1. Mikä oli Jehovan tarkoitus perhejärjestelyn suhteen?

KUN Jehova yhdisti Aadamin ja Eevan avioliittoon, Aadam ilmaisi ilonsa lausumalla sanat, jotka ovat varhaisinta muistiin merkittyä hepreankielistä runoutta (1. Mooseksen kirja 2:22, 23). Luojalla oli kuitenkin mielessä muutakin kuin vain tuottaa ihmislapsilleen mielihyvää. Hän halusi, että avioparit ja perheet tekevät hänen tahtonsa. Hän sanoi ensimmäiselle pariskunnalle: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne, ja vallitkaa meren kaloja ja taivaiden lentäviä luomuksia sekä kaikkia elollisia, jotka liikkuvat maan päällä.” (1. Mooseksen kirja 1:28.) Se oli suurenmoinen, antoisa tehtävä! Jos Aadam ja Eeva olisivat tehneet Jehovan tahdon täysin tottelevaisina, he ja heidän tulevat lapsensa olisivat olleet todella onnellisia!

2, 3. Miten perheet voivat saada nykyään eniten onnellisuutta?

² Perheet ovat nykyäänkin onnellisimpia, kun ne toimivat yhdessä tehdäkseen Jumalan tahdon. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen.” (1. Timoteukselle 4:8.) Perhe, joka elää jumalista antaumusta osoittaen ja noudattaa Raamatussa olevaa Jehovan ohjausta, saa onnellisuutta ”nykyisessä – – elämässä” (Psalmit 1:1–3; 119:105; 2. Timoteukselle 3:16). Vaikka vain yksikin perheenjäsen soveltaa Raamatun periaatteita käytäntöön, tilanne on parempi kuin silloin, kun kukaan ei sovella niitä.

 ³ Tässä kirjassa on käsitelty monia Raamatun periaatteita, jotka edistävät perheonnea. Olet todennäköisesti pannut merkille, että jotkin niistä esiintyvät läpi kirjan toistuvasti. Miksi? Koska ne edustavat voimakkaita totuuksia, jotka vaikuttavat kaikkien parhaaksi perhe-elämän eri piirteissä. Perhe, joka pyrkii soveltamaan näitä Raamatun periaatteita käytäntöön, havaitsee, että jumalinen antaumus todellakin ’sisältää nykyisen elämän lupauksen’. Tarkastellaanpa uudelleen neljää noista tärkeistä periaatteista.

4. Miksi itsehillintä on avioliitossa olennaisen tärkeää?

⁴ Kuningas Salomo sanoi: ”Kuin kaupunki, johon on murtauduttu, joka on muuria vailla, on mies, joka ei hillitse henkeään.” (Sananlaskut 25:28; 29:11.) ’Henkensä hillitseminen’, itsehillinnän harjoittaminen, on olennaisen tärkeää niille, jotka haluavat avioliittonsa olevan onnellinen. Esimerkiksi raivon, moraalittoman himon tai muiden tuhoisien tunteiden valtaan antautuminen aiheuttaa vahinkoa, jonka korjaaminen vie vuosia – mikäli sitä voidaan korjata lainkaan.

5. Miten epätäydellinen ihminen voi kehittää itsehillintää, ja mitä hyötyä siitä on?

⁵ Yksikään Aadamin jälkeläinen ei voi tietenkään hillitä epätäydellistä lihaansa täydellisesti (Roomalaisille 7:21, 22). Itsehillintä on kuitenkin hengen hedelmä (Galatalaisille 5:22, 23). Siksi Jumalan henki tuottaa meissä itsehillintää, jos rukoilemme tätä ominaisuutta, jos noudatamme sitä koskevia Raamatun neuvoja ja jos olemme muiden sitä ilmaisevien ihmisten seurassa ja kartamme niitä, jotka eivät sitä ilmaise (Psalmit 119:100, 101, 130; Sananlaskut 13:20; 1. Pietarin kirje 4:7). Tällä tavalla voimme ’paeta haureutta’, silloinkin kun eteemme tulee kiusauksia (1. Korinttilaisille 6:18). Emme turvaudu väkivaltaisuuteen, ja kartamme alkoholismia tai hankkiudumme  siitä irti. Lisäksi suhtaudumme ärsyttäviin ja vaikeisiin tilanteisiin tyynemmin. On toivottavaa, että kaikki – myös lapset – oppivat kehittämään tätä olennaisen tärkeää hengen hedelmää. (Psalmit 119:1, 2.)

