1, 2. Keneltä vanhempien tulee etsiä apua lastenkasvatuksessa?

”POJAT ovat perintö Jehovalta”, huudahti eräs arvostava isä noin 3000 vuotta sitten (Psalmit 127:3). Vanhemmuuden ilo on tosiaankin Jumalalta tuleva kallisarvoinen palkka, joka on useimpien naimisissa olevien ihmisten saatavilla. Ne, joilla on lapsia, toteavat kuitenkin pian, että vanhemmuus tuo ilon ohella myös velvollisuuksia.

² Lasten kasvattaminen on varsinkin nykyään melkoinen tehtävä. Moni on kuitenkin onnistunut siinä, ja henkeytetty psalmista osoittaa, miten se on mahdollista, sanoessaan: ”Ellei Jehova huonetta rakenna, niin turhaan sen rakentajat ovat tehneet kovasti työtä sen hyväksi.” (Psalmit 127:1.) Mitä tarkemmin noudatat Jehovan ohjeita, sitä parempi isä tai äiti sinusta tulee. Raamatussa sanotaan: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” (Sananlaskut 3:5.) Oletteko halukkaita kuuntelemaan Jehovan neuvoja, kun ryhdytte 20-vuotiseen lapsenkasvatushankkeeseenne?

3. Mikä on isien velvollisuus lastenkasvatuksessa?

³ Monissa kodeissa eri puolilla maailmaa miehet katsovat lapsen valmentamisen kuuluvan etupäässä naisväelle. Jumalan sanassa tosin osoitetaan isän tehtäväksi toimia perheen pääasiallisena elättäjänä. Mutta siinä ilmaistaan myös, että hänellä  on velvollisuuksia kotona. Raamatussa sanotaan: ”Valmista työsi ulkosalla ja tee se itsellesi valmiiksi pellolla. Sen jälkeen sinun on myös rakennettava huonekuntaasi.” (Sananlaskut 24:27.) Jumala katsoo, että isät ja äidit ovat kumppanuksia lasten valmentamisessa (Sananlaskut 1:8, 9).

4. Miksi meidän ei tule pitää poikalapsia tyttölapsia parempina?

⁴ Miten suhtaudutte lapsiinne? Aasiasta kerrotaan, että ”tyttövauvat saavat usein huonon vastaanoton”. Latinalaisessa Amerikassa sanotaan olevan yhä ennakkoluuloja tyttöjä kohtaan, jopa ”valistuneempienkin perheiden” keskuudessa. Todellisuudessa tytöt eivät kuitenkaan ole mitään toisen luokan lapsia. Jaakob, entisaikoina elänyt huomattava isä, kuvaili kaikkia lapsiaan, siihen mennessä syntymään ehtineet tyttäret mukaan luettuina, ”lapsiksi, joilla Jumala on – – [minua] suosinut” (1. Mooseksen kirja 33:1–5; 37:35). Samaten Jeesus siunasi kaikkia ”lapsukaisia” (poikia ja tyttöjä), jotka tuotiin hänen luokseen (Matteus 19:13–15). Varmasti hän ilmensi Jehovan näkemystä (5. Mooseksen kirja 16:14).

5. Mitä näkökohtia pariskunnan tulee ottaa huomioon päättäessään perheensä koosta?

⁵ Odotetaanko yhdyskunnassanne naisen synnyttävän mahdollisimman paljon lapsia? Aviopuolisoiden on sopivaa ratkaista itse, kuinka monta lasta he hankkivat. Entä jos vanhemmilla ei ole varaa ruokkia, vaatettaa ja kouluttaa lukuisia lapsia? Tätä pariskunnan tulisi varmasti harkita päättäessään perheensä koosta. Jotkin avioparit, jotka eivät pysty elättämään kaikkia lapsiaan, uskovat sukulaisille vastuun kasvattaa joitakuita heistä. Onko tämä suotavaa? Ei oikeastaan. Se ei myöskään vapauta vanhempia velvollisuudestaan lapsiaan kohtaan. Raamatussa sanotaan: ”Jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan niistä, jotka ovat hänen  huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon.” (1. Timoteukselle 5:8.) Vastuuntuntoiset aviopuolisot yrittävät suunnitella ”huonekuntansa” koon sellaiseksi, että he pystyvät ’pitämään huolta omaisistaan’. Voivatko he tässä tarkoituksessa harjoittaa syntyvyyden säännöstelyä? Sekin on henkilökohtainen ratkaisu, ja jos avioparit päättävät harjoittaa sitä, niin ehkäisymenetelmien valintakin on henkilökohtainen asia. ”Kukin joutuu kantamaan oman kuormansa.” (Galatalaisille 6:5.) Mutta sellainen syntyvyyden säännöstely, johon sisältyy jokin abortin muoto, on ristiriidassa Raamatun periaatteiden kanssa. Jehova Jumala on ”elämän lähde” (Psalmit 36:9). Siksi elämän tukahduttaminen sen jälkeen kun se on siitetty, merkitsisi Jehovan räikeää halveksimista ja olisi samaa kuin murha (2. Mooseksen kirja 21:22, 23; Psalmit 139:16; Jeremia 1:5).

