Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Keskiajan taitavat tähtitieteilijät

Keskiajan taitavat tähtitieteilijät

Keskiajan taitavat tähtitieteilijät

KAUTTA aikojen aurinko, kuu ja tähdet ovat herättäneet ihmisissä suurta ihastusta. Tutkimalla näiden taivaankappaleiden sijaintia ja liikkeitä on voitu pitää kirjaa päivistä, kuukausista ja vuosista.

Monien muiden kansojen tavoin entisajan arabit tutkivat yötaivasta. Tieteen kulta-aika alkoi Lähi-idässä 800-luvulla, ja tuon ajan arabiankielisiä tähtitieteilijöitä pidetäänkin todellisina astronomian asiantuntijoina. Heidän saavutuksensa vaikuttivat merkittävästi tämän kiehtovan tieteenalan kehitykseen. Miten?

Tähtitieteen uranuurtajia

Islaminusko levisi 600- ja 700-luvulla Arabiasta länteen Pohjois-Afrikan halki Espanjaan sekä itään aina Afganistaniin asti. Tällä laajalla alueella asuvat oppineet hyödynsivät persialaisten ja kreikkalaisten tieteellistä tutkimusta, johon puolestaan babylonialaisilla ja egyptiläisillä oli ollut suuri vaikutus.

800-luvulla käännettiin arabiaksi tärkeitä tieteellisiä tekstejä, muun muassa kreikkalaisen tähtitieteilijän Ptolemaioksen teokset. * Abbasidit, joiden dynastia ulottui Afganistanista Atlantille, hankkivat Intiasta sanskritinkielisiä kirjoituksia, joissa käsiteltiin laajalti matematiikkaa, tähtitiedettä ja muita tieteenaloja.

Islamilainen maailma piti tähtitieteen tuntemusta suuressa arvossa. Yksi syy tähän oli itse islaminusko. Muslimit uskovat, että heidän täytyy olla rukoillessaan kääntyneenä Mekkaa kohti, ja tähtitieteilijät pystyivät paikantamaan tuon kaupungin mistä päin maailmaa tahansa. 1200-luvulle tultaessa joissakin moskeijoissa jopa työskenteli ammattimainen tähtitieteilijä, muwaqqit, joka opasti kävijöitä rukoilemaan oikeaoppisesti. Tietojensa avulla tähtitieteilijät pystyivät myös määrittämään uskonnollisten tapahtumien ja menojen, muun muassa paastokuukausi ramadanin, ajankohdat. He saattoivat lisäksi auttaa Mekkaan lähteviä pyhiinvaeltajia selvittämään matkansa pituuden ja suunnittelemaan parhaan reitin.

Tukea valtiolta

800-luvun alkupuolella tähtitiede kuului Bagdadissa jokaisen tieteenharjoittajan koulutukseen. Kalifi al-Ma’mun perusti Bagdadiin observatorion. Myöhemmin hän rakennutti sellaisen myös lähelle Damaskosta. Henkilökuntaan kuului maantieteilijöitä ja matemaatikkoja, jotka analysoivat ja vertailivat persialaisten, intialaisten ja kreikkalaisten tähtitieteilijöiden tutkimustuloksia ja selvittivät niiden välisiä eroavuuksia. Observatorioita nousi myös muihin Lähi-idän kaupunkeihin. *

Näissä keskuksissa työskentelevät tutkijat tekivät merkittäviä havaintoja. Esimerkiksi jo niin varhain kuin vuonna 1031 Abu al-Raihan al-Biruni esitti sellaisen mahdollisuuden, että planeettojen kiertoradat eivät olisikaan pyöreitä vaan elliptisiä.

Maapallon mittaaminen

Islamin leviämisen myötä kasvoi kiinnostus myös karttojen tekemiseen ja navigointiin. Kartanpiirtäjät ja maantieteilijät pyrkivät mittauksissaan äärimmäiseen tarkkuuteen ja usein onnistuivatkin siinä. Kalifi al-Ma’munin tavoitteena oli valmistaa tarkka maailmankartta, joka sisältäisi myös leveysasteet. Niinpä hän lähetti kaksi astrolabein, mittakepein ja nuorin varustautunutta tutkimusryhmää Syyrian aavikolle. Siellä ryhmät kävelivät vastakkaisiin suuntiin, kunnes havaitsivat Pohjantähden korkeudessa yhden asteen muutoksen. He laskivat, että heidän kulkemansa matka vastasi yhtä leveysastetta, joka oli siis 1/360 maapallon ympärysmitasta. Heidän laskujensa mukaan ympärysmitta oli 37 369 kilometriä. Tämä oli melkoisen lähellä todellista lukua, joka on napojen kautta mitattuna 40 008 kilometriä!

