1. Mitä apua opetuslapset saivat ollessaan koolla, ja miksi he tarvitsivat sitä?

 PIAN Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset kokoontuivat rohkaisemaan toisiaan. He kuitenkin lukitsivat ovet, koska he pelkäsivät vihollisiaan. Pelko varmasti haihtui, kun Jeesus seisoi yhtäkkiä heidän keskellään ja sanoi: ”Ottakaa vastaan pyhää henkeä.” (Lue Johanneksen 20:19–22.) Myöhemmin opetuslapset olivat jälleen koolla, kun Jehova vuodatti pyhää henkeä heidän päälleen. Näin he saivat paljon voimaa edessä olevaan saarnaamistyöhön. (Apt. 2:1–7.)

2. a) Miten Jehova antaa meille voimaa, ja miksi tarvitsemme sitä? b) Miksi perheen palvontailta on hyvin tärkeä? (Ks. alaviite ja tekstiruutu ” Palvonta perheenä”.)

² Kohtaamme nykyään samanlaisia haasteita kuin veljemme ensimmäisellä vuosisadalla (1. Piet. 5:9). Saatamme joskus tuntea ihmispelkoa. Tarvitsemme Jehovan antamaa voimaa myös, jos aiomme olla kestäviä saarnaamistyössä (Ef. 6:10). Jehova antaa suuren osan tuosta voimasta ollessamme koolla yhdessä. Meillä on nykyään kaksi opettavaa kokousta viikossa: yleisökokous ja Vartiotornin tutkistelu sekä viikolla pidettävä kokous Kristityn elämä ja palvelus. a Vuosittain järjestetään myös neljä muuta tilaisuutta: aluekonventti, kaksi kierroskonventtia ja Kristuksen kuoleman muistonvietto. Miksi meidän on hyvin tärkeää olla läsnä kaikissa kokouksissa ja konventeissa? Miten kokoukset ovat saaneet nykyisen muotonsa? Entä mitä asenteemme niitä kohtaan kertoo meistä?

3, 4. Mitä Jehova on käskenyt kansaansa tekemään? Kerro esimerkkejä.

³ Jehova on jo kauan halunnut, että hänen kansansa kokoontuu palvomaan häntä. Esimerkiksi vuonna 1513 eaa. hän antoi Israelin kansalle Lakinsa, ja siihen sisältyi käsky viettää viikoittain sapattia, jotta kaikki perheet voisivat palvoa häntä ja saada opetusta Laista (5. Moos. 5:12; 6:4–9). Kun israelilaiset noudattivat tätä  käskyä, perheet lujittuivat ja koko kansa pysyi hengellisesti puhtaana ja vahvana. Kun he eivät noudattaneet Lakia vaan laiminlöivät esimerkiksi vaatimuksen kokoontua säännöllisesti palvomaan Jehovaa, he menettivät hänen suosionsa. (3. Moos. 10:11; 26:31–35; 2. Aik. 36:20, 21.)

⁴ Ajatellaanpa myös Jeesuksen esimerkkiä. Hänellä oli tapana käydä synagogassa joka viikko sapattina (Luuk. 4:16). Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapset pitivät edelleen tapanaan kokoontua säännöllisesti yhteen, vaikka he eivät enää olleetkaan sapattilain alaisuudessa (Apt. 1:6, 12–14; 2:1–4; Room. 14:5; Kol. 2:13, 14). Kokouksissaan ensimmäisen vuosisadan kristityt saivat opetusta ja rohkaisua ja uhrasivat Jumalalle ylistysuhreja rukoilemalla, laulamalla ja esittämällä ajatuksiaan (Kol. 3:16; Hepr. 13:15).

5. Miksi käymme viikoittain kokouksissa ja vuosittain konventeissa? (Ks. myös tekstiruutu ” Konventit yhdistävät Jumalan kansaa”.)

⁵ Samoin nykyään kun käymme viikoittain kokouksissa ja vuosittain konventeissa, tuemme Jumalan valtakuntaa, saamme pyhän hengen voimaa ja rohkaisemme toisiamme uskoa heijastavilla sanoilla. Ennen kaikkea meillä on tilaisuus palvoa Jehovaa rukoilemalla, laulamalla ja esittämällä ajatuksiamme. Kokoustemme rakenne on ehkä erilainen kuin aikoinaan israelilaisilla ja varhaiskristityillä, mutta ne ovat aivan yhtä tärkeitä. Miten kokoukset ovat saaneet nykyisen muotonsa?

