OLISIKO sinusta mukavaa, jos voisit tehdä, mitä ikinä haluaisit? Toivotko joskus, ettei kukaan sanoisi sinulle koskaan, mitä pitää tehdä? Vastaapa ihan rehellisesti. –

Mutta kumpi on sinulle parempi? Onko oikeastaan viisasta tehdä, mitä ikinä haluaa? Vai menevätkö asiat paremmin, jos tottelet isää ja äitiä? – Jumala sanoo, että sinun tulee totella vanhempiasi, joten siihen täytyy olla jokin hyvä syy. Katsotaanpa, keksimmekö, mikä se on.

Minkä ikäinen sinä olet? – Tiedätkö, minkä ikäinen isäsi on? – Minkä ikäinen on äitisi tai isoäitisi tai isoisäsi? – He ovat eläneet paljon kauemmin kuin sinä. Mitä kauemmin ihminen elää, sitä enemmän hänellä on aikaa oppia erilaisia asioita. Joka vuosi hän kuulee enemmän, näkee enemmän ja tekee enemmän. Siksi nuoret voivat oppia vanhemmilta ihmisiltä.

Tunnetko jonkun sinua nuoremman? – Tiedätkö sinä enemmän kuin hän? – Mistähän se johtuu, että tiedät? – Se  johtuu siitä, että olet elänyt kauemmin. Sinulla on ollut enemmän aikaa oppia kuin nuoremmalla.

Kuka on elänyt kauemmin kuin sinä tai minä tai kuka tahansa muu? – Jehova Jumala. Hän tietää enemmän kuin sinä ja enemmän kuin minä. Kun hän käskee meitä tekemään jotain, voimme olla varmoja, että on oikein tehdä niin, vaikka se olisi vaikeaa. Tiesitkö, että jopa Suuresta Opettajasta oli kerran vaikeaa totella? –

Kerran Jumala pyysi Jeesusta tekemään jotain hyvin vaikeaa. Jeesus rukoili sen vuoksi, kuten näemme kuvasta. Hän sanoi: ”Jos sinä haluat, niin poista tämä malja minulta.” Tällä rukouksella Jeesus osoitti, ettei aina ollut helppoa tehdä Jumalan tahtoa. Mutta miten hän lopetti rukouksensa? Tiedätkö? –

Jeesus lopetti rukouksensa sanomalla: ”Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luukas 22:41, 42.) Hän halusi, että tapahtuisi Jumalan tahto, ei hänen omaansa. Siksi hän teki sen, mitä Jumala halusi, eikä sitä, mikä hänen omasta mielestään oli parasta.

Mitä voimme oppia tästä? – Sen että on aina oikein tehdä se, mitä Jumala sanoo, vaikkei se ehkä ole helppoa. Opimme tästä jotain muutakin. Tiedätkö mitä? – Opimme, että Jumala ja Jeesus eivät ole sama persoona, kuten jotkut väittävät. Jehova Jumala on vanhempi ja tietää enemmän kuin Poikansa Jeesus.

Kun tottelemme Jumalaa, me osoitamme, että rakastamme häntä. Raamatussa sanotaan: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee  sitä, että noudatamme hänen käskyjään.” (1. Johanneksen kirje 5:3.) Meidän kaikkien täytyy siis totella Jumalaa. Etkö haluakin totella häntä? –

Otetaanpa Raamattu esiin ja katsotaan, mitä Jumala käskee lasten tehdä. Luemme Efesolaiskirjeen 6. luvun jakeet 1, 2 ja 3. Niissä sanotaan: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, mikä on ensimmäinen käsky johon liittyy lupaus: ’Jotta sinun kävisi hyvin ja saisit olla kauan aikaa maan päällä.’”

Kuten näet, itse Jehova Jumala käskee sinua tottelemaan isääsi ja äitiäsi. Mitä heidän kunnioittamisensa merkitsee? Sitä että arvostat heitä ja kiinnität huomiota siihen, mitä he sanovat. Jumala lupaa, että jos tottelet vanhempiasi, ’sinun käy hyvin’.

Minäpä kerron sinulle ihmisistä, jotka säilyivät elossa sen ansiosta, että he olivat tottelevaisia. He elivät kauan sitten suuressa kaupungissa nimeltä Jerusalem. Useimmat Jerusalemin asukkaista eivät kuunnelleet Jumalaa, joten Jeesus varoitti, että Jumala tuhoaisi heidän kaupunkinsa. Hän kertoi myös, miten he voisivat päästä tuhoa pakoon, jos he rakastaisivat sitä, mikä on oikein. Hän sanoi: ’Kun näette kaikkialla Jerusalemin ympärillä sotajoukkoja, tiedätte, että sen tuho on lähellä. Silloin on aika lähteä Jerusalemista ja paeta vuorille.’ (Luukas 21:20–22.)

Sotajoukot hyökkäsivät Jerusalemia vastaan, aivan kuten Jeesus oli sanonut. Rooman armeija leiriytyi sen ympärille. Sitten sotilaat jostain syystä lähtivät. Useimmat ihmiset luulivat, että vaara oli ohi, joten he jäivät kaupunkiin. Mutta mitä Jeesus oli neuvonut heitä tekemään? – Mitä sinä olisit tehnyt, jos olisit asunut Jerusalemissa? – Ne jotka todella uskoivat Jeesusta, jättivät kotinsa ja pakenivat vuorille kauas Jerusalemista.

 Jerusalemille ei tapahtunut mitään kokonaiseen vuoteen. Seuraavanakaan vuonna ei tapahtunut mitään. Eikä kolmantenakaan vuonna. Jotkut ehkä ajattelivat, että ne, jotka olivat lähteneet kaupungista, olivat tyhmiä. Mutta neljäntenä vuonna Rooman sotajoukot tulivat takaisin. Ne leiriytyivät jälleen Jerusalemin ympärille. Nyt oli liian myöhäistä paeta. Tällä kertaa armeija tuhosi kaupungin. Suurin osa sen asukkaista kuoli, ja loput otettiin vangeiksi.

Mitä sitten tapahtui niille, jotka olivat totelleet Jeesusta? – He olivat turvassa. He olivat kaukana Jerusalemista. Siksi heitä ei vahingoitettu. Tottelevaisuus suojeli heitä.

Jos sinä olet tottelevainen, suojeleeko se sinuakin? – Vanhempasi voivat kieltää sinua leikkimästä kadulla. Miksi he kieltävät sen? – Siksi että sinä voit jäädä auton alle. Mutta jonain päivänä voit ajatella: ”Kadulla ei ole nyt autoja. Ei minulle käy  mitenkään. Toisetkin lapset leikkivät kadulla, eikä heille ole koskaan sattunut mitään.”

Samalla tavalla ajattelivat useimmat jerusalemilaisetkin. Rooman armeijan lähdettyä tilanne näytti turvalliselta. Kaupunkiin jäi muitakin, joten hekin jäivät. Heitä oli varoitettu, mutta he eivät kuunnelleet. Sen vuoksi he menettivät henkensä.

Otetaanpa toinen esimerkki. Oletko joskus leikkinyt tulitikuilla? – Tikkua raapaisemalla syttyy liekki, jota voi olla hauska katsella. Mutta tulitikuilla leikkiminen voi olla vaarallista. Koko talo voi syttyä tuleen, ja sinä voit kuolla!

Ei siis riitä, että tottelee vain joskus. Jos tottelet aina, se todella suojelee sinua. Kuka sanookaan: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne”? – Jumala. Muista, että hän sanoo näin, koska hän rakastaa sinua.