6. Milloin lapsen valmentaminen pitäisi aloittaa?

⁶ Sananlaskujen 22:6:ssa sanotaan: ”Valmenna poika tiensä suuntaan.” Lasten valmentaminen on sekin vanhempien tärkeä velvollisuus. Mutta milloin se pitäisi aloittaa? Hyvin varhain. Apostoli Paavali pani merkille, että Timoteusta oli valmennettu ”pienokaisesta asti” (2. Timoteukselle 3:15). Tässä käytetty kreikkalainen sana voi viitata pikkuvauvaan tai jopa syntymättömään lapseen (Luukas 1:41, 44; Apostolien teot 7:18–20). Timoteusta valmennettiin siis jo aivan pienestä pitäen – ja se oli varsin sopivaa. Lapsen ollessa vasta pienokainen on paras mahdollinen aika aloittaa hänen valmentamisensa. Pikkuvauvakin tuntee tiedon nälkää.

7. a) Miksi on tärkeää, että molemmat vanhemmat kehittävät vauvaan läheisen suhteen? b) Millainen suhde vallitsi Jehovan ja hänen ainosyntyisen Poikansa välillä?

⁷ ”Rakastuin lapseeni heti kun näin hänet”, sanoo  muuan äiti. Näin käy useimmille äideille. Tuo äidin ja lapsen välinen kaunis kiintymys syvenee heidän viettäessään aikaa yhdessä synnytyksen jälkeen. Imetys lähentää heitä edelleen (vrt. 1. Tessalonikalaisille 2:7). Lapsen tunneperäisten tarpeiden tyydyttämiseksi on ratkaisevan tärkeää, että äiti hyväilee häntä ja puhuu hänelle (vrt. Jesaja 66:12). Entä sitten isän osa? Hänenkin tulee luoda tuohon uuteen jälkeläiseensä läheinen suhde. Jehova itse on tästä esimerkkinä. Sananlaskujen kirjassa kerrotaan Jehovan suhteesta hänen ainosyntyiseen Poikaansa, jonka ilmaistaan sanovan: ”Jehova itse valmisti minut tiensä aluksi, – – minuun hän oli erityisesti mieltynyt päivästä päivään.” (Sananlaskut 8:22, 30; Johannes 1:14.) Samoin hyvä isä kehittää lämmintä, rakkaudellista suhdetta lapseensa aivan tämän elämän alusta saakka. ”Osoittakaa runsaasti hellyyttä”, sanoo eräs isä. ”Yksikään lapsi ei ole kuollut halauksiin ja suukkoihin.”

8. Mitä älyllisiä virikkeitä vanhempien tulee antaa lapsille mahdollisimman pian?

⁸ Lasten tarpeet eivät kuitenkaan lopu siihen. Heidän aivonsa ovat syntymähetkestä lähtien valmiita ottamaan vastaan ja varastoimaan tietoa, ja he omaksuvat sitä ensisijaisesti vanhemmiltaan. Ajatellaanpa esimerkiksi kielen oppimista. Tutkijoiden mukaan sen, miten hyvin lapsi oppii puhumaan ja lukemaan, ”ajatellaan riippuvan paljolti lapsen ja hänen vanhempiensa varhaisen vuorovaikutuksen luonteesta”. Puhukaa ja lukekaa lapsellenne vauvaiästä lähtien. Pian hän haluaa matkia teitä, ja ennen pitkää opetatte häntä lukemaan. Todennäköisesti hän oppii lukemaan ennen kouluun menemistä. Siitä on erityisen paljon hyötyä, jos asutte maassa, jossa opettajia on vähän ja koululuokat ovat suuria.

