1–3. a) Minkä lahjan Jehova on antanut meille, ja miten sitä voi käyttää väärin? b) Miten meidän on käytettävä puheen lahjaa, jotta pysyisimme Jumalan rakkaudessa?

 JOS antaisit rakkaalle ihmiselle lahjan, miltä sinusta tuntuisi, jos hän käyttäisi sitä tahallaan väärin? Ajatellaanpa, että antaisit hänelle auton ja kuulisit myöhemmin hänen ajaneen holtittomasti ja aiheuttaneen toisille vahinkoa. Etkö olisikin pettynyt?

² Kyky tuottaa ymmärrettävää puhetta on lahja Jehovalta, ”jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan” Antajalta (Jaakobin kirje 1:17). Tämä lahja erottaa ihmiset eläimistä, ja sen ansiosta voimme välittää toisille paitsi ajatuksiamme myös tunteitamme. Mutta tätä lahjaa, kuten autoakin, voi käyttää väärin. Jehova on varmasti pettynyt, jos holtittomalla kielenkäytöllä aiheutetaan toisille mielipahaa ja tuskaa.

³ Pysyäksemme Jumalan rakkaudessa meidän on käytettävä puheen lahjaa sen Antajan tarkoittamalla tavalla. Jehova ilmaisee selvästi, millainen puhe miellyttää häntä. Hänen Sanassaan sanotaan: ”Älköön suustanne lähtekö mitään mätää puhetta, vaan sellaista, mikä on tarpeen mukaan hyvää rakennukseksi, jotta se antaisi sitä, mikä on suotuisaa kuulijoille.” (Efesolaisille 4:29.) Pohditaanpa, miksi meidän täytyy valvoa kielenkäyttöämme, millaista puhetta meidän tulee välttää ja miten puheemme voi olla ”hyvää rakennukseksi”.

4, 5. Miten Raamatun sananlaskuissa kuvaillaan sanojen voimaa?

⁴ Yksi tärkeä syy valvoa kielenkäyttöä on se, että sanoilla on voimaa. Sananlaskujen 15:4 sanoo: ”Kielen tyyneys on elämän puu, mutta sen vääristely merkitsee hengen romahdusta.” a Aivan niin kuin vesi elvyttää janoisen puun, lempeän kielen tyyni puhe voi virvoittaa kuulijoiden hengen. Turmeltuneen kielen kierot sanat voivat taas musertaa toisten hengen. Sanoillamme on tosiaan voimaa haavoittaa tai parantaa. (Sananlaskut 18:21.)

⁵ Eräässä toisessa sananlaskussa havainnollistetaan sanojen voimaa: ”Joku puhuu ajattelemattomasti kuin miekan pistoin.” (Sananlaskut 12:18.) Hätäisesti sanotut ajattelemattomat sanat voivat aiheuttaa syviä henkisiä haavoja ja tuhota ihmissuhteita. Onko sinun sydäntäsi koskaan viilletty sanan miekalla? Sama sananlasku toteaa sanojen myönteisestä vaikutuksesta: ”Viisaiden kieli on lääkitystä.” Jumalista viisautta osoittavan ihmisen huomaavaiset sanat voivat parantaa murtuneen sydämen ja korjata ihmissuhteita. Tuleeko mieleesi tilannetta, jolloin koit ystävällisten sanojen lääkitsevän vaikutuksen? (Sananlaskut 16:24.) Kun ymmärrämme, millainen voima sanoilla on, haluamme varmasti, että puheellamme on parantava, ei haavoittava, vaikutus.

6. Miksi kielen hillitseminen on hyvin vaikeaa?

⁶ Emme kuitenkaan pysty täysin hillitsemään kieltämme, vaikka kuinka yrittäisimme. Toinen syy, jonka vuoksi kielenkäyttöä täytyy valvoa, onkin se, että synnin ja epätäydellisyyden vuoksi olemme taipuvaisia käyttämään kieltämme väärin. Sanat kumpuavat sydämestä, ja ”ihmisen sydämen taipumus on paha” (1. Mooseksen kirja 8:21; Luukas 6:45). Siksi on hyvin vaikeaa pitää kieli kurissa (Jaakobin kirje 3:2–4). Vaikka emme kykenekään täysin hillitsemään kieltämme, voimme jatkuvasti edistyä sen käytössä. Aivan niin kuin vastavirtaan ponnistelevan uimarin on koko ajan taisteltava virtausta vastaan, meidän on alituisesti vastustettava syntistä taipumusta käyttää kieltä väärin.

