KUVITTELEHAN olevasi veneessä, joka on uppoamaisillaan. Toivoisitko, että joku tulisi pelastamaan sinut? – Entä jos joku antaisi oman henkensä pelastaakseen sinut? – Juuri näin teki Jeesus Kristus. Kuten opimme luvusta 37, hän antoi elämänsä lunnaiksi, jotta me pelastuisimme.

Jeesus ei tietenkään pelasta meitä hukkumasta. Mistä sitten? Muistatko? – Synnistä ja kuolemasta, jotka me kaikki olemme perineet Aadamilta. Jeesus kuoli niidenkin puolesta, jotka ovat toimineet hyvin väärin. Vaarantaisitko sinä henkesi pelastaaksesi sellaisia ihmisiä? –

Raamatussa sanotaan: ”Tuskin kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta ehkä joku uskaltaakin kuolla.” Silti Jeesus kuoli ”jumalattomien puolesta”, kuten Raamattu selittää. Jotkut heistä eivät edes palvele Jumalaa! Raamatussa jatketaan: ”Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä [kun teimme vielä pahaa].” (Roomalaisille 5:6–8.)

Muistatko, kuka apostoleista oli aiemmin tehnyt hyvin pahoja asioita? – Tuo apostoli kirjoitti: ”Kristus Jeesus tuli maailmaan pelastamaan syntisiä. Näistä minä olen huomattavin.” Näin totesi apostoli Paavali. Hän sanoi olleensa aiemmin ’ymmärtämätön’ ja ’eläneensä pahuudessa’. (1. Timoteukselle 1:15; Titukselle 3:3.)

Ajattele, miten suuri Jumalan rakkaus oli, kun hän lähetti Poikansa kuolemaan tällaisten ihmisten puolesta! Otahan Raamattusi esiin, niin luetaan tästä asiasta Johanneksen 3. luvun jakeesta  16. Siinä sanotaan: ”Jumala rakasti maailmaa [eli maan päällä eläviä ihmisiä] niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.”

Jeesus todisti, että hän rakasti meitä yhtä paljon kuin Isänsä. Ehkä muistat tämän kirjan luvusta 30, mitä Jeesus joutui kärsimään sinä yönä, jona hänet pidätettiin. Hänet vietiin ylimmäisen papin Kaifaan taloon, jossa hän joutui oikeudenkäyntiin. Sisään tuotiin vääriä todistajia, jotka kertoivat valheita Jeesuksesta, ja häntä lyötiin nyrkeillä. Silloin Pietari kielsi tuntevansa Jeesusta. Kuvitellaanpa, että olemme itsekin paikalla ja näemme, mitä muuta tapahtuu.

Aamu sarastaa. Jeesus on valvonut koko yön. Koska yöllinen oikeudenkäynti ei ollut lainmukainen, papit kutsuvat nopeasti koolle sanhedrinin eli juutalaisten ylimmän tuomioistuimen ja pitävät uuden oikeudenkäynnin. Jälleen he syyttävät Jeesusta rikoksista Jumalaa vastaan.

Seuraavaksi papit antavat sitoa Jeesuksen ja vievät hänet roomalaisen käskynhaltijan Pilatuksen luo. He sanovat tälle: ’Jeesus toimii valtiota vastaan. Hänet pitää surmata.’ Pilatus näkee kuitenkin, että papit valehtelevat. Siksi hän sanoo heille: ’En löydä tästä miehestä mitään väärää. Päästän hänet menemään.’ Mutta papit ja muut huutavat: ’Ei! Tapa hänet!’

