1, 2. a) Minkä kuvauksen Jeesus esitti korostaakseen juutalaisten uskonnollisten johtajien uskottomuutta? b) Minkä nuoria koskevan seikan voimme oppia Jeesuksen kuvauksesta?

MUUTAMIA päiviä ennen kuolemaansa Jeesus esitti juutalaisten uskonnollisten johtajien ryhmälle ajatuksia herättävän kysymyksen. Hän sanoi: ”Mitä arvelette? Miehellä oli kaksi lasta. Hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ’Lapsi, mene tänään työskentelemään viinitarhaan.’ Vastaukseksi tämä sanoi: ’Kyllä minä menen, herra’, mutta ei mennytkään. Niin hän lähestyi toista ja sanoi samoin. Vastaukseksi  tämä sanoi: ’En tahdo.’ Jälkeenpäin hän oli pahoillaan ja meni. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” Juutalaisten johtajat vastasivat: ”Jälkimmäinen.” (Matteus 21:28–31.)

² Jeesus korosti tässä juutalaisjohtajien uskottomuutta. He olivat ensimmäisen pojan kaltaisia: lupasivat tehdä Jumalan tahdon, mutta eivät sitten pitäneetkään lupaustaan. Monet vanhemmat kuitenkin tajuavat, että Jeesuksen kuvaus nojautui selkeään käsitykseen perhe-elämästä. Kuten hän osuvasti ilmaisi, on usein vaikea tietää nuorten ajatuksia tai ennustaa heidän tekemisiään. Nuori ihminen voi aiheuttaa kasvuvuosinaan paljon ongelmia, ja silti hänestä voi varttua vastuuntuntoinen, kunnioitettu aikuinen. Tämä on syytä pitää mielessä, kun pohdimme murrosikäisten kapinoinnin ongelmaa.

3. Miksi vanhempien ei tulisi hätäisesti leimata lastaan kapinalliseksi?

³ Saatat aika ajoin kuulla murrosikäisistä, jotka kapinoivat avoimesti vanhempiaan vastaan. Voit henkilökohtaisestikin tuntea perheen, jonka murrosikäistä näyttää olevan mahdotonta pitää kurissa. Aina ei kuitenkaan ole helppo tietää, onko lapsi todella kapinallinen. Voi myös olla vaikea ymmärtää, miksi jotkut lapset kapinoivat ja toiset – jopa saman perheen lapset – eivät. Mitä vanhempien pitäisi tehdä, jos he epäilevät, että jostakusta heidän lapsistaan saattaa olla kehittymässä todellinen kapinallinen? Pystyäksemme vastaamaan tähän meidän on pohdittava ensin, minkälainen kapinallinen on.

4–6. a) Minkälainen on kapinallinen? b) Mitä vanhempien tulee muistaa, jos heidän murrosikäinen lapsensa on silloin tällöin tottelematon?

⁴ Yksinkertaisesti sanottuna kapinallinen on sellainen, joka on tahallisesti ja jatkuvasti tottelematon  jollekin korkeammalle vallalle tai vastustaa ja uhmaa sitä. Tietysti ’tyhmyys on lapsen sydämessä’ (Sananlaskut 22:15). Siksi kaikki lapset vastustavat joskus vanhempien ja muiden valtaa. Näin on erityisesti murrosikänä tunnettuna ruumiillisen ja henkisen kehityksen aikana. Muutos luo painetta kenen tahansa ihmisen elämässä, ja nuoruusikä on yhtä muuttumista. Murrosikäinen poikanne tai tyttärenne on jättämässä taakseen lapsuuden ja suuntaamassa kohti aikuisuutta. Tämän vuoksi joidenkin vanhempien ja lasten on näinä vuosina vaikea tulla keskenään toimeen. Vanhemmat yrittävät usein vaistomaisesti jarruttaa muutosta, kun taas teini-ikäiset haluavat nopeuttaa sitä.

⁵ Murrosikäinen kapinallinen kääntää selkänsä vanhempien arvomaailmalle. Muista kuitenkin, ettei muutama tottelemattomuuden teko tee kenestäkään kapinallista. Mitä taas tulee hengellisiin asioihin, niin jotkut lapset eivät kenties aluksi osoita juuri lainkaan kiinnostusta Raamatun totuutta kohtaan, mutta he eivät ehkä ole kapinallisia. Älä ole vanhempana kärkäs leimaamaan lastasi.