7, 8. Missä määrin Jehova pitää meitä tilivelvollisina sanoistamme?

⁷ Kolmas syy valvoa kielenkäyttöä on se, että olemme sanoistamme tilivelvollisia Jehovalle. Kielenkäyttömme vaikuttaa paitsi ihmissuhteisiimme myös asemaamme Jehovan edessä. Jaakobin kirjeen 1:26:ssa sanotaan: ”Jos joku mielestään noudattaa jotakin palvontamuotoa eikä kuitenkaan pidä kieltään kurissa, vaan pettää edelleen omaa sydäntään, niin hänen palvontamuotonsa on turha.” b Kuten edellisestä luvusta kävi ilmi, kielenkäyttömme liittyy läheisesti palvontaamme. Jos emme pidä kieltämme kurissa vaan syydämme suustamme loukkaavia, myrkyllisiä sanoja, kaikki kristilliset tekomme voivat olla Jumalan silmissä hyödyttömiä. Eikö tämä olekin vakavoittava ajatus? (Jaakobin kirje 3:8–10.)

⁸ Meillä on selvästikin voimakkaat syyt varoa puheen lahjan väärinkäyttöä. Ennen kuin käsittelemme tapoja, joilla voimme käyttää kieltä tervehenkisesti ja rakentavasti, tarkastelemme sitä, millaisella puheella ei pitäisi olla mitään sijaa tosi kristityn elämässä.

9, 10. a) Millainen kielenkäyttö kuuluu nykymaailmassa jokapäiväiseen puheeseen? b) Miksi meidän täytyy karttaa siivotonta kielenkäyttöä? (Ks. myös alaviite.)

⁹ Siivoton kielenkäyttö. Kiroilu, rivoudet ja muu siivoton kielenkäyttö kuuluvat nykymaailmassa jokapäiväiseen puheeseen. Monet turvautuvat voimasanoihin tehostaakseen puhettaan tai paikatakseen puutteellista sanavarastoaan. Koomikot kertovat usein karkeita, seksipainotteisia juttuja saadakseen ihmiset nauramaan. Siivoton puhe ei kuitenkaan ole naurun asia. Noin kaksituhatta vuotta sitten apostoli Paavali kehotti henkeytettynä Kolossan seurakuntaa hylkäämään ”siivottoman puheen” (Kolossalaisille 3:8, alaviite). Efesoksen seurakunnalle Paavali sanoi, että ”rivoa leikinlaskua” ei pitänyt ”edes mainita” tosi kristittyjen keskuudessa (Efesolaisille 5:3, 4).

¹⁰ Siivoton puhe on Jehovasta vastenmielistä. Se on vastenmielistä myös niistä, jotka rakastavat häntä. Rakkautemme Jehovaan saa meidät karttamaan siivotonta kielenkäyttöä. Luetellessaan ”lihan tekoja” Paavali mainitsee ”epäpuhtauden”, johon voi sisältyä epäpuhdas puhe (Galatalaisille 5:19–21). Tämä on vakava asia. Ihminen voidaan erottaa seurakunnasta, jos hän tavan takaa käyttää räikeän moraalitonta, alentavaa ja turmeltunutta kieltä eikä kadu, vaikka häntä on toistuvasti neuvottu. c

11, 12. a) Milloin toisista puhuminen on vahingollista? b) Miksi Jehovan palvojien on kartettava panettelua?