9. Mikä on tärkein päämäärä, joka vanhempien on tarpeellista muistaa?

 ⁹ Kristityt vanhemmat kantavat huolta ennen kaikkea lapsensa hengellisten tarpeiden täyttämisestä (ks. 5. Mooseksen kirja 8:3). Mikä on heidän päämääränsä? Auttaa lastaan kehittämään Kristuksen mallin mukaista persoonallisuutta, itse asiassa pukemaan ylleen ”uusi persoonallisuus” (Efesolaisille 4:24). Onnistuakseen tässä heidän täytyy kiinnittää huomiota oikeiden rakennusaineiden ja oikeiden rakennusmenetelmien valintaan.

10. Mitä ominaisuuksia lasten on tarpeellista kehittää?

¹⁰ Materiaalit ratkaisevat paljolti sen, minkä tasoinen rakennuksesta tulee. Apostoli Paavali sanoi, että parhaita kristillisten persoonallisuuksien rakennusaineita ovat ”kulta, hopea” ja ”kallisarvoiset kivet” (1. Korinttilaisille 3:10–12). Nämä edustavat erilaisia ominaisuuksia, esimerkiksi uskoa, viisautta, tarkkanäköisyyttä, uskollisuutta, kunnioitusta ja rakkaudellista arvostusta Jehovaa ja hänen lakejaan kohtaan (Psalmit 19:7–11; Sananlaskut 2:1–6; 3:13, 14). Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan kehittämään näitä ominaisuuksia aivan pienestä pitäen? Noudattamalla käytäntöä, joka hahmoteltiin kauan sitten.

11. Miten israelilaisvanhemmat auttoivat lapsiaan kehittämään jumalista persoonallisuutta?

¹¹ Vähän ennen kuin Israelin kansakunta astui Luvattuun maahan, Jehova sanoi israelilaisvanhemmille: ”Näiden sanojen, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi, ja sinun on teroitettava niitä pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:6, 7.)  Vanhempien on tosiaan oltava esimerkkejä, tovereita, keskustelukumppaneita ja opettajia.

12. Miksi vanhempien on elintärkeää olla hyviä esimerkkejä?

¹² Ole esimerkki. Jehova sanoi ensiksi: ”Näiden sanojen – – on oltava sydämelläsi.” Sitten hän lisäsi: ”Sinun on teroitettava niitä pojillesi.” Jumalisten ominaisuuksien täytyy siis olla ensin vanhempien sydämessä. Heidän täytyy rakastaa totuutta ja elää sen mukaan. Vain silloin he voivat tavoittaa lapsen sydämen. (Sananlaskut 20:7.) Miksi? Koska se, mitä lapset näkevät, vaikuttaa heihin enemmän kuin se, mitä he kuulevat. (Luukas 6:40; 1. Korinttilaisille 11:1.)

13. Miten kristityt vanhemmat voivat jäljitellä Jeesuksen esimerkkiä huomion kiinnittämisessä lapsiinsa?

¹³ Ole toveri. Jehova sanoi israelilaisvanhemmille: ’Puhukaa lastenne kanssa kotona istuessanne ja tietä kulkiessanne.’ Tämä vaatii vanhempia viettämään aikaa lasten seurassa, olipa heillä miten kiire tahansa. Jeesus selvästikin katsoi, että lapset olivat hänen aikansa arvoisia. Hänen palveluksensa viimeisinä päivinä ”ihmiset alkoivat – – tuoda hänen luokseen lapsukaisia, jotta hän koskettaisi näihin”. Mitä Jeesus teki? ”Hän otti lapset syliinsä ja alkoi siunata heitä.” (Markus 10:13, 16.) Kuvittelehan. Jeesuksen elämän viimeiset tunnit olivat kulumassa loppuun. Silti hän antoi näille lapsille aikaansa ja kiinnitti heihin huomiota. Todella erinomainen opetus!