6. a) Millaisen johtoasemaa koskevan järjestelyn Jumala on tehnyt? b) Mitä miehen täytyy muistaa, jotta hänen johtonsa tuottaisi hänen perheelleen onnellisuutta?

⁶ Toinen tärkeä periaate on johtoaseman tunnustaminen. Paavali kuvaili oikeaa asiainjärjestystä sanoessaan: ”Tahdon teidän tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.” (1. Korinttilaisille 11:3.) Tämä merkitsee sitä, että mies ottaa perheessä johdon, hänen vaimonsa tukee häntä uskollisesti ja lapset ovat vanhemmilleen tottelevaisia (Efesolaisille 5:22–25, 28–33; 6:1–4). Huomaa kuitenkin, että johtoasemaa koskeva järjestely tuottaa onnellisuutta vain, jos sitä käytetään oikein. Aviomiehet, jotka elävät jumalista antaumusta osoittaen, tietävät, että päänä oleminen ei merkitse sitä, että on diktaattori. He jäljittelevät Jeesusta, omaa Päätään. Vaikka Jeesuksesta oli määrä tulla ”kaiken pää”, hän ei ”tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan” (Efesolaisille 1:22; Matteus 20:28). Kristitty mieskään ei käytä johtoasemaansa omaksi hyödykseen vaan vaimonsa ja lastensa parhaaksi (1. Korinttilaisille 13:4, 5).

7. Mitkä raamatulliset periaatteet auttavat vaimoa täyttämään Jumalan määräämän osansa perheessä?

⁷ Toisaalta vaimo, joka elää jumalista antaumusta osoittaen, ei kilpaile miehensä kanssa eikä yritä hallita tätä. Hän on onnellinen voidessaan tukea miestään ja työskennellä hänen kanssaan. Joskus Raamatussa puhutaan vaimosta sellaisena, jonka hänen miehensä ”omistaa”, mikä ilmaisee epäilyksittä aviomiehen olevan hänen päänsä (1. Mooseksen kirja 20:3). Vaimo  tulee avioliiton kautta ”miehensä lain” alaisuuteen (Roomalaisille 7:2). Samalla Raamattu kutsuu häntä ”auttajaksi” ja ”täydennykseksi” (1. Mooseksen kirja 2:20). Hänellä on joitakin sellaisia ominaisuuksia ja kykyjä, jotka hänen mieheltään puuttuvat, ja hän antaa miehelleen tarvittavaa tukea (Sananlaskut 31:10–31). Vaimoa sanotaan Raamatussa myös ”kumppaniksi”, joka työskentelee puolisonsa rinnalla (Malakia 2:14). Nämä raamatulliset periaatteet auttavat aviomiestä ja vaimoa ymmärtämään toistensa aseman ja kohtelemaan toisiaan asianmukaista kunnioitusta ja arvokkuutta ilmaisten.

8, 9. Selitä joitakin periaatteita, jotka auttavat kaikkia perheenjäseniä parantamaan viestintätaitojaan.

⁸ Tässä kirjassa korostetaan tämän tästä viestinnän tarpeellisuutta. Miksi? Koska asiat sujuvat paremmin, kun osapuolet puhuvat toisilleen ja todella kuuntelevat toisiaan. On tähdennetty toistuvasti, että viestintä on kaksisuuntainen katu. Opetuslapsi Jaakob ilmaisi sen seuraavasti: ”Jokaisen ihmisen täytyy olla nopea kuulemaan, hidas puhumaan.” (Jaakobin kirje 1:19.)

⁹ On myös tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten puhumme. Harkitsemattomat, riitaisat tai hyvin kriittiset sanat eivät ole rakentavaa viestintää (Sananlaskut 15:1; 21:9; 29:11, 20). Vaikka sanamme olisivat täysin paikkansapitäviä, niin jos lausumme ne julmasti, ylpeästi tai tunteettomasti, ne saavat todennäköisesti aikaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Puheemme pitäisi osoittaa hyvää makua, olla ”suolalla höystettyä” (Kolossalaisille 4:6). Sanojemme pitäisi olla kuin ”kultaomenoita hopeisissa kaiverrustöissä” (Sananlaskut 25:11). Perheet, jotka oppivat viestimään hyvin, ovat astuneet pitkän askeleen kohti onnellisuutta.