6, 7. a) Mikä on kokoustemme tarkoitus? b) Miten kokoustoiminta vaihteli ryhmästä toiseen?

⁶ Kun veli Russell alkoi etsiä Jumalan sanan totuutta, hän ymmärsi, että täytyi kokoontua yhteen toisten kanssa, joilla oli sama tavoite. Hän kirjoitti vuonna 1879: ”Minä ja muut perustimme Pittsburghiin raamattuluokan, joka kokoontui tutkimaan Raamattua joka sunnuntai.” Vartiotornin lukijoita kannustettiin kokoontumaan yhteen, ja vuoteen 1881 tultaessa kokouksia pidettiin Pittsburghissa Pennsylvaniassa aina sunnuntaisin ja keskiviikkoisin. Marraskuun 1895 Vartiotornissa (engl.) sanottiin, että kokousten tarkoitus oli lujittaa ”kristillistä toveruutta, rakkautta ja uskonyhteyttä” sekä antaa läsnäolijoille tilaisuus rohkaista toisiaan. (Lue Heprealaiskirjeen 10:24, 25.)

⁷ Monien vuosien ajan kokousten sisältö ja määrä vaihtelivat raamatuntutkijoiden ryhmästä toiseen. Esimerkiksi vuonna 1911 julkaistiin eräältä yhdysvaltalaiselta ryhmältä tullut kirje, jossa sanottiin: ”Meillä on joka viikko vähintään viisi kokousta.” Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin heillä oli yksi kokous ja sunnuntaisin kaksi. Vuonna 1914 julkaistiin Afrikassa toimivan ryhmän kirje, jossa kerrottiin: ”Pidämme kokouksia kahdesti kuussa. Ne alkavat perjantaina ja kestävät sunnuntaihin.” Vähitellen kokoukset saivat nykyisen muotonsa. Luodaanpa silmäys kunkin kokouksen historiaan.

8. Mitä aiheita varhaiset esitelmät käsittelivät?

⁸ Yleisökokous. Julkaistuaan Vartiotornia vuoden verran veli Russell lähti vuonna 1880 saarnamatkalle Jeesuksen esimerkin mukaisesti (Luuk. 4:43). Samalla hän loi mallin nykyiselle yleisökokouksellemme. Kun tuosta matkasta ilmoitettiin Vartiotornissa (engl.), siinä sanottiin, että Russell ”puhuisi mielellään julkisissa kokouksissa aiheesta ’Jumalan valtakuntaa koskevia asioita’ ”. Vuonna 1911, kun luokkia eli seurakuntia oli perustettu eri maihin, niitä kehotettiin lähettämään kyvykkäitä puhujia lähialueille. Heidän oli määrä pitää kuuden puheen sarja, jossa käsiteltiin tuomiota, lunastusta ja muita aiheita. Kunkin puheen lopuksi ilmoitettiin seuraavan viikon puhuja ja puheen teema.

9. a) Miten yleisökokous on muuttunut vuosien varrella? b) Miten voit tukea tätä kokousta?

⁹ Vuonna 1945 Vartiotornissa ilmoitettiin maailmanlaajuisesta yleisökokouskampanjasta. Se koostui kahdeksasta raamatullisesta esitelmästä, joissa tarkasteltiin ”aikamme polttavia ongelmia”. Kymmeniä vuosia puhujiksi määrätyt veljet käsittelivät uskollisen orjan antamia aiheita ja pitivät lisäksi itse suunnittelemiaan puheita. Mutta  vuonna 1981 kaikkia puhujia neuvottiin tekemään puheet niiden jäsennysten pohjalta, joita lähetettiin seurakuntiin. b Vuoteen 1990 asti joissakin jäsennyksissä puhujaa kehotettiin järjestämään näytteitä tai pyytämään kuulijoita osallistumaan, mutta tuona vuonna ohjeita muutettiin, ja sen jälkeen esitelmät pidettiin pelkkinä puheina. Tammikuussa 2008 esitelmien pituus lyheni 45 minuutista 30 minuuttiin. Vaikka puheiden muotoa ja sisältöä on muutettu, niiden tarkoitus on pysynyt samana. Hyvin valmistetut esitelmät rakentavat edelleen uskoa Jumalan sanaan ja opettavat Jumalan valtakuntaan liittyviä asioita. (1. Tim. 4:13, 16.) Kutsutko innokkaasti kaikkia, esimerkiksi niitä joiden luo teet uusintakäyntejä, kuuntelemaan noita tärkeitä raamatullisia puheita?