⁶ Onko kapinoiminen vanhempien valtaa vastaan luonteenomaista kaikkien nuorten murrosiälle? Ei suinkaan. Todisteet näyttäisivät itse asiassa osoittavan, että vain vähemmistö murrosikäisistä ilmaisee nuoruusvuosinaan vakavaa kapinallisuutta. Mutta entä lapsi, joka kapinoi itsepintaisesti ja jatkuvasti? Mikä voisi synnyttää tällaista kapinointia?

7. Miten Saatanan vaikutuksen alainen ympäristö voi saada lapsen kapinoimaan?

⁷ Yksi kapinoinnin tärkeä syy on se, että elämme keskellä Saatanan vaikutuksen alaista maailmaa. ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen  kirje 5:19.) Saatanan vallassa oleva maailma on luonut vahingollisen kulttuurin, jonka keskellä kristittyjen on pidettävä puoliaan (Johannes 17:15). Nykyään tuo kulttuuri on paljolti raaempaa ja vaarallisempaa kuin ennen ja se on täynnä huonompia vaikutteita kuin menneisyydessä (2. Timoteukselle 3:1–5, 13). Elleivät vanhemmat opeta, varoita ja suojele lapsiaan, ”se henki, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden pojissa”, voi helposti vallata nuoret (Efesolaisille 2:2). Tähän liittyy ikätovereiden painostus. Raamatussa sanotaan: ”Sen, joka on tekemisissä typerien kanssa, käy huonosti.” (Sananlaskut 13:20.) Tämän maailman henki todennäköisesti vaikuttaa samoin siihen, joka seurustelee sen kyllästämien ihmisten kanssa. Nuoret tarvitsevat jatkuvaa apua voidakseen ymmärtää, että jumalisten periaatteiden noudattaminen luo pohjan parhaalle elämäntavalle (Jesaja 48:17, 18).

8. Mitkä seikat voisivat johtaa siihen, että lapsi kapinoi?

⁸ Kapinointia voi aiheuttaa myös kodin ilmapiiri. Jos esimerkiksi toinen vanhemmista on alkoholisti, käyttää huumeita tai kohtelee väkivaltaisesti puolisoaan, murrosikäisen elämänkatsomus voi vinoutua. Kapinallisuus voi puhjeta suhteellisen rauhallisissakin kodeissa, kun lapsesta tuntuu, etteivät hänen vanhempansa ole hänestä kiinnostuneita. Murrosikäisten kapinallisuus ei kuitenkaan aina aiheudu ulkoisista syistä. Jotkut lapset kääntävät selkänsä vanhempien arvomaailmalle huolimatta siitä, että nämä soveltavat jumalisia periaatteita ja suojelevat heitä suuressa määrin heidän ympärillään olevalta maailmalta. Mistä se johtuu? Kenties yhdestä ongelmiemme perussyystä: inhimillisestä epätäydellisyydestä. Paavali sanoi: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska  he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.) Aadam oli itsekäs kapinoitsija ja jätti kaikille jälkeläisilleen huonon perinnön. Jotkut nuoret yksinkertaisesti päättävät kapinoida, kuten heidän esi-isänsä kapinoi.

9. Mitkä äärimmäisyydet lastenkasvatuksessa voivat saada lapsen kapinoimaan?

⁹ Murrosikäisten kapinointiin on johtanut myös vanhempien tasapainoton näkemys lastenkasvatuksesta (Kolossalaisille 3:21). Jotkut tunnolliset vanhemmat asettavat lapsilleen tiukkoja rajoituksia ja pitävät heidät ankarassa kurissa. Toiset ovat sallivaisia eivätkä anna ohjeita, jotka suojelisivat heidän kokematonta murrosikäistä lastaan. Ei ole aina helppo löytää keskitietä näiden kahden äärimmäisyyden väliltä. Eri lasten tarpeetkin ovat erilaiset. Yksi voi tarvita enemmän valvontaa kuin toinen. Raamatussa on kaksi esimerkkiä, jotka valaisevat toisaalta äärimmäisen tiukkuuden ja toisaalta liiallisen sallivaisuuden vaaroja.