Myöhemmin Pilatus yrittää uudelleen sanoa kansalle, että hän päästää Jeesuksen vapaaksi. Papit yllyttävät kuitenkin ihmisjoukkoja huutamaan: ’Jos päästät hänet menemään, sinäkin toimit valtiota vastaan! Tapa hänet!’ Ihmiset alkavat metelöidä. Tiedätkö, mitä Pilatus tekee? –

Hän antaa periksi. Ensin hän ruoskituttaa Jeesuksen. Sitten hän luovuttaa hänet sotilaille surmattavaksi. Nämä panevat Jeesuksen päähän orjantappurakruunun ja tekevät hänestä pilaa  kumartumalla maahan hänen eteensä. Sitten he antavat Jeesukselle pitkän pylvään eli paalun kannettavaksi ja vievät hänet kaupungin ulkopuolelle niin sanotulle Pääkallonpaikalle. Siellä he naulaavat Jeesuksen käsistä ja jaloista paaluun. Seuraavaksi he nostavat paalun pystyyn, niin että Jeesus jää roikkumaan siihen. Hän vuotaa verta. Tuska on hyvin suuri.

Jeesus ei kuole heti. Hän vain riippuu paalussa. Ylipapit tekevät hänestä pilaa, ja ohikulkijat sanovat: ”Jos olet Jumalan poika, niin tule alas kidutuspaalusta!” Jeesus kuitenkin tietää, mitä varten hänen Isänsä on lähettänyt hänet. Hän tietää, että hänen on annettava täydellinen elämänsä, jotta me voimme saada ikuisen elämän.  Viimein noin kolmen aikaan iltapäivällä Jeesus huutaa Isäänsä ja kuolee. (Matteus 26:36–27:50; Markus 15:1; Luukas 22:39–23:46; Johannes 18:1–19:30.)

Miten erilainen kuin Aadam Jeesus olikaan! Aadam ei rakastanut Jumalaa eikä totellut häntä. Hän ei rakastanut meitäkään. Koska hän teki syntiä, me kaikki olemme syntyneet syntisinä. Mutta Jeesus rakasti Jumalaa ja meitä. Hän totteli Jumalaa aina. Hän myös antoi elämänsä voidakseen korjata sen vahingon, jonka Aadam aiheutti meille.

Arvostatko Jeesuksen suurenmoista tekoa? – Kiitätkö Jumalaa rukouksessa siitä, että hän antoi meille Poikansa? – Apostoli Paavali arvosti sitä, mitä Kristus oli tehnyt hänen hyväkseen. Hän kirjoitti, että Jumalan Poika ”rakasti minua ja luovutti itsensä minun puolestani” (Galatalaisille 2:20). Jeesus kuoli myös sinun ja minun puolestani. Hän antoi täydellisen elämänsä, jotta me voisimme elää ikuisesti! Tässä on varmasti todella hyvä syy rakastaa Jeesusta.

Apostoli Paavali kirjoitti Korintin kaupungin kristityille: ”Kristuksen rakkaus saa meidät toimimaan.” Millä tavalla Kristuksen rakkauden tulisi saada meidät toimimaan? Mitä ajattelet? – Paavali vastasi: ”Kristus kuoli jokaisen puolesta, jotta he eläisivät hänelle. Heidän ei tulisi elää itseään miellyttäen.” (Kursivointi meidän; 2. Korinttilaisille 5:14, 15, New Life Version.)

 Millähän tavoin voit osoittaa, että elät Kristusta miellyttäen? – Yksi tapa on kertoa toisille, mitä olet oppinut hänestä. Tai ajattelepa seuraavaa tilannetta: Olet yksin, niin ettei äitisi eikä isäsi eikä kukaan muu ihminen näe, mitä teet. Katsoisitko sellaisia televisio-ohjelmia tai Internet-sivuja, joista tiedät, että ne eivät miellytä Jeesusta? – Muista, että Jeesus elää nykyään ja voi nähdä kaiken, mitä teemme!

Yksi syy rakastaa Jeesusta on se, että haluamme ottaa mallia Jehovasta. ”Isä rakastaa minua”, sanoi Jeesus. Tiedätkö, miksi hän rakastaa Jeesusta ja miksi meidänkin tulisi? – Sen vuoksi että Jeesus oli halukas kuolemaan, jotta Jumalan tahto tapahtuisi. (Johannes 10:17.) Toimitaan siis Raamatun kehotuksen mukaisesti: ”Tulkaa sen tähden Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset ja vaeltakaa edelleen rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja luovutti itsensä teidän puolestanne.” (Efesolaisille 5:1, 2.)