Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Luonto ehti ensin

Luonto ehti ensin

Luonto ehti ensin

”Kuulevan korvan ja näkevän silmän on Jehova tehnyt, niin, ne molemmat.” (Sananlaskut 20:12)

SILMÄT ovat kuin pienet televisiokamerat. Kuvat muuntuvat niissä sähköimpulsseiksi, jotka sitten kulkevat näköhermoa pitkin aivojen takaosaan, missä varsinainen näkeminen tapahtuu.

Silmä on miniatyyrikokoinen ihme. Sen läpimitta on vain noin 2,5 senttimetriä ja paino 7,5 grammaa, mutta se on nerokkaasti suunniteltu. Siinä on esimerkiksi erilliset järjestelmät himmeää ja kirkasta valaistusta varten, niin että puolen tunnin kuluttua pimeään huoneeseen tulosta silmät voivat olla 10 000 kertaa normaalia valoherkemmät.

Miten näemme normaalissa valossa tarkasti? Silmässä on valoherkkiä soluja (pikseleitä) yli sata kertaa enemmän kuin useimmissa videokameroissa. Lisäksi suuri osa noista soluista on pakattu verkkokalvon keskellä olevaan pieneen pisteeseen, keskikuoppaan, joka mahdollistaa tarkimman näkemisen. Koska katse siirtyy kohteesta toiseen useita kertoja sekunnissa, meistä tuntuu, että koko näkökenttämme on terävä. Hämmästyttävä seikka on sekin, että verkkokalvon keskikuoppa on jotakuinkin tämän virkkeen lopussa olevan pisteen kokoinen.

Valoherkistä soluista lähtevät sähköimpulssit siirtyvät hermosolusta toiseen kohti näköhermoa. Mutta välitystehtävän lisäksi hermosolut esikäsittelevät impulsseja siten, että tärkeää informaatiota vahvistetaan ja turhia yksityiskohtia karsitaan.

Aivojen näköalue on kuin monimutkainen videovastaanotin. Se tarkentaa kuvat vahvistamalla niiden reunoja ja vertailee impulsseja, jotka tulevat perusväreille herkistä soluista, niin että voimme erottaa miljoonia värejä. Aivot myös erittelevät kahden silmän lähettämien impulssien hienoisia eroja, minkä ansiosta voimme havaita etäisyyksiä.

Mietihän, miten katse kulkee etäällä olevassa väkijoukossa kasvoista kasvoihin ja silmät lähettävät sähköimpulsseja aivoihin, jotka sitten muuttavat ne selviksi kuviksi. Ajattele myös, miten aivot vertaavat noiden kasvojen pieniä yksityiskohtia muistissa oleviin kasvoihin, niin että joukosta voi heti tunnistaa tutun. Eikö olekin hämmästyttävä prosessi?

[Kuva s. 7]

Se miten silmä käsittelee informaatiota, kertoo nerokkaasta suunnittelusta.