¹¹ Juoruilu ja panettelu. Meillä on taipumus puhua toisista ihmisistä ja heidän asioistaan. Onko siinä jotain pahaa? Ei välttämättä, jos välitämme harmittomia, hyödyllisiä tietoja, esimerkiksi kerromme, kuka on käynyt hiljattain kasteella tai kuka tarvitsee rohkaisua. Ensimmäisen vuosisadan kristityt olivat hyvin kiinnostuneita toistensa hyvinvoinnista ja puhuivat toisista uskovista sellaisia asioita, joista oli sopivaa puhua (Efesolaisille 6:21, 22; Kolossalaisille 4:8, 9). Harmiton jutustelu voi kuitenkin muuttua juoruiluksi, jos aletaan vääristellä tosiasioita tai paljastaa toisten yksityisasioita. Mikä vielä vakavampaa, se voi johtaa panetteluun, joka on aina vahingollista. Panettelulla tarkoitetaan solvaamista, sitä että esittää toisesta vääriä syytöksiä, jotka tahraavat hänen maineensa. Esimerkiksi fariseukset turvautuivat pahansuopaan panetteluun yrittäessään pilata Jeesuksen maineen (Matteus 9:32–34; 12:22–24). Panettelu synnyttää usein riitaa (Sananlaskut 26:20).

¹² Jehova ei suhtaudu kevyesti siihen, että puheen lahjaa käytetään toisten häpäisemiseen tai jakaumien aiheuttamiseen. Hän vihaa niitä, jotka aiheuttavat ”riitoja veljien kesken” (Sananlaskut 6:16–19). ”Panettelijaksi” käännetty kreikan sana on di·aʹbo·los, ja sitä käytetään myös Saatanasta. Hän panettelee ilkeämielisesti Jumalaa. (Ilmestys 12:9, 10.) Haluamme varmasti välttää puhetta, joka tekisi meistä Panettelijan kaltaisia. Seurakunnassa ei ole sijaa panettelulle, joka saa aikaan lihan tekoja, esimerkiksi ”kinasteluja” ja ”jakaumia” (Galatalaisille 5:19–21). Ennen kuin siis kerrot eteenpäin jonkin tiedon jostakusta, kysy itseltäsi: Pitääkö tieto paikkansa? Olisiko huomaavaista kertoa se? Onko sen levittäminen tarpeellista tai viisasta? (1. Tessalonikalaisille 4:11.)

13, 14. a) Miten herjaava puhe voi vaikuttaa kuulijoihin? b) Millaiseen vaaralliseen asemaan ihminen saattaa itsensä, jos hänellä on tapana herjata toisia?

¹³ Herjaava puhe. Kuten edeltä kävi ilmi, sanat voivat haavoittaa. Koska olemme epätäydellisiä, me kaikki sanomme toisinaan sellaista, mitä kadumme. Raamatussa kuitenkin varoitetaan puhetyylistä, joka ei missään tapauksessa kuulu kristittyyn kotiin eikä seurakuntaan. Paavali neuvoi kristittyjä: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja vihastus ja huutaminen ja herjaava puhe olkoon kaukana teistä.” (Efesolaisille 4:31.) Ilmaus ”herjaava puhe” käännetään toisissa käännöksissä vastineilla ”pilkka”, ”ilkeät sanat”, ”vahingollinen kielenkäyttö” ja ”loukkaava kielenkäyttö”. Herjaava puhe – kuten halventava nimittely ja ankara, säälimätön arvostelu – voi riistää toisilta itsekunnioituksen ja saada heidät tuntemaan itsensä arvottomiksi. Tällainen puhe haavoittaa erityisesti lasten herkkää ja luottavaista sydäntä (Kolossalaisille 3:21).

¹⁴ Raamatussa tuomitaan erittäin voimakkain sanoin toisten jatkuva mustamaalaaminen, loukkaaminen tai halventaminen. Ihminen, jolla on tapana herjata toisia, saattaa itsensä vaaralliseen asemaan, sillä herjaaja voidaan poistaa seurakunnasta, jos hän ei toistuvista auttamisyrityksistä huolimatta muutu. Jollei hän paranna tapojaan, hän voi myös menettää Valtakunnan siunaukset. (1. Korinttilaisille 5:11–13; 6:9, 10.) On siis selvää, ettemme voi pysyä Jumalan rakkaudessa, jos meille tulee tavaksi käyttää epätervettä, valheellista tai epäystävällistä kieltä. Tällainen puhe on repivää.

