KUTEN jokainen puutarhuri tietää, onnistunut kylvötyö vaatii sitä, että siemenet kylvetään oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Erikoista kyllä, sademetsissä osa tuottoisimmasta kylvötyöstä tapahtuu yöllä – ja ilmasta käsin. Siitä huolehtivat siivekkäät puutarhurit, hedelmälepakot, joihin kuuluvat muun muassa lentävätkoirat. *

Useimmat hedelmälepakot lentelevät yöllä metsässä etsimässä puita, joissa on maukkaita hedelmiä tai runsaasti mettä sisältäviä kukkia. Ruoanhakumatkoillaan ne sulattavat syömiään hedelmiä ja ulostavat sulamatonta maltoa ja siemeniä. Samalla kun ne siemailevat kukista mettä, joka on niiden suurta herkkua, ne suorittavat kukkien pölyttämisen.

Hedelmälepakot voivat lentää yön aikana pitkiäkin matkoja, joten ne levittävät siemeniä laajalle alueelle. Siemenet kulkevat lepakoiden ruoansulatuskanavan läpi, ja näin lepakot huolehtivat myös ”lannoittamisesta”, mikä antaa siementen kasvulle vauhtia. Melkoinen määrä sademetsien kasveista onkin riippuvaisia lepakoista, jotka pölyttävät niiden kukkia ja levittävät niiden siemeniä.

 Hedelmälepakot liikkuvat laajalla alueella, minkä vuoksi niillä täytyy olla hyvä suunnistustaito ja poikkeuksellinen näkökyky. Pimeässä ne näkevät paremmin kuin ihmiset. Ne pystyvät erottamaan jopa joitakin värejä. Toisaalta ne eivät liiku pelkästään yöllä vaan myös päiväsaikaan.

Samoanlentäväkoira (Pteropus samoensis) on pariuskollinen. On havaittu, että joidenkin hedelmälepakkolajien naaraat pitävät hyvää huolta jälkeläisistään: emo kantaa poikasta mukanaan muutaman viikon ja imettää sitä melkein täysikasvuiseksi asti. Kahden hedelmälepakkolajin naaraiden tiedetään jopa toimivan ”kätilöinä” ja auttavan toisiaan synnytyksessä.

Monet hedelmälepakot ovat valitettavasti sukupuuton partaalla, osittain niiden elinympäristön tuhoutumisen vuoksi. Tyynenmeren saarilla hedelmälepakoiden häviäminen olisi kohtalokasta, koska jotkin sikäläiset kasvilajit eivät ilmeisesti pölyty ilman lepakoiden apua. Näiden siivekkäiden puutarhureiden työtä ei tulisi pitää itsestään selvänä.