10. Miksi Eeli oli kehno isä, vaikka todennäköisesti olikin uskollinen ylimmäinen pappi?

¹⁰ Muinaisen Israelin ylimmäinen pappi Eeli oli isä. Hän palveli 40 vuotta ja oli epäilemättä hyvin perehtynyt Jumalan lakiin. Eeli huolehti varmaankin aivan uskollisesti tavanomaisista papin velvollisuuksistaan ja oli jopa saattanut opettaa perusteellisesti Jumalan lakia pojilleen, Hofnille ja Pinehasille. Eeli oli kuitenkin liian hölläkätinen poikiaan kohtaan. Hofni ja Pinehas hoitivat papin tehtäviä, mutta he olivat ”kelvottomia miehiä”, kiinnostuneita vain omien himojensa ja moraalittomien halujensa tyydyttämisestä. Vaikka he syyllistyivät häpeällisiin tekoihin pyhällä alueella, Eeli ei rohjennut poistaa heitä tehtävistä. Hän vain nuhteli heitä varovaisesti. Sallivaisuudessaan Eeli kunnioitti  enemmän poikiaan kuin Jumalaa. Se johti siihen, että hänen poikansa kapinoivat Jehovan puhdasta palvontaa vastaan ja Eelin koko huonetta kohtasi onnettomuus. (1. Samuelin kirja 2:12–17, 22–25, 29; 3:13, 14; 4:11–22.)

11. Mitä vanhemmat voivat oppia Eelin huonosta esimerkistä?

¹¹ Näiden tapahtumien sattuessa Eelin lapset olivat jo aikuisia, mutta tämä historian kertomus korostaa, miten vaarallista on pidättyä antamasta kuria (vrt. Sananlaskut 29:21). Jotkut vanhemmat voivat sekoittaa keskenään rakkauden ja sallivaisuuden; he eivät määrää eivätkä vaadi noudattamaan selviä, johdonmukaisia ja järkeviä sääntöjä. He laiminlyövät rakkaudellisen kurin antamisen silloinkin, kun rikotaan jumalisia periaatteita. Tällainen sallivaisuus voi johtaa siihen, että heidän lapsensa eivät kunnioita vanhempiensa eivätkä muidenkaan valtaa (vrt. Saarnaaja 8:11).

12. Minkä virheen Rehabeam teki vallankäytössä?

¹² Rehabeam on esimerkki vallankäytön toisesta äärimmäisyydestä. Hän oli viimeinen kuningas ennen Israelin valtakunnan jakautumista, mutta hän ei ollut hyvä kuningas. Hän oli perinyt maan, jonka kansa oli tyytymätöntä niiden taakkojen vuoksi, jotka hänen isänsä Salomo oli sälyttänyt sen kannettavaksi. Oliko Rehabeam ymmärtäväinen? Ei ollut. Kun eräs valtuuskunta pyysi häntä poistamaan joitakin rasittavia velvollisuuksia, hän ei kuunnellut vanhempien neuvonantajiensa kypsiä neuvoja, vaan käski tekemään kansan ikeen raskaammaksi. Hänen ylimielisyytensä nostatti kymmenen pohjoista heimoa kapinaan, ja valtakunta hajosi kahteen osaan. (1. Kuninkaiden kirja 12:1–21; 2. Aikakirja 10:19.)

13. Miten vanhemmat voivat välttää tekemästä samanlaista virhettä kuin Rehabeam teki?

¹³ Raamatun kertomus Rehabeamista voi opettaa vanhemmille merkittäviä asioita. Heidän täytyy ’etsiä  Jehovaa’ rukouksessa ja tarkastella lastenkasvatusmenetelmiään Raamatun periaatteiden valossa (Psalmit 105:4). ”Viisaan saattaa sorto panna toimimaan mieltä vailla”, sanotaan Saarnaajan 7:7:ssä. Perusteellisesti harkitut rajat antavat nuorille kasvutilaa samalla kun ne suojelevat heitä vahingolta. Lasten elämää ei kuitenkaan tule tehdä niin tiukaksi ja rajoittavaksi, että heille ei kasva kohtuullisesti itseluottamusta ja itsevarmuutta. Kun vanhemmat pyrkivät jättämään sopivasti liikkumavaraa selvästi määriteltyjen, kiinteiden rajojen vastapainoksi, useimmat murrosikäiset eivät tunne mitään erityistä halua kapinoida.

14, 15. Miten vanhempien tulisi suhtautua lapsensa kehittymiseen?

¹⁴ Vaikka vanhemmat iloitsevat nähdessään lapsensa kasvavan fyysisesti vauvasta aikuiseksi, he voivat  tulla levottomiksi, kun heidän murrosikäinen lapsensa alkaa irrottautua vanhemmistaan ja luottaa sopivasti itseensä. Älkää yllättykö, jos lapsenne on tänä siirtymäjaksona silloin tällöin melko itsepäinen tai haluton yhteistoimintaan. Muistakaa, että kristittyjen vanhempien tavoitteena tulee olla kasvattaa kypsä, vakaa ja vastuuntuntoinen kristitty. (Vrt. 1. Korinttilaisille 13:11; Efesolaisille 4:13, 14.)

