Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

34. KERTOMUS

Uudenlaista ruokaa

Uudenlaista ruokaa

TIEDÄTKÖ, mitä ihmiset tässä keräävät maasta? Se näyttää kuuralta. Se on valkoista, ohutta ja hiutalemaista. Mutta se ei ole kuuraa; sitä voi syödä.

Israelilaisten Egyptistä lähdöstä on kulunut vain noin kuukausi. He ovat nyt erämaassa. Siellä ei kasva paljon ravintokasveja, ja siksi kansa valittaa ja sanoo: ’Olisipa Jehova surmannut meidät Egyptissä. Ainakin meillä oli siellä riittävästi ruokaa.’

Silloin Jehova sanoo: ’Minä annan sataa ruokaa taivaasta.’ Ja niin Jehova tekee. Kun israelilaiset seuraavana aamuna näkevät valkoista ainetta maassa, he kysyvät toisiltaan: ’Mitä tämä on?’

Mooses sanoo: ’Tämä on ruokaa, jota Jehova on antanut teille syötäväksi.’ Kansa sanoo sitä MANNAKSI. Se maistuu hunajarieskalta.

’Kerätkää sitä sen verran kuin kukin jaksaa syödä’, sanoo Mooses kansalle. Niin he tekevät joka aamu. Kun sitten aurinko alkaa paistaa kuumasti, maahan jäänyt manna sulaa.

Mooses sanoo myös: ’Älköön kukaan säästäkö mannaa seuraavaksi päiväksi.’ Mutta jotkut eivät tottele. Tiedätkö, mitä tapahtuu? Seuraavana aamuna heidän säästämänsä manna on täynnä matoja ja se alkaa löyhkätä!

Viikossa on kuitenkin yksi päivä, jolloin israelilaisten tulee Jehovan käskyn mukaan kerätä mannaa kaksinkertainen määrä. Se on kuudes päivä. Ja Jehova käskee heitä säästämään osan mannaa seuraavaksi päiväksi, koska hän ei anna sataa sitä seitsemäntenä päivänä. Kun he säästävät mannaa seitsemättä päivää varten, niin siihen ei tule matoja eikä se ala löyhkätä. Sekin on ihme.

Jehova ruokkii israelilaisia mannalla kaikki ne vuodet, jotka he ovat erämaassa.