Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

LUKU 41

Lapsia jotka tekevät Jumalan onnelliseksi

Lapsia jotka tekevät Jumalan onnelliseksi

KUKAHAN maan päällä elänyt lapsi on tuottanut Jehovalle kaikkein eniten onnellisuutta? – Hänen Poikansa Jeesus. Mietitäänpä, millä tavoin Jeesus teki taivaallisen Isänsä onnelliseksi.

Jeesuksen perhe asui noin kolmen päivän matkan päässä Jerusalemista, missä sijaitsi Jehovan kaunis temppeli. Jeesus sanoi temppeliä ”Isäni huoneeksi”. He menivät perheenä sinne joka vuosi viettämään pesahia.

Eräänä vuonna, kun Jeesus oli 12-vuotias, hänen perheensä lähti pesahin jälkeen kotimatkalle ja huomasi vasta yöpymispaikassa, että Jeesus ei ollut sukulaisten ja ystävien joukossa. Maria ja Joosef palasivat heti Jerusalemiin etsimään Jeesusta. Mitä arvelet, missä hän oli? –

He löysivät hänet temppelistä. Hän oli kuuntelemassa siellä opettajia ja esittämässä heille kysymyksiä. Ja kun opettajat kysyivät jotain häneltä, hän vastasi. He hämmästelivät hänen erinomaisia vastauksiaan. Ymmärrätkö nyt, miksi Jumala oli iloinen Pojastaan? –

Löydettyään vihdoin Jeesuksen Maria ja Joosef olivat tietysti helpottuneita. Jeesus ei ollut kuitenkaan ollut huolissaan. Hän tiesi, että temppelissä oli hyvä olla. Siksi hän kysyi: ”Ettekö tienneet, että minun täytyy olla Isäni huoneessa?” Hän tiesi, että temppeli oli Jumalan huone, ja hänestä oli mahtavaa olla siellä.

Sitten Maria ja Joosef veivät 12-vuotiaan Jeesuksen mukanaan kotiin Nasaretiin. Miten Jeesus suhtautui vanhempiinsa? – Raamattu sanoo, että hän ”pysyi heille alamaisena”. Mitähän se tarkoittaa? – Sitä että hän totteli heitä. Hän teki, mitä hänen vanhempansa pyysivät häntä tekemään, oli se sitten vaikka veden hakemista kaivosta. (Luukas 2:41–52.)

Miten Jeesus teki lapsena Jumalan onnelliseksi?

Ajattelehan, että vaikka Jeesus oli täydellinen, hän totteli epätäydellisiä vanhempiaan. Tekikö se Jumalan onnelliseksi? – Varmasti teki, sillä Jumalan sanassa kehotetaan lapsia: ”Olkaa tottelevaisia vanhemmillenne.” (Efesolaisille 6:1.) Sinäkin teet Jumalan onnelliseksi, jos tottelet vanhempiasi, kuten Jeesus.

Voit tehdä Jumalan onnelliseksi myös kertomalla hänestä toisille. Jotkut saattavat sanoa, ettei se ole lasten tehtävä. Mutta kun ihmiset yrittivät estää nuoria poikia tekemästä niin, Jeesus sanoi: ’Ettekö ole koskaan lukeneet Raamatusta: ”Pienten lasten suusta Jumala saattaa kuuluville ylistystä”?’ (Matteus 21:16.) Voimme siis kaikki kertoa toisille Jehovasta ja hänen suurenmoisuudestaan, jos todella haluamme. Ja silloin teemme Jumalan onnelliseksi.

Miten opimme Jumalasta asioita, joita voimme kertoa toisille? – Tutkimalla Raamattua kotona. Vielä enemmän opimme, kun kokoonnumme tutkimaan Jumalan kansan kanssa. Mutta mistä tiedämme, ketkä ovat hänen kansaansa? –

Voimme selvittää, mitä tuollaisissa kokouksissa tehdään. Opetetaanko niissä tosiaan tuntemaan Raamattua? Luetaanko sitä ja tarkastellaanko sitä niissä? Eikö juuri tämä ole Jumalan kuuntelemista? – Emmekö voikin odottaa, että kristillisissä kokouksissa kuullaan, mitä Jumala sanoo? – Entä jos ihmiset sanovat, ettei Raamatun ohjeiden mukaan tarvitse elää? Ovatko sellaiset ihmiset Jumalan kansaa? –

Mietihän vielä sitäkin, että Raamatun mukaan Jumala ottaisi ”kansan nimelleen” (Apostolien teot 15:14). Koska Jumalan nimi on Jehova, voimme kysyä ihmisiltä, onko Jehova heidän Jumalansa. Ellei ole, tiedämme, etteivät he ole hänen kansaansa. Jumalan kansa myös kertoisi toisille Jumalan valtakunnasta ja osoittaisi rakastavansa Jumalaa noudattamalla hänen käskyjään (1. Johanneksen kirje 5:3).

