Vuoden 32 pesah-juhla lähestyy, ja Jeesus opettaa ahkerasti Galileassa. Hän luultavasti menee viettämään pesahia Jerusalemiin, kuten Jumalan laissa vaaditaan. Jeesus on kuitenkin varovainen, koska juutalaiset etsivät tilaisuutta tappaa hänet. (Johannes 7:1.) Juhlan jälkeen hän palaa Galileaan.

Jeesus on ehkä Kapernaumissa, kun hänen luokseen tulee Jerusalemista fariseuksia ja kirjanoppineita. He yrittävät löytää perusteita sille, että voisivat syyttää Jeesusta jonkin uskonnollisen säännön rikkomisesta. He kysyvät: ”Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat esi-isien perinnettä? He eivät esimerkiksi pese käsiään ennen kuin syövät aterian.” (Matteus 15:2.) He tarkoittavat rituaalia, jossa kädet pestään ”kyynärpäihin saakka” (Markus 7:3). Jumala ei kuitenkaan ole missään vaiheessa käskenyt kansaansa noudattamaan tätä rituaalia. Siitä huolimatta fariseukset pitävät sen laiminlyömistä vakavana rikkomuksena.

Jeesus ei vastaa syytökseen suoraan vaan kiinnittää huomion siihen, että fariseukset itse rikkovat Jumalan lakia tieten tahtoen. Hän kysyy heiltä: ”Miksi te rikotte Jumalan käskyjä perinteenne takia? Jumala on esimerkiksi sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ ja ’Se joka herjaa isäänsä tai äitiään, täytyy surmata.’ Mutta te sanotte: ’Jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: ”Kaikki, mitä minulla on ja mistä voisi olla sinulle hyötyä, on sellaista, minkä olen luvannut antaa lahjaksi Jumalalle”, hänen ei tarvitse lainkaan kunnioittaa isäänsä.’” (Matteus 15:3–6; 2. Mooseksen kirja 20:12; 21:17.)

Fariseusten mukaan raha tai muu omaisuus tai mikä tahansa, mikä on luvattu antaa lahjaksi Jumalalle, kuuluu temppelille eikä sitä siksi voi käyttää muuhun tarkoitukseen. Todellisuudessa tuo lahja on kuitenkin edelleen sen antajan hallussa. Esimerkiksi poika voisi sanoa, että hänen rahansa tai omaisuutensa on ”korban” eli Jumalalle tai temppelille omistettu lahja. Raha tai omaisuus olisi kuitenkin edelleen pojan käytössä ja hän väittäisi, ettei sitä voi käyttää hänen iäkkäiden ja köyhien vanhempiensa auttamiseen. Temppeli ikään kuin menisi vanhempien edelle, ja näin poika välttelisi velvollisuuksiaan heitä kohtaan. (Markus 7:11.)

Jeesuksella on hyvät syyt paheksua tällaista Jumalan lain vääristelemistä. Hän sanoo: ”Te olette tehneet Jumalan sanan mitättömäksi perinteenne takia. Te tekopyhät, Jesaja profetoi teistä osuvasti sanoessaan: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on hyvin kaukana minusta. Turhaan he jatkavat minun palvomistani, sillä he opettavat ihmisten käskyjä oppeina.’” Fariseukset eivät tiedä, miten vastata Jeesuksen voimakkaaseen arvosteluun. Sitten hän kutsuu ihmisjoukon luokseen ja sanoo: ”Kuunnelkaa ja ymmärtäkää: ihmistä ei saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan hänet saastuttaa se, mikä tulee suusta ulos.” (Matteus 15:6–11; Jesaja 29:13.)

Myöhemmin kun Jeesus ja opetuslapset ovat eräässä talossa, opetuslapset kysyvät häneltä: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan, mitä sanoit?” Hän vastaa: ”Jokainen kasvi, jota taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, revitään juurineen pois. Antakaa heidän olla. He ovat sokeita oppaita. Jos sokea opastaa sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan.” (Matteus 15:12–14.)

Jeesus vaikuttaa yllättyneeltä, kun Pietari pyytää opetuslasten puolesta selvennystä siihen, mikä saastuttaa ihmisen. Jeesus sanoo: ”Ettekö tiedä, että kaikki, mikä menee suusta sisään, kulkee vatsan kautta ja poistuu viemäriin? Mutta se, mikä tulee suusta ulos, lähtee sydämestä ja saastuttaa ihmisen. Sydämestä lähtee esimerkiksi pahoja ajatuksia, murhia, aviorikoksia,  seksuaalista moraalittomuutta, varkauksia, vääriä todistuksia, herjauksia. Nämä ne saastuttavat ihmisen, mutta aterian syöminen pesemättömin käsin ei saastuta ihmistä.” (Matteus 15:17–20.)

Jeesus ei väheksy hygienian arvoa eikä tarkoita, että ihmisen ei tarvitse pestä käsiä ennen ruoanlaittoa tai ateriointia. Sen sijaan hän tuomitsee sen, että tekopyhät uskonnolliset johtajat jättävät huomiotta Jumalan oikeudenmukaiset lait ihmisten perinteiden varjolla. Ihmisen saastuttavat pahat teot, jotka saavat alkunsa sydämestä.