¹⁵ Vanhempien täytyy päästä eroon tavasta suhtautua kielteisesti jokaiseen nuoren pyyntöön saada enemmän itsenäisyyttä, niin vaikeaa kuin se voikin olla. Lapsen täytyy saada kasvaa yksilönä terveellä tavalla. Joillakin teini-ikäisillä alkaakin olla jo suhteellisen nuorina kypsä ajattelutapa. Raamatussa sanotaan esimerkiksi nuoresta kuninkaasta Josiasta:  ”Ollessaan vielä poikanen [noin 15-vuotias] – – hän rupesi etsimään esi-isänsä Daavidin Jumalaa.” Tämä huomattava teini-ikäinen oli selvästikin vastuuntuntoinen ihminen. (2. Aikakirja 34:1–3.)

16. Mitä lasten tulisi tajuta, kun heille annetaan lisää vastuuta?

¹⁶ Vapaus tuo kuitenkin mukanaan vastuuta. Antakaa aikuistuvan lapsenne siksi kokea joidenkin ratkaisujensa ja tekojensa seuraukset. Periaate ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” soveltuu yhtä hyvin teini-ikäisiin kuin aikuisiinkin (Galatalaisille 6:7). Lapsia ei voi suojella ikuisesti. Entä jos lapsenne haluaa tehdä jotain sellaista, mitä on täysin mahdotonta hyväksyä? Vastuuntuntoisena vanhempana sinun täytyy sanoa: ”Ei.” Vaikka saatat sitten perustella kieltoasi, minkään ei tule saada sinua peruuttamaan sitä (vrt. Matteus 5:37). Yritä kuitenkin esittää kieltosi tyynesti ja järkevästi, sillä ”kun vastaus on lempeä, se kääntää pois vihastuksen” (Sananlaskut 15:1).

17. Muun muassa mitä murrosikäisen tarpeita vanhemman tulee täyttää?

¹⁷ Nuoret tarvitsevat johdonmukaisen kurin tuomaa turvallisuutta, vaikkeivät he aina olekaan heti yhtä mieltä rajoituksista ja säännöistä. On turhauttavaa, jos sääntöjä muutetaan usein sen mukaan, miltä vanhemmasta kulloinkin tuntuu. Jos murrosikäiset saavat lisäksi tarvittaessa rohkaisua ja apua voittaakseen epävarmuutensa, ujoutensa tai itseluottamuksen puutteensa, heistä kasvaa todennäköisesti vakaampia. He arvostavat myös sitä, että vanhemmat luottavat heihin, kun he ovat osoittautuneet tuon luottamuksen arvoisiksi. (Vrt. Jesaja 35:3, 4; Luukas 16:10; 19:17.)

18. Mainitse joitakin rohkaisevia tosiasioita murrosikäisistä.

¹⁸ Vanhempien voi olla rauhoittavaa tietää, että kun perheessä vallitsee rauha, tasapaino ja rakkaus, lapset  yleensä kukoistavat (Efesolaisille 4:31, 32; Jaakobin kirje 3:17, 18). Ovathan monet nuoret ponnistaneet kehnoistakin kotioloista, kun he ovat tulleet perheestä, jossa on ollut alkoholismia, väkivaltaisuutta tai muuta vahingollista vaikutusta, ja heistä on kasvanut hienoja aikuisia. Jos siis annatte murrosikäisille lapsillenne kodin, jossa he tuntevat olonsa turvalliseksi ja tietävät saavansa rakkautta, kiintymystä ja huomiota – vaikka tuohon tukeen liittyisikin järkeviä rajoituksia ja kuria sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa – heistä kasvaa hyvin todennäköisesti aikuisia, joista saatte olla ylpeitä (vrt. Sananlaskut 27:11).

19. Vaikka vanhempien tuleekin valmentaa poika tielle, jota hänen tulisi kulkea, niin mikä velvollisuus on lapsella?

¹⁹ Hyvällä kasvatuksella on varmasti vaikutuksensa. Sananlaskujen 22:6:ssa sanotaan: ”Valmenna poika tiensä suuntaan, niin hän ei vanhetessaankaan siltä poikkea.” Mutta entä ne lapset, joilla on vakavia ongelmia huolimatta siitä, että heillä on kelpo vanhemmat? Onko tämä mahdollista? On. Sananlaskun sanat täytyy ymmärtää muiden sellaisten jakeiden valossa, joissa tähdennetään lapsen velvollisuutta ’kuunnella’ ja totella vanhempiaan (Sananlaskut 1:8). Sekä vanhempien että lapsen täytyy yhdessä soveltaa Raamatun periaatteita, jotta perheessä vallitsisi sopusointu. Elleivät vanhemmat ja lapset puhalla yhteen hiileen, syntyy vaikeuksia.

