33. KERTOMUS

Punaisenmeren ylitys

Punaisenmeren ylitys

KATSOHAN, mitä tässä tapahtuu! Siinä on Mooses, joka on ojentanut sauvansa Punaisenmeren ylle. Israelilaiset ovat toisella rannalla hänen kanssaan turvassa. Mutta farao ja koko hänen sotajoukkonsa ovat hukkumassa mereen. Katsotaanpa, miten näin kävi.

Kuten olemme oppineet, farao käski israelilaisia lähtemään Egyptistä sen jälkeen, kun Jumala oli aiheuttanut egyptiläisille kymmenennen vitsauksen. Matkaan lähti noin 600000 israelilaista miestä sekä paljon naisia ja lapsia. Israelilaisten mukana lähti suuri joukko muita ihmisiä, jotka olivat alkaneet uskoa Jehovaan. He kaikki ottivat mukaansa lampaansa, vuohensa ja nautakarjansa.

Ennen lähtöään israelilaiset pyysivät egyptiläisiltä vaatteita sekä kulta- ja hopeaesineitä. Egyptiläiset olivat niin peloissaan viimeisen vitsauksen takia, että he antoivat israelilaisille kaiken, mitä nämä pyysivät.

Muutaman päivän kuluttua israelilaiset tulivat Punaisenmeren rannalle. Siellä he lepäsivät. Sillä välin farao ja hänen miehensä alkoivat katua sitä, että he olivat päästäneet israelilaiset lähtemään. ’Me olemme päästäneet orjamme menemään’, he sanoivat.

Niinpä farao jälleen kerran muutti mielensä. Hän valjastutti nopeasti sotavaununsa ja saattoi armeijansa lähtökuntoon. Sitten hän ryhtyi ajamaan israelilaisia takaa erikoisvalmisteisilla sotavaunuillaan, joita oli 600, ja kaikilla muilla Egyptin sotavaunuilla.

Kun israelilaiset näkivät faraon ja hänen sotajoukkonsa tulevan perässään, he olivat hyvin peloissaan. Pakotietä ei ollut. Punainenmeri oli heidän edessään, ja egyptiläiset tulivat toiselta suunnalta. Mutta Jehova pani pilven kansansa ja egyptiläisten väliin. Siksi egyptiläiset eivät voineet nähdä israelilaisia ja hyökätä heidän kimppuunsa.

Sitten Jehova käski Moosesta ojentamaan sauvansa Punaisenmeren yli. Kun hän teki niin, Jehova nostatti voimakkaan itätuulen. Meren vedet jakaantuivat ja pysyttelivät paikoillaan kummallakin puolella.

Sitten israelilaiset alkoivat kulkea meren poikki kuivaa maata myöten. Kesti monta tuntia, ennen kuin nämä miljoonat ihmiset kaikkine eläimineen pääsivät turvallisesti meren poikki toiselle rannalle. Lopulta egyptiläiset saattoivat jälleen nähdä israelilaiset. Heidän orjansa olivat pääsemässä pakoon! He syöksyivät heidän peräänsä keskelle merta.

Tällöin Jumala pani heidän vaunujensa pyöriä irtoamaan. Egyptiläiset säikähtivät kovasti ja alkoivat huutaa: ’Jehova taistelee israelilaisten puolesta meitä vastaan. Lähdetään täältä!’ Mutta se oli liian myöhäistä.

Silloin Jehova käski Moosesta ojentamaan sauvansa Punaisenmeren yli, kuten näit kuvasta. Ja kun Mooses ojensi sauvansa, vesimuurit alkoivat vyöryä takaisin ja peittivät egyptiläiset ja heidän sotavaununsa. Koko sotajoukko oli seurannut israelilaisia mereen. Yksikään egyptiläinen ei selviytynyt hengissä!

Miten onnellisia kaikki Jumalan kansaan kuuluvat olivatkaan pelastumisestaan! Miehet lauloivat Jehovalle kiitoslaulun, jossa he sanoivat: ’Jehova on saanut loistavan voiton. Hevoset ja niiden ratsastajat hän on syössyt mereen.’ Mooseksen sisar Mirjam otti tamburiininsa, ja kaikki naiset seurasivat häntä tamburiineineen. Ja tanssiessaan ilosta he lauloivat samaa laulua kuin miehetkin: ’Jehova on saanut loistavan voiton. Hevoset ja niiden ratsastajat hän on syössyt mereen.’