14. Miksi vanhempien on hyödyllistä viettää aikaa lapsensa kanssa?

¹⁴ Ole keskustelukumppani. Viettämällä aikaa lapsesi kanssa voit helpommin keskustella hänen kanssaan. Mitä enemmän keskustelette, sitä paremmin ymmärrät, miten hänen persoonallisuutensa kehittyy. Muista kuitenkin, että keskusteleminen on enemmän kuin vain puhumista. ”Minun oli kehitettävä kuuntelemisen taitoa”, sanoi eräs brasilialainen äiti,  ”kuuntelemista sydämelläni.” Hänen kärsivällisyytensä kantoi hedelmää, kun hänen poikansa alkoi kertoa hänelle tunteistaan ja ajatuksistaan.

15. Mitä on tarpeen muistaa virkistäytymisestä?

¹⁵ Lapsilla täytyy olla ”aika nauraa – – ja aika hypellä”, aika virkistäytyä (Saarnaaja 3:1, 4; Sakarja 8:5). Virkistäytyminen on erittäin antoisaa silloin, kun vanhemmat ja lapset rentoutuvat yhdessä. Surullista kyllä monissa kodeissa virkistäytyminen merkitsee sitä, että katsotaan televisiota. Jotkin TV-ohjelmat voivat olla hauskoja, mutta monet niistä vaikuttavat vahingollisesti hyviin arvoihin, ja television katseleminen tahtoo tukahduttaa perheenjäsenten  välisen ajatustenvaihdon. Miksi ette näin ollen tekisi lastenne kanssa jotain luovaa? Laulakaa, pelatkaa pelejä, olkaa ystävien kanssa ja käykää mukavissa paikoissa. Kaikki tällainen toiminta vilkastuttaa ajatustenvaihtoa.

16. Mitä vanhempien tulee opettaa lapsilleen Jehovasta, ja miten heidän tulee opettaa?

¹⁶ Ole opettaja. ”Sinun on teroitettava – – [näitä sanoja] pojillesi”, sanoi Jehova. Tekstiyhteydestä ilmenee, mitä ja miten opettaa. Ensiksi ”sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, kaikella sydämelläsi ja kaikella sielullasi ja kaikella elinvoimallasi” (5. Mooseksen kirja 6:5). Sitten ”näitä sanoja – – sinun on teroitettava”. Pyri opettaessasi kehittämään kokosieluista rakkautta Jehovaa ja hänen lakejaan kohtaan (vrt. Heprealaisille 8:10). ”Näistä sanoista” piti puhua ”kotona istuessa ja tietä kulkiessa ja maata mennessä ja ylös noustessa” (5. Mooseksen kirja 6:7). Oikeastaan Jehova siis kertoo, että ensisijainen tapa auttaa lapsia kehittämään jumalista persoonallisuutta on puhua Hänestä jatkuvasti. Tähän sisältyy se, että heidän kanssaan tutkitaan säännöllisesti Raamattua.

17. Mitä vanhempien on ehkä tarpeen kehittää lapsessaan? Miksi?

¹⁷ Useimmat vanhemmat tietävät, ettei tiedon istuttaminen lapsen sydämeen ole helppoa. Apostoli Pietari kehotti kristittyjä tovereitaan: ”Kehittäkää kuin vastasyntyneet pienokaiset kaipaus sanan väärentämättömään maitoon.” (1. Pietarin kirje 2:2.) Ilmaus ”kehittäkää kaipaus” viittaa siihen, että monet eivät luonnostaan tunne hengellisen ravinnon nälkää. Vanhempien on ehkä etsittävä keinoja kehittää tuota kaipausta lapsessaan.

18. Muun muassa mitä Jeesuksen opetusmenetelmiä vanhempia kannustetaan jäljittelemään?

¹⁸ Jeesus tavoitti sydämiä kuvausten avulla (Markus  13:34; Luukas 10:29–37). Tämä opetusmenetelmä tehoaa erityisesti lapsiin. Opettakaa Raamatun periaatteita värikkäiden ja kiinnostavien kertomusten avulla, joita on esimerkiksi julkaisussa Kirjani Raamatun kertomuksista. * Innostakaa lapsia osallistumaan. Antakaa heidän käyttää luovuuttaan vaikkapa siten, että he piirtävät ja näyttelevät Raamatun tapahtumia. Jeesus käytti myös kysymyksiä (Matteus 17:24–27). Jäljitelkää hänen menettelytapaansa perhetutkistelussanne. Älkää pelkästään mainitko jotain Jumalan lakia, vaan kysykää esimerkiksi: Miksi Jehova on antanut meille tämän lain? Mitä tapahtuu, jos noudatamme sitä? Mitä tapahtuu, jos emme noudata sitä? Tällaiset kysymykset auttavat lasta pohtimaan asiaa ja ymmärtämään, että Jumalan lait ovat käytännöllisiä ja hyviä (5. Mooseksen kirja 10:13).