20. Miten vanhempien olisi viisasta menetellä, kun lapset syyllistyvät johonkin väärintekoon ajattelemattomuuttaan?

²⁰ Miten vanhempien tulee reagoida, kun murrosikäinen syyllistyy väärintekoon ja joutuu vaikeuksiin? Erityisesti silloin nuori tarvitsee apua. Vanhempien on helpompi vastustaa taipumusta reagoida asiaan liian voimakkaasti, jos he muistavat olevansa  tekemisissä kokemattoman nuoren kanssa. Paavali neuvoi seurakunnan kypsiä jäseniä: ”Vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä.” (Galatalaisille 6:1.) Vanhemmat voivat menetellä samoin ollessaan tekemisissä sellaisen nuoren kanssa, joka syyllistyy väärintekoon ajattelemattomuuttaan. Samalla kun vanhemmat selittävät selvästi, miksi hänen käytöksensä oli väärää ja miten hän voi välttää toistamasta erhettään, heidän tulisi ilmaista, että he pitävät pahana väärää käytöstä, eivät itse nuorta (vrt. Juudaan kirje 22, 23).

21. Miten vanhempien tulee kristillisen seurakunnan esimerkin mukaisesti reagoida, jos heidän lapsensa syyllistyvät vakavaan syntiin?

²¹ Entä jos nuoren väärinteko on todella vakava? Siinä tapauksessa lapsi tarvitsee erityistä apua ja taitavaa ohjausta. Kun seurakunnan jäsen syyllistyy vakavaan syntiin, häntä kehotetaan katumaan ja pyytämään vanhimmilta apua (Jaakobin kirje 5:14–16). Jos hän katuu, vanhimmat työskentelevät hänen kanssaan saattaakseen hänet hengellisesti ennalleen. Perheessä vastuu auttaa erehtyvää murrosikäistä on vanhemmilla, mutta heidän voi olla tarpeellista keskustella asiasta vanhinten kanssa. Heidän ei tule missään tapauksessa yrittää salata vanhimmistolta mitään lapsensa tekemiä vakavia syntejä.

22. Millaisen asenteen vanhemmat yrittävät Jehovaa jäljitellen säilyttää, jos heidän lapsensa syyllistyy vakavaan väärintekoon?

²² Omaa lasta koskeva vakava ongelma on hyvin koetteleva. Pois tolaltaan joutuneita vanhempia haluttaisi ehkä uhkailla omapäistä lastaan vihaisesti, mutta tämä kenties vain katkeroittaisi häntä. Pidä mielessäsi, että tämän nuoren ihmisen tulevaisuus saattaa  riippua siitä, miten häntä kohdellaan tänä kriittisenä aikana. Muista myös, että Jehova oli valmis antamaan anteeksi kansalleen, joka oli poikennut oikealta tieltä – kunhan se vain katuisi. Kuuntele hänen rakkaudellisia sanojaan: ”’Tulkaahan ja oikaiskaamme asiat välillämme’, sanoo Jehova. ’Vaikka teidän syntinne osoittautuisivat helakanpunaisiksi, ne tehdään valkoisiksi niin kuin lumi; vaikka ne olisivat punaiset kuin karmosiininvärinen kangas, ne tulevat sellaisiksi kuin villa.’” (Jesaja 1:18.) Todella erinomainen esimerkki vanhemmille!

23. Miten vanhempien tulee toimia ja mitä heidän tulee karttaa, jos joku heidän lapsistaan syyllistyy vakavaan syntiin?

²³ Pyrkikää siis kannustamaan omapäistä lasta muuttamaan menettelynsä. Pyytäkää kokeneilta vanhemmilta ja seurakunnan vanhimmilta terveitä neuvoja (Sananlaskut 11:14). Yrittäkää olla toimimatta hetken mielijohteesta ja olla sanomatta tai tekemättä sellaista, mikä vaikeuttaisi lapsenne paluuta luoksenne. Karttakaa hillitöntä suuttumista ja katkeruutta (Kolossalaisille 3:8). Älkää luovuttako nopeasti (1. Korinttilaisille 13:4, 7). Vaikka vihaattekin pahuutta, välttäkää tulemasta koviksi ja katkeriksi lastanne kohtaan. Mikä tärkeintä, vanhempien tulee pyrkiä olemaan hyvänä esimerkkinä ja pitämään uskonsa Jumalaan vahvana.