10. Millainen rakkaus on avioliitossa olennaisen tärkeää?

¹⁰ Sana ”rakkaus” esiintyy tässä kirjassa toistuvasti. Muistatko, millaista rakkautta ensisijaisesti tarkoitetaan? On totta, että romanttisella rakkaudella (kreikaksi eʹrōs) on avioliitossa tärkeä osa, ja onnistuneissa avioliitoissa miehen ja vaimon välille kasvaa syvä kiintymys ja ystävyys (kreikaksi fi·liʹa). Mutta vielä tärkeämpää on se rakkaus, jota edustaa kreikan sana a·gaʹpē. Tätä rakkautta kehitämme Jehovaa, Jeesusta ja lähimmäistämme kohtaan (Matteus 22:37–39). Tätä rakkautta Jehova ilmaisee ihmiskuntaa kohtaan (Johannes 3:16). On suurenmoista, että voimme osoittaa samanlaista rakkautta aviopuolisoamme ja lapsiamme kohtaan! (1. Johanneksen kirje 4:19.)

11. Miten rakkaus vaikuttaa avioliiton hyväksi?

¹¹ Tämä ylevä rakkaus on avioliitossa todella ”täydellinen yhdysside” (Kolossalaisille 3:14). Se sitoo aviopuolisot yhteen ja herättää heissä halun toimia toistensa ja lastensa parhaaksi. Kun perheenjäsenet kohtaavat vaikeita tilanteita, rakkaus auttaa heitä hoitamaan asiat yksimielisesti. Rakkaus auttaa aviopuolisoita heidän ikääntyessään tukemaan ja jatkuvasti arvostamaan toisiaan. ”Rakkaus – – ei etsi omia etujaan – –. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää. Rakkaus ei koskaan häviä.” (1. Korinttilaisille 13:4–8.)

12. Miksi aviopuolisoiden rakkaus Jumalaa kohtaan vahvistaa heidän avioliittoaan?

¹² Avioside on erityisen vahva, kun sen sinetöi aviopuolisoiden välisen rakkauden lisäksi ennen kaikkea rakkaus Jehovaa kohtaan (Saarnaaja 4:9–12). Miksi? Apostoli Johanneshan kirjoitti: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään.” (1. Johanneksen kirje 5:3.) Aviopuolisoiden tulee näin ollen opettaa lapsilleen jumalista antaumusta paitsi  siksi, että he rakastavat syvästi lapsiaan, myös siksi, että se on Jehovan käsky (5. Mooseksen kirja 6:6, 7). Heidän ei tule karttaa moraalittomuutta vain siksi, että he rakastavat toisiaan, vaan pääasiassa siksi, että he rakastavat Jehovaa, joka ”tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat” (Heprealaisille 13:4). Vaikka toinen puoliso aiheuttaisi avioliitossa vakavia ongelmia, rakkaus Jehovaa kohtaan saa toisen noudattamaan jatkuvasti Raamatun periaatteita. Perheet, joissa rakkaus Jehovaa kohtaan lujittaa niiden keskinäistä rakkautta, ovat todella onnellisia!

13. Miten määrätietoisuus Jumalan tahdon tekemisessä auttaa yksilöitä keskittymään todella tärkeisiin asioihin?

¹³ Kristityn koko elämä keskittyy Jumalan tahdon tekemiseen (Psalmit 143:10). Juuri tätä jumalinen antaumus merkitsee. Jumalan tahdon tekeminen auttaa perheitä keskittymään todella tärkeisiin asioihin (Filippiläisille 1:9, 10). Jeesus esimerkiksi varoitti: ”Minä olen tullut aiheuttamaan jakautumisen: mies  on isäänsä vastaan ja tytär äitiään vastaan ja nuori vaimo anoppiaan vastaan. Tosiaankin, ihmisen vihollisia tulevat olemaan hänen omat huonekuntalaisensa.” (Matteus 10:35, 36.) Jeesuksen varoituksen mukaisesti perheenjäsenet ovat vainonneet monia hänen seuraajistaan. Se on todella surullinen, tuskallinen tilanne! Siitä huolimatta perhesiteiden ei tulisi voittaa rakkauttamme Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta kohtaan (Matteus 10:37–39). Jos ihminen kestää perheen vastustuksesta huolimatta, vastustajat voivat muuttua nähdessään jumalisen antaumuksen hyvät vaikutukset (1. Korinttilaisille 7:12–16; 1. Pietarin kirje 3:1, 2). Vaikka näin ei kävisikään, niin se, että lakkaa vastustuksen takia palvelemasta Jumalaa, ei tuota mitään pysyvää hyvää.