19. Millä erinomaisilla tavoilla se, että vanhemmat noudattavat Raamatun periaatteita ollessaan tekemisissä lastensa kanssa, hyödyttää näitä?

¹⁹ Olemalla esimerkki, toveri, keskustelukumppani ja opettaja voit auttaa lastasi rakentamaan varhaisimmista elinvuosistaan lähtien läheistä, henkilökohtaista suhdetta Jehova Jumalaan. Tämä suhde kannustaa lastasi olemaan onnellinen kristittynä. Hän pyrkii elämään uskonsa mukaisesti silloinkin, kun hän kohtaa ikätoverien painostusta ja kiusauksia. Auta häntä aina arvostamaan tätä kallisarvoista suhdetta. (Sananlaskut 27:11.)

20. Mitä tarkoitetaan kurilla, ja miten sitä pitäisi antaa?

²⁰ Tarkoitamme kurilla valmennusta, joka oikaisee mieltä ja sydäntä. Lapset tarvitsevat sitä alinomaa. Paavali neuvoo isiä ’kasvattamaan jatkuvasti lapsiaan Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa’  (Efesolaisille 6:4). Vanhempien tulee antaa kuria rakkaudessa aivan niin kuin Jehovakin sitä antaa (Heprealaisille 12:4–11). Rakkauteen perustuvaa kuria voidaan antaa puhumalla toiselle järkeä. Meitä kehotetaankin ’kuuntelemaan kuria’ (Sananlaskut 8:33). Miten kuria tulee antaa?

21. Mitkä periaatteet vanhempien tulee muistaa, kun he kurittavat lapsiaan?

²¹ Jotkut vanhemmat käsittävät lastensa kurittamisen olevan vain sitä, että he puhuvat näille uhkaavalla äänellä, moittivasti tai jopa loukkaavasti. Kirjoittaessaan samasta aiheesta Paavali kuitenkin varoittaa: ”Te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne.” (Efesolaisille 6:4.) Jokaista kristittyä kehotetaan olemaan ”hellävarainen kaikkia kohtaan, – – sellainen, joka opettaa lempeästi niitä, jotka eivät ole suopeasti suhtautuvia” (2. Timoteukselle 2:24, 25). Kristityt vanhemmat yrittävät pitää nämä sanat mielessään kurittaessaan lapsiaan, vaikka he tajuavatkin, että tarvitaan lujuutta. Järkipuhe ei kuitenkaan aina riitä, ja voidaan tarvita jonkinlaista rangaistusta (Sananlaskut 22:15).

22. Mitä lapselle on tehtävä selväksi, jos häntä on rangaistava?

²² Eri lapset tarvitsevat erilaista kuria. Joidenkuiden oikaisemiseen eivät riitä ”pelkät sanat”. Se, että heitä aika ajoin rangaistaan tottelemattomuudesta, voi pelastaa heidän henkensä. (Sananlaskut 17:10; 23:13, 14; 29:19.) Lapsen tulisi kuitenkin ymmärtää, miksi häntä rangaistaan. ”Keppi ja ojennus viisautta antavat.” (Sananlaskut 29:15; Job 6:24.) Rangaistuksella on myös rajansa. ”Minun on sopivassa määrin kuritettava sinua”, sanoi Jehova kansalleen (Jeremia 46:28b). Raamatussa ei suinkaan puolleta vihaisia selkäsaunoja eikä lapsen lyömistä niin, että hän saa mustelmia ja jopa vammoja (Sananlaskut 16:32).

23. Mitä lapsen tulee voida tajuta, kun hänen vanhempansa rankaisevat häntä?

²³ Kun Jehova varoitti kansaansa siitä, että hän kurittaisi  sitä, hän sanoi ensiksi: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi.” (Jeremia 46:28a.) Kurittavatpa vanhemmat lastaan millä sopivalla tavalla hyvänsä, heidänkään ei tule koskaan saattaa tätä tuntemaan itseään hylätyksi (Kolossalaisille 3:21). Lapsen tulisi sen sijaan tajuta saavansa kuritusta sen vuoksi, että isä tai äiti on ’hänen kanssaan’, hänen puolellaan.