10–12. a) Miten Vartiotornin tutkistelu on muuttunut? b) Mitä sinun olisi hyvä kysyä itseltäsi?

¹⁰ Vartiotornin tutkistelu. Vuonna 1922 saarnaajaveljet, joita Vartiotorni-seura lähetti seurakuntiin pitämään puheita ja johtamaan saarnaamistyötä, suosittelivat, että järjestettäisiin säännöllinen kokous, jossa tutkittaisiin Vartiotornia. Ehdotus hyväksyttiin, ja aluksi tutkistelu pidettiin joko arki-iltana tai sunnuntaina.

¹¹ Vartiotornissa 15.10.1932 annettiin lisäohjeita tämän kokouksen johtamisesta. Lehdessä otettiin malliksi Betel-kodin tutkistelu ja sanottiin, että veljen tuli johtaa kokousta. Kolme veljeä istui kokouspaikan etuosassa ja luki vuorotellen kappaleita. Siihen aikaan kirjoituksissa ei ollut painettuja kysymyksiä, joten tutkistelunjohtajan tuli pyytää yleisöä esittämään kysymyksiä aineistosta. Sen jälkeen hän kehotti läsnäolijoita vastaamaan niihin.  Jos kaivattiin lisävalaistusta, tutkistelunjohtajaa neuvottiin antamaan ”lyhyt ja keskitetty” selitys.

¹² Aluksi joka seurakunta sai valita lehden, jota enemmistö halusi tutkia. Mutta Vartiotornissa 15.4.1933 (engl.) ehdotettiin, että kaikki seurakunnat käyttäisivät ajankohtaista lehteä. Vuonna 1937 tutkistelu kehotettiin pitämään sunnuntaisin. Vartiotornissa 1.10.1942 (engl.) kerrottiin lisäuudistuksista, jotka antoivat tuolle kokoukselle sen nykyisen muodon. Ensin ilmoitettiin, että tutkittavien kirjoitusten sivujen alareunassa olisi kysymyksiä ja että niitä tulisi käyttää. Sitten sanottiin, että kokouksen tulisi kestää tunnin. Lisäksi läsnäolijoita kannustettiin vastaamaan ”omin sanoin” sen sijaan että he lukisivat kohtia suoraan kappaleesta. Vartiotornin tutkistelu on edelleen tärkein kokous, jonka kautta uskollinen orja jakaa hengellistä ruokaa oikeaan aikaan (Matt. 24:45). Meidän jokaisen on hyvä kysyä itseltämme: Valmistaudunko Vartiotornin tutkisteluun joka viikko? Yritänkö vastata, jos vain pystyn?

13, 14. a) Millainen historia on seurakunnan raamatuntutkistelulla? b) Miksi pidät tuosta kokouksesta?

¹³ Seurakunnan raamatuntutkistelu. 1890-luvun alussa, kun Tuhatvuotissarastus-kirjasarjasta oli ilmestynyt muutama osa, Baltimoressa Marylandissa asuva veli Rahn ehdotti, että Raamattua alettaisiin tutkia ”sarastuspiireissä”. Aluksi näitä kokouksia järjestettiin vain kokeeksi, usein yksityiskodeissa. Mutta syyskuuhun 1895 mennessä niitä pidettiin jo monissa kaupungeissa Yhdysvalloissa. Siksi tuon kuukauden Vartiotornissa (engl.) ehdotettiin, että kaikki totuuden tutkijat alkaisivat järjestää niitä. Tutkistelua johtavan veljen piti olla hyvä lukija. Hänen oli määrä lukea lause ja odottaa sitten, että läsnäolijat esittäisivät siitä huomioita. Kun kappaleen kaikki lauseet oli luettu ja käsitelty tällä tavalla, hänen tuli etsiä ja lukea lainaamattomat raamatunkohdat. Kunkin luvun lopuksi jokainen läsnäolija esitti aineistosta tiivistelmän.

