RISTI on tärkeä symboli miljoonille ihmisille, ja sitä kunnioitetaan syvästi. Eräässä tietosanakirjassa sitä sanotaan kristinuskon ”tärkeimmäksi vertauskuvaksi” (The Encyclopædia Britannica). Tosi kristityt eivät kuitenkaan käytä sitä palvonnassa. Miksi eivät?

Yksi keskeinen syy on se, että Jeesus Kristus ei kuollut ristillä. ”Ristiksi” yleensä käännetty kreikan sana on stau·ros′. Sen perusmerkitys on ’pystysuora paalu tai pylväs’. Eräässä raamatunlaitoksessa sanotaan: ”[Stau·ros′] ei koskaan tarkoita kahta hirrenkappaletta, jotka olisi jollakin tavalla pantu ristiin  – –. U[uden] T[estamentin] kreikassa mikään ei edes vihjaa kahteen hirrenkappaleeseen.” (The Companion Bible.)

Joissakin kohdissa raamatunkirjoittajat käyttävät erästä toista sanaa Jeesuksen teloitusvälineestä. Se on kreikan sana ksy′lon. (Apostolien teot 5:30; 10:39; 13:29; Galatalaisille 3:13; 1. Pietarin kirje 2:24.) Sen merkitys on yksinkertaisesti ’hirsi’ tai ’tanko, sauva, puu’.

Eräässä ristiinnaulitsemista käsittelevässä kirjassa selitetään, miksi teloituksissa käytettiin usein pelkkää paalua: ”Kaikissa paikoissa, jotka valittiin julkisiksi teloituspaikoiksi, ei – – kasvanut puita. Silloin upotettiin maahan jokin sillä hetkellä löytyvä yksinkertainen hirsi. Tähän lainrikkojat sidottiin tai naulattiin käsistään, jotka oli vedetty ylös, ja usein myös jaloistaan.” (Hermann Fulda, Das Kreuz und die Kreuzigung.)

Painavimmat todisteet saadaan kuitenkin Jumalan sanasta. Apostoli Paavali sanoo: ”Kristus osti meidät vapaiksi Lain kirouksesta tulemalla kiroukseksi meidän sijastamme, sillä on kirjoitettu: ’Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun [”puuhun”, vuoden 1938 kirkkoraamattu].’” (Galatalaisille 3:13.) Paavali lainaa tässä 5. Mooseksen kirjan 21:22, 23:a, jossa puhutaan selvästi paalusta eikä rististä. Tämä teloitustapa teki ihmisestä ”kirouksen”, ja siksi kristittyjen ei ole sopivaa pitää teloitetun Kristuksen kuvaa kotonaan koriste-esineenä.

Kristityiksi tunnustautuvat eivät tiettävästi käyttäneet palvonnassaan ristiä ensimmäisiin kolmeensataan vuoteen Kristuksen kuoleman jälkeen. Mutta 300-luvulla pakanakeisari Konstantinus kääntyi luopiokristillisyyteen ja ajoi ristin käyttöä kristinuskon vertauskuvana. Olivatpa hänen vaikuttimensa mitkä tahansa, ristillä ei ollut mitään tekemistä Jeesuksen Kristuksen kanssa. Se on todellisuudessa pakanallista perua. Eräässä katolisessa tietosanakirjassa myönnetään: ”Risti esiintyy sekä esikristillisissä että ei-kristillisissä kulttuureissa.” (New Catholic Encyclopedia.) Muissa tietolähteissä risti yhdistetään luonnonpalvontaan ja pakanallisiin sukupuoliriitteihin.

Miksi tämä pakanallinen vertauskuva sitten haluttiin ottaa käyttöön? Ilmeisesti siksi, että pakanoiden olisi helpompi  omaksua ”kristillisyys”. Raamattu tuomitsee kuitenkin selväsanaisesti pakanallisten symbolien kunnioituksen (2. Korinttilaisille 6:14–18). Se myös kieltää harjoittamasta minkäänlaista epäjumalanpalvontaa (2. Mooseksen kirja 20:4, 5; 1. Korinttilaisille 10:14). Tosi kristityillä on siis erittäin pätevät syyt olla käyttämättä ristiä palvonnassa. *