RAAMATUNTUTKIJAT julistivat jo muutamien vuosikymmenien ajan etukäteen, että vuonna 1914 tapahtuisi jotain merkittävää. Mitä se oli, ja mitkä todisteet osoittavat, että tuo vuosi oli hyvin tärkeä?

Jeesus sanoi Luukkaan 21:24:ssä: ”Jerusalem tulee olemaan kansakuntien tallattavana, kunnes kansakuntien määräajat [”pakanain ajat”, vuoden 1938 kirkkoraamattu] täyttyvät.” Jerusalem oli ollut juutalaisten kansakunnan pääkaupunki ja kuningas Daavidista polveutuvien kuninkaiden hallituspaikka (Psalmit 48:1, 2). Nuo kuninkaat olivat poikkeuksellisia hallitsijoita. He istuivat ”Jehovan valtaistuimella” edustaen itse Jumalaa (1. Aikakirja 29:23). Jerusalem oli siis Jehovan hallitusvallan vertauskuva.

Miten ja milloin Jumalan hallitusvalta sitten joutui ”kansakuntien tallattavaksi”? Vuonna 607 eaa., jolloin babylonialaiset valloittivat Jerusalemin. ”Jehovan valtaistuin” jäi tyhjäksi, ja Daavidista polveutuvien kuninkaiden ketju katkesi väliaikaisesti. (2. Kuninkaiden kirja 25:1–26.) Jatkuisiko tämä ’tallaaminen’ ikuisesti? Ei, sillä Hesekielin profetiassa sanottiin Jerusalemin viimeisestä kuninkaasta Sidkiasta: ”Poista turbaani ja nosta pois kruunu. – – Eikä tämäkään tule varmasti kenenkään omaksi, ennen kuin tulee hän, jolla on laillinen oikeus, ja minun on annettava se hänelle.” (Hesekiel 21:26, 27.) ”Laillinen oikeus” Daavidin kruunuun on Kristuksella Jeesuksella (Luukas 1:32, 33). ’Tallaaminen’ päättyisi sitten, kun Jeesuksesta tulisi Kuningas.

Milloin tuo suuri hetki koittaisi? Jeesus osoitti, että pakanat saisivat hallita tietyn aikaa. Danielin kirjan 4. luvussa oleva kertomus sisältää avaimen tuon ajanjakson pituuden selvittämiseksi. Siinä kuvaillaan profeetallista unta, jonka Babylonian kuningas Nebukadnessar näki. Unessa hakattiin poikki suunnattoman suuri puu, eikä sen kanto päässyt versomaan, koska se kahlittiin rauta- ja kuparivanteilla. Enkeli julisti: ”Kulukoon siltä seitsemän aikaa.” (Daniel 4:10–16.)

Puut edustavat Raamatussa toisinaan hallitusvaltaa (Hesekiel 17:22–24; 31:2–5). Vertauskuvallisen puun kaataminen kuvaa siis sitä, miten Jumalan hallitusvalta päättyisi sellaisena kuin Jerusalemin kuninkaat sitä edustivat. Näky osoitti kuitenkin, että ’Jerusalemin tallaaminen’ olisi väliaikaista, sillä se kestäisi ”seitsemän aikaa”. Kuinka pitkä ajanjakso tämä on?

Ilmestyksen 12:6, 14 osoittaa, että kolme ja puoli aikaa on ”tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää”. ”Seitsemän aikaa” on kaksi kertaa pitempi ajanjakso eli 2 520 päivää. Pakanakansat eivät kuitenkaan lakanneet ’tallaamasta’ Jumalan hallitusvaltaa vielä 2 520 päivän jälkeen Jerusalemin kukistumisesta. Ennustus viittaa siis selvästikin paljon pitempään aikaan. Neljännen Mooseksen kirjan 14:34:ssä ja Hesekielin 4:6:ssa puhutaan ”päivästä vuotta kohti”, ja tämän perusteella ”seitsemän aikaa” on 2 520 vuotta.

Nämä 2 520 vuotta alkoivat lokakuussa 607 eaa., kun babylonialaiset valloittivat Jerusalemin ja Daavidista polveutuva kuningas poistettiin valtaistuimelta. Ajanjakso päättyi lokakuussa 1914. Silloin loppuivat ”kansakuntien määräajat” ja Jumala asetti Jeesuksen Kristuksen taivaalliseksi Kuninkaaksi (Psalmit 2:1–6; Daniel 7:13, 14). a

Aivan kuten Jeesus ennusti, hänen ”läsnäololleen” taivaallisena Kuninkaana ovat olleet ominaisia mullistavat maailmanlaajuiset ilmiöt: sodat, nälänhätä, maanjäristykset ja tuhoisat taudit (Matteus 24:3–8; Luukas 21:11). Ne ovat painava todiste sen puolesta, että vuonna 1914 syntyi Jumalan taivaallinen valtakunta ja nykyisen pahan asiainjärjestelmän ”viimeiset päivät” alkoivat (2. Timoteukselle 3:1–5).