakunnasta – ”taivaasta ja maasta, aikojen alusta nykyaikaan asti”, kuten hän asian ilmaisi. Teoksen oli määrä sisältää sekä kronologista että maantieteellistä aineistoa.

Vuonna 1569 Mercator julkaisi synteesin ensimmäisen osan, Chronologian, joka oli luettelo historian tärkeimmistä tapahtumista luomisesta lähtien. Sen tarkoituksena oli auttaa lukijoita ymmärtämään, missä kohti ajan virtaa he elivät. Siinä mainittiin kuitenkin Martti Lutherin vuonna 1517 julkaisema protesti anekauppaa vastaan, ja siksi katolinen kirkko lisäsi sen kiellettyjen kirjojen luetteloonsa.

Seuraavina vuosina Mercator käytti paljon aikaa uuden kartastonsa karttalaattojen piirtämiseen ja kaivertamiseen. Vuonna 1590 hän sai aivohalvauksen, joka vei häneltä puhekyvyn ja halvaannutti kehon vasemman puolen. Suurista vaikeuksista huolimatta hän ei kuitenkaan suostunut jättämään elämäntyötään kesken vaan jatkoi sitä päättäväisesti, kunnes kuoli 82-vuotiaana vuonna 1594. Viisi keskeneräiseksi jäänyttä karttaa viimeisteli hänen poikansa Rumold. Koko kartasto julkaistiin vuonna 1595, ja se oli ensimmäinen karttateos, jota kutsuttiin nimellä atlas.

Atlas sisälsi 1. Mooseksen kirjan ensimmäistä lukua koskevan tutkielman, jossa Mercator puolusti Jumalan sanan oikeaperäisyyttä filosofeja vastaan. Tätä tutkielmaansa hän piti ”kaikkien ponnistelujensa päämääränä”.

”Aikamme suurin maantieteilijä”

Vuonna 1606 Jodocus Hondius julkaisi Atlaksesta laajennetun laitoksen, jota painettiin monilla kielillä. Siitä tuli aikansa bestseller. 1500-luvulla elänyt kartografi Abraham Ortelius ylisti Mercatoria ”aikamme suurimmaksi maantieteilijäksi”. Nicholas Crane puolestaan kuvailee häntä muutama vuosi sitten ilmestyneessä elämäkerrassa ”mieheksi, joka kartoitti maailman”.

Mercatorin perintö vaikuttaa yhä päivittäiseen elämäämme. Esimerkiksi aina kun tutkimme kartastoa tai käytämme GPS-laitetta, hyödynnämme hänen työnsä hedelmiä. Mercator oli poikkeuksellinen mies, joka koko elämänsä ajan pyrki ymmärtämään, mikä hänen paikkansa on Jumalan luomassa maailmassa.

[Tekstiruutu s. 21]

HARRAS RAAMATUN TUTKIJA

Mercator uskoi, että jonain päivänä maan päällä vallitsisi vanhurskaus, rauha ja hyvinvointi. Hän kirjoitti Roomalaiskirjeen luvuista 1–11 julkaisemattomaksi jääneen selityksen, jossa hän kumosi kalvinistien predestinaatio-opin. Hän oli eri mieltä Martti Lutherin kanssa uskon ja tekojen merkityksestä ja sanoi, että pelastumiseen tarvittiin uskon lisäksi myös tekoja. Eräässä kirjeessä hän totesi, että synti ”ei johdu planeetoista [kuten jotkut astrologit ajattelivat] eikä mistään Jumalan luomakunnan ominaisuuksista, vaan yksinomaan ihmisen tahdonvapaudesta”. Hänen kirjeenvaihdostaan käy ilmi, että hän hylkäsi myös roomalaiskatolisen kirkon transsubstantiaatio-opin (jonka mukaan leipä ja viini muuttuvat ehtoollisella Kristuksen ruumiiksi ja vereksi) ja totesi, että Jeesuksen sanoja ”tämä on minun ruumiini” ei tule ymmärtää kirjaimellisesti vaan niillä on hengellinen merkitys.

[Tekstiruutu/Kuva s. 22]

MERCATORIN PROJEKTIO

Oletko joskus yrittänyt litistää appelsiininkuoren tasaiseksi? Se ei onnistu venyttämättä joitakin kohtia ja kutistamatta toisia. Samanlaisen ongelman edessä ovat kartanpiirtäjät: miten projisoida eli kuvata maapallo tasopinnalle? Mercator ratkaisi ongelman kehittämällä menetelmän, joka nykyään tunnetaan Mercatorin projektiona. Siihen perustuvissa kartoissa leveyspiiriä vastaavien viivojen väli levenee päiväntasaajalta napoja kohti. Vaikka menetelmä vääristää välimatkoja ja kokoja (etenkin pohjoisessa ja etelässä), se oli läpimurto kartografiassa. Mercatorin maailmankartta vuodelta 1569 oli mestariteos, joka suuresti lisäsi hänen mainettaan kartanpiirtäjänä. Tätä projektiota käytetään edelleen merikartoissa ja GPS-järjestelmässä.

[Kuva]

Mercatorin projektio on verrattavissa auki leikattuun lieriöön, jonka pintaan maailma on kuvattu litteänä.

[Kuva s. 20]

Mercatorin vuonna 1537 julkaisemassa Pyhän maan kartassa oli runsaat 400 paikannimeä.

[Kuva s. 20, 21]

Mercatorin maailmankartta vuodelta 1538.

Huomaa Amerikan kaksoismantereen yllä oleva sana ”AMERI CAE”.

[Kuvan lähdemerkintä s. 19]

Antwerpen, Stedelijk Prentenkabinet

[Kuvien lähdemerkintä s. 20]

Molemmat kartat: The American Geographical Society Library, University of Wisconsin-Milwaukee Libraries