15. Millainen puhe on ”hyvää rakennukseksi”?

¹⁵ Miten voimme käyttää puheen lahjaa sen Antajan tarkoittamalla tavalla? Muista, että Jumalan sana kehottaa meitä puhumaan sellaista, mikä on ”hyvää rakennukseksi” (Efesolaisille 4:29). Jehova on iloinen, kun sanamme rakentavat, rohkaisevat ja vahvistavat toisia. Tällainen puhe vaatii huolellista ajattelua. Raamatussa ei ole tarkkoja sääntöjä eikä luetteloa siitä, mikä on ”tervettä puhetta” (Titukselle 2:8). Jotta puheemme olisi ”hyvää rakennukseksi”, meidän on pidettävä mielessämme kolme yksinkertaista mutta tärkeää seikkaa, jotka ovat ominaisia rakentavalle puheelle: se on tervehenkistä, se pitää paikkansa, ja se on ystävällistä. Tarkastellaanpa seuraavaksi muutamaa esimerkkiä rakentavasta puheesta. (Ks. tekstiruutu ” Onko puheeni rakentavaa?”)

16, 17. a) Miksi meidän tulisi kiittää toisia? b) Mitä tilaisuuksia meillä on kiittää toisia seurakunnassa ja perheessä?

¹⁶ Vilpitön kiitos. Jehova ja Jeesus tunnustavat, että on tärkeää antaa kiitosta ja ilmaista hyväksyntää (Matteus 3:17; 25:19–23; Johannes 1:47). Myös meidän kristittyjen pitäisi kiittää vilpittömästi toisia. Miksi? ”Oi miten hyvä onkaan sana oikeaan aikaan!” todetaan Sananlaskujen 15:23:ssa. Mietihän, miltä sinusta tuntuu, kun saat sydämestä lähtevää kiitosta. Eikö se lämmitäkin sydäntä ja piristä mieltä? Vilpitön kiitos tosiaan kertoo sinulle, että joku kiinnittää sinuun huomiota, että joku välittää sinusta ja että se, mitä teit, oli vaivan arvoista. Tällainen rohkaisu kasvattaa itseluottamustasi ja kannustaa sinua olemaan vastaisuudessa vielä ahkerampi. Koska sinusta on miellyttävää saada kiitosta, eikö sinun vuorostasi pitäisi parhaasi mukaan antaa sitä toisille? (Matteus 7:12.)

¹⁷ Opettele näkemään hyvää toisissa ja kerro heille sitten, mitä myönteistä olet havainnut. Seurakunnassa saatat kuulla hyvin rakennetun puheen tai panna merkille nuoren, joka pyrkii kohti hengellisiä tavoitteita, tai iäkkään, joka käy uskollisesti kokouksissa iän tuomista rajoituksista huolimatta. Vilpitön kiitoksen sana voi koskettaa heidän sydäntään ja vahvistaa heitä hengellisesti. Perheessä aviomiehet ja vaimot kaipaavat toisiltaan lämmintä kiitosta (Sananlaskut 31:10, 28). Varsinkin lapset kukoistavat, kun he tuntevat, että heidät huomataan ja heitä arvostetaan. Kiitos ja hyväksyntä ovat lapselle yhtä tärkeitä kuin vesi ja auringonvalo kasville. Vanhemmat, etsikää tilaisuuksia kiittää lapsianne heidän arvostettavista ominaisuuksistaan ja ponnisteluistaan. Kun lapsia kiitetään, heidän rohkeutensa ja itseluottamuksensa kasvaa ja he yrittävät entistä innokkaammin toimia oikein.

18, 19. Miksi meidän pitäisi parhaamme mukaan lohduttaa toisia uskovia, ja miten voimme tehdä sen?

¹⁸ Lohdutus. Jehova välittää syvästi ”nöyristä” ja ”musertuneista” (Jesaja 57:15). Hänen Sanansa kehottaa meitä ”lohduttamaan toisiamme” ja ”puhumaan lohduttavasti masentuneille sieluille” (1. Tessalonikalaisille 5:11, 14). Kun pyrimme lohduttamaan toisia uskovia, joiden sydän on murheen murtama, voimme olla varmoja, että Jumala panee sen merkille ja arvostaa sitä.