24. Mikä surullinen tilanne kristityssä perheessä joskus syntyy, ja miten vanhempien tulee reagoida siihen?

²⁴ Joissakin tapauksissa ilmenee selvästi, että nuori on päättänyt kapinoida ja hylätä tyystin kristilliset arvot. Huomio tulisi silloin siirtää jäljelle jäävien perhe-elämän ylläpitämiseen tai uudelleen rakentamiseen. Varokaa kohdistamasta kaikkea energiaanne kapinalliseen muiden lasten kustannuksella.  Sen sijaan että yrittäisitte salata ikävyydet muulta perheeltä, keskustelkaa tilanteesta heidän kanssaan sopivassa määrin ja rauhoittavasti (vrt. Sananlaskut 20:18).

25. a) Miten vanhemmat saattavat joutua kristillisen seurakunnan mallin mukaisesti menettelemään, jos lapsesta tulee tiensä valinnut kapinallinen? b) Mitä vanhempien tulee muistaa, jos yksi heidän lapsistaan kapinoi?

²⁵ Apostoli Johannes sanoi sellaisesta, josta tulee parantumaton kapinoitsija seurakunnassa: ”Älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä.” (2. Johanneksen kirje 10.) Vanhemmista voi tuntua tarpeelliselta asennoitua samoin omaan lapseensa, jos hän on täysi-ikäinen ja hänestä tulee täysin kapinallinen. Vaikka se voi olla hyvin vaikeaa ja tuskallista, se on joskus välttämätöntä perheen muiden jäsenten suojelemiseksi. Perheenne tarvitsee suojelustanne ja jatkuvaa valvontaanne. Pitäkää siksi yllä selvästi määriteltyjä mutta kuitenkin järkeviä käytösnormeja. Keskustelkaa muiden lasten kanssa. Olkaa kiinnostuneita siitä, miten he menestyvät koulussa ja seurakunnassa. Ilmaiskaa lisäksi heille, että vaikkette hyväksy kapinallisen lapsen toimia, ette vihaa häntä. Tuomitkaa pikemminkin paha toiminta kuin lapsi. Kun Jaakobin kaksi poikaa eristi perheen ympäröivästä yhteisöstä julmalla teollaan, Jaakob kirosi heidän väkivaltaisen suuttumuksensa, ei poikia itseään (1. Mooseksen kirja 34:1–31; 49:5–7).

26. Mistä tunnolliset vanhemmat voivat ammentaa lohtua, jos joku heidän lapsistaan kapinoi?

²⁶ Saatat tuntea olevasi vastuussa siitä, mitä perheessänne on tapahtunut. Mutta jos olet rukoillen tehnyt voitavasi, noudattanut Jehovan neuvoja kykyjesi mukaan, sinun ei tarvitse olla liian kriittinen itseäsi kohtaan. Lohduttaudu sillä, ettei kukaan voi olla täydellinen vanhempi, mutta että sinä olet tunnollisesti yrittänyt olla hyvä isä tai äiti. (Vrt. Apostolien  teot 20:26.) On sydäntä särkevää, että perheessä on paatunut kapinallinen, mutta jos näin on teidän perheessänne, voit luottaa siihen, että Jumala ymmärtää eikä koskaan hylkää antaumuksellisia palvelijoitaan (Psalmit 27:10). Päättäkää siis pitää kotinne turvallisena, hengellisenä satamana kaikille jäljelle jääville lapsille.

27. Mitä kapinallisen lapsen vanhemmat voivat aina toivoa tuhlaajapoikavertauksen perusteella?

²⁷ Teidän ei tulisi myöskään koskaan menettää toivoanne. Se työ, mitä olette aiemmin tehneet asianmukaisesti valmentaaksenne harhateille poikennutta lastanne, voi lopulta vaikuttaa hänen sydämeensä ja palauttaa hänet järkiinsä (Saarnaaja 11:6). Monet kristityt perheet ovat kokeneet saman kuin te, ja jotkut ovat nähneet omapäisten lastensa palaavan, paljolti kuten Jeesuksen tuhlaajapoikavertauksen isä näki (Luukas 15:11–32). Teille voi käydä samoin.