Anna lapsillesi hyvä alku elämässä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA KANADASTA

▪ ”Televisio voi olla erinomainen opetusväline”, sanotaan eräässä The New York Times -lehden raportissa. Siinä kuitenkin jatketaan, että ”istuminen tuntikausia passiivisena ruudun ääressä vaikuttaa haitallisesti lasten kehoon ja mieleen”, sillä televisiota katsellessa he menettävät tilaisuuksia kehittää luovuutta, oppia uutta ja olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Seattlessa Yhdysvalloissa sijaitsevan lastensairaalan lääkärit tutkivat 2500 lapsen televisionkatselutottumuksia ja totesivat, että ”mitä enemmän 1–3-vuotiaat lapset katselivat televisiota, sitä todennäköisemmin heillä oli tarkkaavuusongelmia 7 vuoden iässä”. Tällaiset lapset olivat aggressiivisempia ja kärsimättömämpiä, ja heidän keskittymiskykynsä oli huono. Kasvatuspsykologi, tri Jane M. Healyn mukaan ”monet vanhemmat, joiden lapsilla on todettu tarkkaavuushäiriö, ovat huomanneet tilanteen helpottuneen merkittävästi, kun lapsen ei ole annettu katsella televisiota mielin määrin”.

Miten vanhemmat voivat vähentää lastensa televisionkatselua? Raportissa ehdotettiin seuraavaa: Aseta rajat sille, milloin ja miten pitkään lapsi saa katsella televisiota kunakin päivänä. Älä käytä televisiota lapsenvahtina. Ota sen sijaan lapsi mukaan kotitöihin aina kun se on mahdollista. Valitse ohjelmat, jotka lapsi voi katsoa, ja sammuta televisio, kun valittu ohjelma on päättynyt. Katso valikoidut ohjelmat mahdollisuuksien mukaan yhdessä lapsen kanssa, ja jutelkaa näkemästänne. Rajoita myös omaa televisionkatseluasi.

Lasten luovuuden ja sosiaalisten taitojen ruokkiminen vaatii aikaa, päättäväisyyttä ja itsekuria. Tulokset ovat kuitenkin vaivan arvoisia. Tämän todistaa muinainen sananlasku: ”Valmenna poika tiensä suuntaan, niin hän ei vanhetessaankaan siltä poikkea.” (Sananlaskut 22:6.) Tällaiseen valmennukseen kuuluu olennaisesti oikeiden moraaliarvojen opettaminen lapsille.

Jehovan todistajat opettavat lapsiaan toimimaan oikein käyttämällä apunaan kirjaa Opimme Suurelta Opettajalta. Toimiva viestintä lapsen ja vanhempien välillä sekä vanhempien rakkaudellinen kiinnostus lasta kohtaan tämän varhaisvuosina tuottavat pysyviä tuloksia. Mikä voisikaan olla vanhemmista tyydyttävämpää kuin nähdä jälkeläistensä kasvavan kunnioitetuiksi ja vastuuntuntoisiksi aikuisiksi?