24, 25. Muun muassa miltä inhottavalta uhkalta lapsia täytyy näinä päivinä suojella?

²⁴ Moni aikuinen muistelee lapsuuttaan onnellisena aikana. He muistavat lämpimän turvallisuudentunteen, varmuuden siitä, että vanhemmat pitäisivät heistä huolen, tapahtuupa mitä tahansa. Vanhemmat haluavat lastensa tuntevan näin, mutta nykyajan rappeutuneessa maailmassa on entistä vaikeampaa pitää lapset turvassa.

²⁵ Eräs viime vuosina kasvanut inhottava uhka on lasten sukupuolinen ahdistelu. Malesiassa ilmoitukset lasten ahdistelusta nelinkertaistuivat  kymmenessä vuodessa. Saksassa joutuu noin 300000 lasta vuodessa seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, kun taas eräässä Etelä-Amerikan maassa vuotuisen määrän arvioidaan erään tutkimuksen mukaan olevan pöyristyttävät 9 miljoonaa! On traagista, että enemmistöä näistä lapsista ahdistelee heidän omassa kodissaan joku, jonka he tuntevat ja johon he luottavat. Mutta lapsilla tulisi olla vahva puolustus vanhemmissaan. Miten vanhemmat voivat suojella heitä?

26. Miten lapset voidaan pitää turvassa, ja miten tieto voi suojella lasta?

²⁶ Kokemus osoittaa, että sukupuoliasioista hyvin vähän tietävät lapset ovat ahdistelijoitaan vastaan erityisen suojattomia, ja siksi lapsen valistaminen jo pienenä on tärkeä varokeino. Tieto voi suojella ”pahalta tieltä, turmeltuneita puhuvasta miehestä” (Sananlaskut 2:10–12). Mikä tieto? Tieto Raamatun periaatteista, siitä mikä on moraalisesti oikein ja väärin. Myös tieto siitä, että jotkut aikuiset menettelevät pahoin ja että lapsen ei tarvitse totella, kun hänelle ehdotetaan jotain sopimatonta. (Vrt. Daniel 1:4, 8; 3:16–18.) Älkää jättäkö tällaista opetusta yhteen keskustelukertaan. Useimmille pikkulapsille sama asia täytyy opettaa moneen kertaan, ennen kuin he muistavat sen hyvin. Kun lapset varttuvat, isän olisi rakkaudellista kunnioittaa tyttärensä oikeutta yksityisyyteen ja äidin tulisi kohdella samoin poikaansa – näin he vahvistavat lapsessa sopivaisuuden tajua. Parhaita suojakeinoja hyväksikäyttöä vastaan on tietysti se, että te vanhemmat valvotte lapsianne tarkasti.

27, 28. Kuka on vanhempien suurin avun Lähde, kun he vastaavat lapsen kasvattamisen haasteeseen?

²⁷ Lapsen valmentaminen pienokaisesta asti on  totisesti haaste, mutta uskovien vanhempien ei tarvitse vastata tuohon haasteeseen yksin. Kun tuomarien päivinä elänyt Manoah-niminen mies sai tietää, että hänestä tulisi isä, hän pyysi Jehovalta opastusta lapsensa kasvattamiseen. Jehova vastasi hänen rukouksiinsa. (Tuomarit 13:8, 12, 24.)

²⁸ Kun uskovat vanhemmat kasvattavat lapsiaan, he voivat nykyäänkin samalla tavoin puhua Jehovalle rukouksessa. Vanhemmuus on kovaa työtä, mutta palkinnot ovat suuria. Eräs kristitty havaijilainen aviopari sanoi: ”Vanhemmilla on 12 vuotta aikaa saada työnsä valmiiksi, ennen kuin kriittiset teinivuodet alkavat. Mutta jos Raamatun periaatteita on tosissaan yritetty soveltaa, ne ovat aikaa, jolloin korjataan iloa ja rauhaa, kun nuoret päättävät palvella sydämestään Jehovaa.” (Sananlaskut 23:15, 16.) Kun teidän lapsenne tekee tuon ratkaisun, tekin tunnette halua huudahtaa: ”Pojat [ja tyttäret] ovat perintö Jehovalta.”