¹⁴ Kokouksen nimi on muuttunut useita kertoja. Jossain vaiheessa noita tutkisteluja alettiin kutsua Berea-raamatuntutkistelupiireiksi ensimmäisen vuosisadan beroialaisten mukaan, jotka tutkivat Raamattua huolellisesti (Apt. 17:11). Aikanaan nimi vaihtui seurakunnan kirjantutkisteluksi ja lopulta seurakunnan raamatuntutkisteluksi. Nykyään ei enää kokoonnuta ryhminä yksityiskodeissa, vaan koko seurakunta on koolla valtakunnansalissa. Vuosien varrella tutkistelun pohjana on käytetty kirjoja, kirjasia ja jopa Vartiotornin kirjoituksia. Alusta pitäen kaikkia läsnäolijoita on kannustettu  osallistumaan kokoukseen. Tutkistelu on syventänyt Raamatun tuntemustamme. Valmistaudutko säännöllisesti tähän kokoukseen ja osallistutko siihen parhaan kykysi mukaan?

15. Mikä oli teokraattisen palveluskoulun tarkoitus?

¹⁵ Teokraattinen palveluskoulu. Päätoimistossa Brooklynissa New Yorkissa palvellut veli Carey Barber muisteli: ”Maanantai-iltana 16. helmikuuta 1942 kaikkia Brooklynin Betel-perheen miespuolisia jäseniä kehotettiin ilmoittautumaan kurssille, joka sai sittemmin nimekseen teokraattinen palveluskoulu.” Veli Barber, josta paljon myöhemmin tuli hallintoelimen jäsen, kuvaili tuota koulua ”yhdeksi merkittävimmistä tavoista, joilla Jehova on auttanut kansaansa nykyään”. Kurssi paransi veljien opetus- ja saarnaamistaitoja niin merkittävästi, että vuodesta 1943 lähtien kirjanen Teokraattisen virantoimituksen  oppikurssi otettiin vähitellen käyttöön seurakunnissa kautta maailman. Vartiotornissa 15.5.1945 sanottiin, että teokraattisen palveluskoulun tarkoitus oli auttaa ”kaikkia harjaantumaan paremmiksi Valtakunnan julistajiksi”. (2. Tim. 2:15.)

16, 17. Opittiinko teokraattisessa palveluskoulussa vain teknisiä taitoja? Selitä.

¹⁶ Aluksi monista oli piinallista puhua suuren yleisön edessä. Clayton Woodworth nuorempi, jonka isä oli vangittu epäoikeudenmukaisesti veli Rutherfordin ja muiden kanssa vuonna 1918, kertoi, miltä hänestä tuntui, kun hän liittyi kouluun vuonna 1943: ”Puheiden pitäminen oli minulle hyvin vaikeaa. Kieli oli mennä solmuun, suu oli rutikuiva, ja ääni oli jotain karjahtelun ja vingahtelun väliltä.” Claytonin taitojen kehittyessä hän sai kuitenkin lukuisia kertoja tehtäväksi pitää julkisia puheita. Koulu opetti hänelle paljon muutakin kuin vain teknisiä taitoja.  Hän oppi, miten tärkeää on olla nöyrä ja luottaa Jehovaan. ”Oivalsin, että puhuja itse ei ole tärkeä. Mutta jos hän valmistautuu hyvin ja luottaa täysin Jehovaan, häntä on ilo kuunnella ja kuulijat oppivat jotakin.”

¹⁷ Vuonna 1959 sisariakin kannustettiin liittymään kouluun. Sisar Edna Bauer kuuli sitä koskevan ilmoituksen konventissa. ”Sisaret olivat valtavan innoissaan”, hän muisteli. ”Nyt heille avautui uusia mahdollisuuksia.” Vuosien varrella monet veljet ja sisaret käyttivät hyväkseen mahdollisuuden liittyä teokraattiseen palveluskouluun ja saada opetusta Jehovalta. Nykyään saamme edelleen tällaista valmennusta viikolla pidettävässä kokouksessamme. (Lue Jesajan 54:13.)

18, 19. a) Miten saamme käytännöllisiä ehdotuksia palvelusta varten nykyään? b) Miksi laulamme kokouksissamme? (Ks. tekstiruutu ” Totuudesta laulaminen”.)

