”Kuollut en”

”Älä seiso haudallani itkien,

en ole siellä,

kuollut en.”

● Onko tämä runo sinulle tuttu? Se on tuonut lohtua ihmisille eri puolilla maailmaa vuosikymmenien ajan. Monia eri runoilijoita on vuosien varrella arveltu sen kirjoittajaksi. Jotkut ovat jopa sanoneet, että se on navajojen hautajaisrukous.

Tästä runosta tehty laulu nousi takavuosina suureen suosioon Japanissa, mutta se herätti myös suurta hämmennystä. Japanilaiset käyvät usein sukulaistensa haudalla osoittamassa näille kunnioitusta, koska he ajattelevat näiden edelleen elävän siellä. Laulussa esitetyn erilaisen ajatuksen vuoksi monet ovat ihmetelleet, missä kuolleet oikein ovat.

Japanin buddhalaiset ovat kautta aikojen järjestäneet hautajaisia, ruumiinvalvojaisia ja muistotilaisuuksia. Suurin osa heistä ei kuitenkaan osaa sanoa, missä kuolleet ovat. Heille on arvoitus myös se, päätyvätkö eri uskontokuntiin ja kansallisuuksiin kuuluvat ihmiset samaan paikkaan. Entä mikseivät kuolleet vastaa eläville?

Monet ajattelevat, ettei tällaisiin kysymyksiin voi löytää vastauksia ja että on ajanhukkaa edes yrittää. Sinäkin saatat pohtia, mitä kuolemassa tapahtuu. Mistä vastaukset voisi löytää? Raamattu kertoo, että Jumala loi ensimmäiset ihmiset täydellisiksi ja antoi heille kodiksi kauniin puutarhan. He olisivat voineet elää paratiisissa maan päällä ikuisesti, jos he olisivat totelleet Jumalaa. Mutta he eivät totelleet.

Niinpä Jumala hääti ensimmäisen ihmisparin paratiisista ja lakkasi ylläpitämästä heidän elämäänsä. Hän kertoi, mitä heidän tottelemattomuudestaan seuraisi: ”Tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” Ihminen tehtiin tomusta, ja lopulta – kuollessaan – hän palaa siihen. (1. Mooseksen kirja 2:7; 3:19.)

Muuan Kofussa Japanissa asuva mies, joka huolehtii suuresta haudasta, sanoo: ”Kun lasken uurnat hautaan, ne ovat täynnä tuhkaa ja luita. Viitisen vuotta myöhemmin ne ovat puolityhjiä. Kymmenen vuotta myöhemmin monissa uurnissa ei ole jäljellä yhtään mitään.” Ihmisruumis koostuu maan aineksista, ja aikaa myöten se hajoaa jälleen tomuksi. Mitä siis jää jäljelle?

Vaikka ihminen on kuoltuaan täydellisessä tiedottomuuden tilassa, rakkaudellinen Luojamme, joka huomaa jopa jokaisen kuolevan varpusen, muistaa meidät (Matteus 10:29–31). Lupauksensa mukaisesti hän tulee ylösnousemuksessa antamaan meille jälleen elämän. Hän herättää meidät kuoleman unesta. (Job 14:13–15; Johannes 11:21–23, 38–44.)

Jos haluat lisätietoa tästä aiheesta, kirjoita tämän lehden julkaisijoille tai käy verkkosivustollamme www.watchtower.org.