14. Miten halu tehdä Jumalan tahto auttaa vanhempia toimimaan lastensa parhaaksi?

¹⁴ Jumalan tahdon tekeminen auttaa vanhempia päätymään oikeisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi joissakin yhteisöissä he ovat taipuvaisia pitämään lapsiaan sijoituksena ja laskevat sen varaan, että nämä huolehtivat heistä, kun he ovat vanhoja. Aikuisten lasten on kyllä oikein ja sopivaa huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan, mutta tällaisen näkökohdan ei tulisi saada vanhempia ohjaamaan lapsiaan materialistiseen elämäntapaan. Vanhemmat eivät toimi lastensa parhaaksi, jos he kasvattavat nämä arvostamaan aineellista omaisuutta enemmän kuin hengellisiä asioita (1. Timoteukselle 6:9).

15. Miten Timoteuksen äiti Eunike oli oivallinen esimerkki vanhemmasta, joka teki Jumalan tahdon?

¹⁵ Hyvä esimerkki tässä yhteydessä on Eunike, Paavalin nuoren ystävän Timoteuksen äiti (2. Timoteukselle 1:5). Vaikka Timoteuksen isä ei ollut uskova, äiti kasvatti yhdessä isoäidin Looiksen kanssa poikaa menestyksellisesti pyrkimään jumaliseen antaumukseen (2. Timoteukselle 3:14, 15). Kun Timoteus oli  tarpeeksi vanha, Eunike antoi hänen lähteä kotoa ja ryhtyä Valtakunnan saarnaamistyöhön Paavalin lähetystyöntekijätoverina (Apostolien teot 16:1–5). Hän oli epäilemättä innoissaan, kun hänen pojastaan tuli huomattava lähetystyöntekijä! Timoteuksen aikuisena ilmaisema jumalinen antaumus puhui hyvää hänen varhaisvalmennuksestaan. Eunike sai varmasti tyydytystä ja iloa kuullessaan raportteja Timoteuksen uskollisesta palveluksesta, vaikka hän luultavasti kaipasikin tätä kotiin (Filippiläisille 2:19, 20).

16. Miten Jeesus piti pojalle kuuluvalla tavalla huolen äidistään, mutta mikä oli hänen ensisijainen tavoitteensa?

¹⁶ Jeesus kasvatettiin jumalisessa perheessä, ja aikuisena hän piti pojalle kuuluvalla tavalla huolen äidistään (Luukas 2:51, 52; Johannes 19:26). Hänen ensisijainen tavoitteensa oli kuitenkin täyttää Jumalan tahto, ja tähän sisältyi hänen kohdallaan se, että hän avaisi ihmisille tien ikuiseen elämään. Hän teki tämän silloin, kun hän tarjosi täydellisen ihmiselämänsä lunnaiksi syntisen ihmiskunnan puolesta. (Markus 10:45; Johannes 5:28, 29.)

17. Mitä loistavia odotteita Jeesuksen uskollinen elämänvaellus avasi niille, jotka tekevät Jumalan tahdon?

¹⁷ Jeesuksen kuoleman jälkeen Jehova herätti hänet taivaalliseen elämään ja antoi hänelle suuren vallan; aikanaan hän asetti hänet taivaallisen Valtakunnan Kuninkaaksi (Matteus 28:18; Roomalaisille 14:9; Ilmestys 11:15). Jeesuksen uhri mahdollisti joidenkin ihmisten valitsemisen hallitsemaan hänen kanssaan tuossa Valtakunnassa. Lisäksi se avasi muille oikeasydämisille ihmisille mahdollisuuden nauttia täydellisestä elämästä paratiisitilaan ennallistettavan maan päällä. (Ilmestys 5:9, 10; 14:1, 4; 21:3–5; 22:1–4.) Suurimpia etujamme on nykyään se, että saamme kertoa  lähimmäisillemme tätä loistoisaa hyvää uutista (Matteus 24:14).

18. Mistä sekä perheitä että yksilöitä muistutetaan, ja miten heitä rohkaistaan?

¹⁸ Kuten apostoli Paavali osoitti, jumalisen antaumuksen elämäntapaan sisältyy lupaus siitä, että ihmiset voivat periä nuo siunaukset ”tulevassa” elämässä. Näin voi varmasti parhaiten saada onnellisuuden! Muista, että ”maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti” (1. Johanneksen kirje 2:17). Oletpa siis lapsi tai vanhempi, aviomies tai vaimo, yksinhuoltaja tai yksineläjä, pyri tekemään Jumalan tahto. Älä koskaan unohda olevasi elävän Jumalan palvelija, edes silloin kun sinulla on paineita tai suuria vaikeuksia. Ilahduttakoot siis toimesi Jehovaa (Sananlaskut 27:11). Tuottakoon käytöksesi sinulle onnellisuutta nyt ja ikuisen elämän tulevassa uudessa maailmassa!