¹⁸ Palveluskokous. Kenttäpalveluksen organisoimiseksi pidettiin kokouksia jo vuonna 1919. Siihen aikaan niissä kävivät ainoastaan ne seurakunnan jäsenet, jotka itse levittivät kirjallisuutta. Vuoden 1923 aikana alettiin pitää kuukausittain palveluskokous, ja koko luokan eli seurakunnan odotettiin olevan läsnä. Vuonna 1928 seurakuntia neuvottiin järjestämään tuo kokous kerran viikossa, ja vuonna 1935 Vartiotornissa (suom. 1936) kehotettiin kaikkia seurakuntia käsittelemään siinä aineistoa, jota julkaistiin Ohjeita-lehtisessä (myöh. Tiedonantaja ja Valtakunnan Palveluksemme). Tästä kokouksesta tuli pian säännöllinen osa seurakunnan viikko-ohjelmaa.

¹⁹ Nykyään saamme käytännöllisiä ehdotuksia palvelusta varten viikolla pidettävässä kokouksessamme (Matt. 10:5–13). Jos sinä saat oman tässä kokouksessa käytettävän työkirjan, tutkitko sen ja noudatatko sen ehdotuksia palveluksessa?

20–22. a) Miksi vietämme Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa? b) Miksi sinun on hyödyllistä olla läsnä muistonvietossa joka vuosi?

²⁰ Jeesuksen seuraajia käskettiin viettämään juhlaa hänen kuolemansa muistoksi, kunnes hän saapuisi. Tuota muistojuhlaa vietetään kerran vuodessa kuten pesahia. (1. Kor. 11:23–26.) Siihen tulee joka vuosi miljoonia ihmisiä. Kokous muistuttaa voideltuja heidän etuoikeudestaan olla Valtakunnan perijätovereita (Room. 8:17). Muissa lampaissa se herättää syvää kunnioitusta Jumalan valtakunnan kuningasta kohtaan ja vahvistaa heidän uskollisuuttaan hänelle (Joh. 10:16).

²¹ Veli Russell tovereineen ymmärsi, että Herran illallinen oli tärkeä juhla ja että sitä piti viettää vain kerran vuodessa. Huhtikuun 1880 Vartiotornissa (engl.) sanottiin: ”Monilla meistä täällä Pittsburghissa on useiden vuosien ajan ollut tapana – – muistaa pääsiäislammasta  [pesah-uhria] ja nauttia Herramme ruumiin ja veren vertauskuvia.” Pian muistonvieton yhteydessä alettiin järjestää konventti. Ensimmäiset numerotiedot tällaisesta tilaisuudesta ovat vuodelta 1889, jolloin läsnä oli 225 henkeä ja 22 kastettiin.

²² Nykyään muistonviettoon ei enää liitetä konventtia, mutta asummepa missä tahansa, kutsumme kaikki paikalliseen valtakunnansaliin tai vuokratilaan viettämään sitä kanssamme. Vuonna 2013 Kristuksen kuoleman muistonvietossa oli yli 19 miljoonaa ihmistä. Meillä on suuri kunnia olla läsnä tuossa juhlassa ja kannustaa toisiakin viettämään sitä kanssamme tuona pyhänä iltana. Kutsutko sinä siihen joka vuosi innokkaasti mahdollisimman monia?

23. Mitä ajattelet kokouksistamme?

²³ Jehovan uskollisten palvelijoiden mielestä käsky kokoontua yhteen ei ole rasittava (Hepr. 10:24, 25; 1. Joh. 5:3). Esimerkiksi kuningas Daavidille oli suuri ilo mennä Jehovan huoneeseen palvomaan (Ps. 27:4). Toisten Jumalaa rakastavien seura teki siitä vielä nautittavampaa (Ps. 35:18). Myös Jeesus halusi kovasti jo nuorena olla Isänsä palvontahuoneessa (Luuk. 2:41–49).

24. Mitä osoitamme käymällä kokouksissa?

²⁴ Käymällä kokouksissa osoitamme, että rakastamme Jehovaa ja haluamme rakentaa veljiämme ja sisariamme. Näin ilmaisemme myös, että haluamme oppia elämään Jumalan valtakunnan alamaisina, koska juuri kokouksissa ja konventeissa annetaan tällaista opetusta. Lisäksi kokoukset valmentavat ja vahvistavat meitä olemaan kestäviä hyvin tärkeässä työssä, josta Valtakunta huolehtii nykyään Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen johdolla: opetuslasten tekemisessä ja opettamisessa. (Lue Matteuksen 28:19, 20.) Se kuinka hartaasti haluamme kokoontua yhteen, kertoo, kuinka todellinen Jumalan valtakunta on meille. Me kaikki varmasti arvostamme kokouksiamme!