Kun Euroopassa vaelsi jättiläisiä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ITALIASTA

VUONNA 1932 Colosseumin lähellä Roomassa oltiin tekemässä katutöitä, kun kesken kaivun yksi työmiehistä osui johonkin kovaan. Maan kätköistä tuli esiin norsun kallo ja syöksyhammas. Löytö ei ole ainoa laatuaan. Roomasta ja sen ympäristöstä on 1600-luvulta lähtien tullut päivänvaloon noin 140 norsun fossiilia.

Luiden uskottiin pitkään olevan niiden norsujen jäännöksiä, joita Roomaan tuotiin antiikin aikoina ulkomailta tai jotka karthagolainen sotapäällikkö Hannibal toi Italiaan. 1800-luvulla elänyt pappi ja Viterbon yliopiston luonnontieteiden professori G. B. Pianciani kyseenalaisti nuo teoriat. Koska luita löytyi pääasiassa tulvavesien synnyttämistä kerrostumista,  hän tuli siihen tulokseen, että eläimet olivat kuolleet muualla ja jäännökset olivat kulkeutuneet uuteen paikkaan tulvan mukana.

Italiasta löydetyt norsujen fossiilit eivät yleensä edusta nykyisiä norsulajeja vaan sukupuuttoon kuollutta muinaista norsueläintä Elephas antiquusta (ks. sivu 15). Tällä lajilla oli lähes suorat syöksyhampaat, ja sen säkäkorkeus oli viitisen metriä, eli se oli pari metriä korkeampi kuin nykyiset lajit.

Kuinka yleisiä nuo jättiläiset olivat? Fossiiliston perusteella on päätelty, että niitä samoin kuin niiden lähisukulaisia mammutteja vaelsi aikanaan kaikkialla Euroopassa. Lisäksi fossiilikerrostumista ei useinkaan ole löytynyt pelkästään norsujen fossiileja vaan myös lukemattomien muiden lajien jäännöksiä. Osa eläimistä on ollut toistensa luontaisia vihollisia.

Hyeenoista hirviin

Keski-Italiasta Roomasta ja sitä ympäröivästä Lazion maakunnasta löydetyt fossiilit antavat aihetta olettaa, että alueella vallitsi aikoinaan pitkälti samanlainen ilmasto kuin on nykyään Afrikassa, sillä noilla seuduin liikkui virtahepoja, gaselleja ja jopa isoja kissapetoja. Yhden kissaeläimen fossiili – niin sanottu Monte Sacron leopardi – löytyi keskeltä Roomaa. Kaupungin ulkopuolella Polledraran kylän liepeillä sijaitsevassa kerrostumassa oli yli 9000 fossiilia, jotka edustivat eri eläinlajeja: norsuja, puhveleita, hirviä,  berberiapinoita, sarvikuonoja ja nelisensataa vuotta sitten sukupuuttoon kuolleita alkuhärkiä. Paikalle on perustettu museo, jonka pitkältä kävelysillalta fossiilit näkyvät alkuperäisillä paikoillaan (ks. sivu 16).

Sisiliassa eräästä Palermon lähellä sijaitsevasta luolasta löytyi tonneittain jäännöksiä, muun muassa fossilisoituneita hirvien, härkien, norsujen ja virtahepojen luita. Virtahepojen jäännökset olivat peräisin eri-ikäisistä yksilöistä, yhdet luut jopa sikiöstä. Ensimmäisten kuuden kuukauden aikana paikan löytymisen jälkeen markkinoille päätyi fossiileja peräti 20 tonnia!

Etelä-Englannissa paleontologi J. Manson Valentine löysi kerrostumia, joissa oli valtavat määrät suureksi osaksi noiden samojen eläinten sekä lisäksi hyeenojen ja jääkarhujen irrallisia luita. Miten näitä suuria fossiilikerrostumia on syntynyt niin erilaisissa paikoissa?

Jotkut tutkijat uskovat, että eläimet kuolivat luonnonmullistusta vastaavissa olosuhteissa. Johtuivatpa joukkokuolemat mistä tahansa, seuraukset näkyivät laajalla alueella Euroopassa, Siperiassa ja Alaskassa.

Fossiiliston ansiosta voimme kuvitella mielessämme maailman, joka oli hyvin erilainen nykyiseen verrattuna. Jos mennään ajassa tarpeeksi kauas taaksepäin, Italiassa olisi hyvinkin voinut luulla olevansa keskellä Afrikkaa.

[Tekstiruutu s. 17]

MIKÄ ON FOSSIILI?

Fossiili voi ensi silmäyksellä näyttää tavalliselta luulta. Se on lopputulos kemiallisesta tapahtumasarjasta, fossilisoitumisesta, jossa eläimen jäännökset kivettyvät ennen kuin ne ehtivät hajota.

Yksi tavallinen fossilisoitumisen muoto on mineralisoituminen. Siinä kosteissa sedimenttikerrostumissa olevat mineraalit korvaavat joko kokonaan tai osittain alkuperäiset orgaaniset aineet. Kivettymisen edellytyksenä ovat siis tietyt olosuhteet, joita ovat muun muassa sedimentin runsaus, jäännösten nopea hautautuminen ja hajoamisprosessin estyminen. Normaaleissa oloissa jäännökset, joita toiset eläimet eivät ole syöneet, häviävät bakteerien sekä tuulen, veden ja muiden mekaanisten tai kemiallisten tekijöiden vaikutuksesta. Fossilisoituminen on tämän vuoksi hyvin harvinainen ilmiö.

[Tekstiruutu/Kuva s. 17]

POHJOISEN PALLONPUOLISKON MAMMUTIT

Fossiililöydöt ovat osoittaneet, että villamammutit vaelsivat laajalla alueella Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Euroopassa Italia näyttää olleen niiden elinalueen eteläisin kärki.

Villamammutti oli suunnilleen samankokoinen kuin nykyinen intiannorsu, mutta sillä oli jopa puoli metriä pitkä karva ja urosten käyrät syöksyhampaat kasvoivat viisimetrisiksi. Mammuttien hammasluuta on löytynyt erityisen runsaasti Siperiasta – jopa niin suuria määriä, että sitä vietiin keskiajalta lähtien Kiinaan ja Eurooppaan.

[Lähdemerkintä]

Royal BC Museum

[Kuva s. 16, 17]

Polledraran fossiilikerrostuma

[Lähdemerkintä]

Soprintendenza Archeologica di Roma

[Kuvien lähdemerkinnät s. 15]

Yllä: Museo di Paleontologia dell’Università degli Studi “La Sapienza” di Roma; alla: © Comune di Roma - Sovraintendenza Beni Culturali (SBCAS; fald. 90, fasc. 4, n. inv. 19249)