Lähi-idän observatorioissa oli vaikuttava valikoima pitkälle kehitettyjä välineitä, kuten astrolabeja, kvadrantteja, sekstantteja, aurinkokelloja ja muita taivaankappaleiden tutkimiseen ja havainnointiin käytettäviä laitteita. Jotkin niistä olivat valtavan kokoisia. Niiden valmistajat järkeilivät, että mitä kookkaampi laite, sitä suurempi tarkkuus.

Keskiajan tähtitieteilijöiden perintö

Keskiajan taitavien tähtitieteilijöiden saavutukset olivat vaikuttavia. He luetteloivat ja kuvailivat tähtikuvioita, nimesivät tähtiä, laativat entistä täsmällisempiä kalentereita, määrittivät pimennyksiä ja parantelivat taivaan liikkeitä kuvaavia taulukoita. He pystyivät selvittämään Auringon, Kuun ja viiden näkyvän planeetan sijainnin mihin vuorokaudenaikaan tahansa, mikä oli suureksi avuksi navigoinnissa. Lisäksi he osasivat määrittää ajan ja laatia kalentereita taivaankappaleiden liikkeitä tarkkailemalla.

Kehitellessään teorioita planeettojen liikkeistä arabitähtitieteilijät olivat vähällä selvittää epäjohdonmukaisuudet, joita he havaitsivat Ptolemaioksen maailmankuvassa. He eivät kuitenkaan oivaltaneet, että aurinkokunnan keskus ei ole Maa vaan Aurinko. Tästä huolimatta he kartoittivat tähtien liikkeet ennennäkemättömän tarkasti, ja heidän havaintonsa ovat osoittautuneet korvaamattomiksi heitä seuranneille tähtitieteilijöiden sukupolville kautta maailman.

[Alaviitteet]

^ kpl 6 Kreikkalaiset olivat jo päätelleet, että Maa on pallon muotoinen. Miten muutoin olisi mahdollista, että etelää kohti mentäessä Pohjantähti näkyy taivaalla alempana?

^ kpl 9 Observatorioiden rakentamisen kimmokkeena oli usein hallitsijan kiinnostus astrologiaan.

[Huomioteksti s. 17]

Tähtitieteilijät kirjasivat planeettojen liikkeitä almanakkoihin, joiden määrä kasvoi kaiken aikaa islamilaisessa maailmassa.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 19]

MUINAINEN ”TASKUTIETOKONE”

Sekstantin edeltäjää, astrolabia, on sanottu ”tärkeimmäksi ennen kaukoputkea keksityksi tähtitieteelliseksi kojeeksi”. Keskiajalla astrolabia käytettiin Lähi-idässä ajan ja taivaankappaleiden sijainnin määrittämiseen.

Astrolabissa oli kiillotettu pyöreä metallilevy ja taivaankarttaa kuvaava taidokas kehikko. Nämä osat oli kiinnitetty pyöreään koteloon, jonka ulkokehälle oli merkitty kulma-asteet, toisinaan myös vuorokauden tunnit. Kun laitetta riiputettiin ilmassa käsivarren mitan päässä, voitiin osoittimen (alidadi) avulla määrittää, millä korkeudella taivaanrannasta jokin tähti sijaitsi. Tulokset luettiin mitta-asteikosta, joka oli samankaltainen kuin on laskutikussa.

Monipuolinen astrolabi soveltui tähtien tunnistamiseen, auringonlaskujen ja -nousujen ennustamiseen, Mekan sijainnin määrittämiseen, eri kohteiden korkeuden mittaamiseen sekä maanmittaukseen ja navigointiin. Se oli oman aikansa ”taskutietokone”.

[Kuvat]

Astrolabi 1200-luvulta

Kvadrantti 1300-luvulta

[Lähdemerkinnät]

Astrolabi: Erich Lessing/Art Resource, NY; kvadrantti: © New York Public Library/Photo Researchers, Inc.

[Kuva s. 16]

1500-luvulla tehty maalaus ottomaanitähtitieteilijöistä, jotka käyttävät arabialaisten oppineiden metodeja

[Kuva s. 18]

Tähtikarttapallo vuodelta 1285

[Kuva s. 18]

Arabialainen tähtikarttakirja, jonka laati tähtitieteilijä Abd ar-Rahman al-Sufi noin vuonna 965

[Kuvien lähdemerkintä s. 17]

Sivut 16 ja 17: Art Resource, NY

[Kuvien lähdemerkinnät s. 18]

Käsikirjoitus: British Library; maapallo: © The Bridgeman Art Library