Jos tunnet ihmisiä, jotka toimivat juuri näin, sinun tulisi kokoontua heidän kanssaan palvomaan. Sinun tulisi kuunnella kokouksissa tarkasti ja vastata, kun läsnäolijoille esitetään kysymyksiä. Näin teki Jeesus ollessaan Jumalan huoneessa. Sillä tavoin teet Jumalan onnelliseksi, kuten Jeesus.

Tuleeko mieleesi muita Raamatussa mainittuja lapsia, jotka tekivät Jumalan onnelliseksi? – Huomattava esimerkki on Timoteus. Hänen isänsä ei uskonut Jehovaan, mutta hänen äitinsä Eunike ja isoäitinsä Loois uskoivat. Timoteus kuunteli heitä ja oppi tuntemaan Jehovan.

Mitä Timoteus halusi tehdä, vaikkei hänen isänsä ollut uskova?

Kun Timoteus oli vähän vanhempi, apostoli Paavali vieraili hänen kotikaupungissaan. Paavali pani merkille, miten paljon Timoteus halusi palvella Jehovaa. Siksi hän kutsui Timoteuksen mukaansa palvelemaan Jumalaa vielä suuremmassa määrin. Matkustivatpa he minne tahansa, he kertoivat ihmisille Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta. (Apostolien teot 16:1–5; 2. Timoteukselle 1:5; 3:14, 15.)

Eikö Raamatussa kerrota muista kuin nuorista pojista, jotka tekivät Jumalan onnelliseksi? – Kyllä kerrotaan. Sellainen oli esimerkiksi eräs nuori israelilaistyttö. Hänen elinaikanaan Syyria ja Israel olivat toistensa vihollisia. Eräänä päivänä syyrialaiset taistelivat Israelia vastaan ja ottivat tuon nuoren tytön vangiksi. Hänet lähetettiin Naaman-nimisen sotapäällikön kotiin, jossa hänestä tuli Naamanin vaimon palvelija.

Naaman sairasti spitaalia. Yksikään lääkäri ei ollut osannut parantaa häntä. Nuori israelilaistyttö kuitenkin uskoi, että muuan Jumalan erikoispalvelija, profeetta, voisi auttaa häntä. Naaman ja hänen vaimonsa eivät tietenkään palvoneet Jehovaa. Pitäisikö tytön kertoa heille, mitä tiesi? Mitä sinä olisit tehnyt? –

Miten tämä israelilaistyttö teki Jumalan onnelliseksi?

Pieni tyttö sanoi: ’Kunpa Naaman vain menisi Jehovan profeetan luo Israeliin, niin hän paranisi spitaalistaan.’ Naaman kuunteli tyttöä ja lähti tapaamaan Jehovan profeettaa. Toimittuaan profeetan ohjeiden mukaisesti hän parani. Naaman alkoi sen vuoksi palvoa tosi Jumalaa. (2. Kuninkaiden kirja 5:1–15.)

Haluaisitko sinä kertoa jollekulle Jehovasta ja siitä, mitä hän voi tehdä, kuten tuo nuori tyttö kertoi? – Kelle voisit kertoa? – Aluksi toiset eivät ehkä omasta mielestään tarvitse apua. Voisit kuitenkin kertoa heille Jehovan hyvistä teoista. Ehkä he kuuntelevat. Voit olla varma, että se tekee Jumalan onnelliseksi.

Seuraavissa raamatunkohdissa kannustetaan nuoria iloitsemaan Jumalan palvelemisesta: psalmi 122:1; 148:12, 13; Saarnaajan 12:1; 1. Timoteuksen kirjeen 4:12 ja Heprealaiskirjeen 10:23–25.