¹⁹ Mitä rakentavaa voit sanoa kristitylle, joka on lannistunut tai masentunut? Älä ajattele, että sinun pitäisi ratkaista hänen ongelmansa. Yksinkertaisista sanoista on usein eniten apua. Vakuuta masentuneelle, että välität hänestä. Tarjoudu rukoilemaan ääneen hänen kanssaan. Voit rukoilla, että Jehova auttaisi häntä ymmärtämään, kuinka paljon toiset ja Jehova häntä rakastavat. (Jaakobin kirje 5:14, 15.) Vakuuta hänelle, että hän on tarpeellinen ja arvostettu seurakunnan jäsen (1. Korinttilaisille 12:12–26). Lue rohkaiseva raamatunkohta, joka osoittaa Jehovan todella välittävän hänestä yksilönä (Psalmit 34:18; Matteus 10:29–31). Kun varaat riittävästi aikaa rohkaistaksesi masentunutta ”hyvällä sanalla” ja puhut suoraan sydämestä, hän epäilemättä tuntee, että häntä rakastetaan ja arvostetaan (Sananlaskut 12:25).

20, 21. Mitkä seikat tekevät neuvoista tehokkaita?

²⁰ Tehokas neuvonta. Koska olemme epätäydellisiä, me kaikki tarvitsemme aika ajoin neuvoja. Raamattu kannustaa: ”Kuuntele neuvoa ja ota kuri vastaan, jotta tulisit vastaisuudessa viisaaksi.” (Sananlaskut 19:20.) Neuvojen antaminen ei ole vain vanhinten asia. Vanhemmat neuvovat lapsiaan (Efesolaisille 6:4). Kypsien sisarten on ehkä neuvottava nuoria naisia (Titukselle 2:3–5). Koska rakastamme toisia, haluamme antaa neuvoja, jotka eivät muserra heitä. Mikä voi auttaa meitä tässä? Neuvojen tehokkuuteen vaikuttaa se, millainen on neuvojan asenne ja vaikutin, mihin neuvot perustuvat ja miten niitä annetaan.

²¹ Neuvojen tehokkuus riippuu ensiksikin niiden antajasta. Kysy itseltäsi, milloin sinun on helppo ottaa neuvoja vastaan. Kun tiedät, että neuvojen antaja välittää sinusta, että hän ei pura sinuun turhautuneisuuttaan eikä hänellä ole taka-ajatuksia, neuvot on helpompi ottaa vastaan. Eikö sinulla siis pitäisi olla samanlainen asenne ja vaikutin, kun itse neuvot toisia? Lisäksi tehokkaat neuvot perustuvat Jumalan sanaan (2. Timoteukselle 3:16). Kaikkien neuvojemme tulisi nojautua Raamattuun, lainaammepa sitä suoraan tai emme. Vanhimmat eivät siksi tyrkytä toisille omia mielipiteitään eivätkä vääristele raamatunkohtia saadakseen ne tukemaan jotain henkilökohtaista näkemystä. Neuvot ovat tehokkaampia myös, jos ne annetaan oikealla tavalla. Kun neuvot annetaan ystävällisesti, ne on helpompi ottaa vastaan ja niiden saaja voi säilyttää itsekunnioituksensa. (Kolossalaisille 4:6.)

22. Miten olet päättänyt käyttää puheen lahjaasi?

²² Puhekyky on tosiaan arvokas lahja Jumalalta. Koska rakastamme häntä, haluamme varmasti käyttää tätä lahjaa aina oikein. Muistakaamme, että sanoillamme on voimaa joko rakentaa tai repiä. Pyrkikäämme siis käyttämään puheen lahjaa sen Antajan tarkoittamalla tavalla – ”rakennukseksi”. Silloin puheemme on rohkaisevaa ja virkistävää ympärillämme oleville ja auttaa meitä pysymään Jumalan rakkaudessa.