On pitkälti yli puolenyön. Papit ovat sopineet maksavansa Juudakselle 30 hopearahaa Jeesuksen kavaltamisesta. Niinpä suuri joukko ylipappeja ja fariseuksia on lähtenyt Juudaksen johdolla etsimään Jeesusta. Heidän mukanaan on aseistautunut roomalainen sotilasosasto sekä komentaja.

Juudas meni ilmeisesti suoraan ylipappien luo sen jälkeen kun Jeesus lähetti hänet pois pesah-aterialta (Johannes 13:27). Ylipapit kutsuivat koolle virkailijansa ja sotilasjoukon. Juudas vei heidät ehkä ensin taloon, jossa Jeesus ja apostolit olivat viettäneet pesahia. Nyt joukko on ylittänyt Kidroninlaakson, ja se suuntaa kohti Getsemanen puutarhaa. Heillä on mukanaan aseita, lamppuja ja soihtuja. He aikovat löytää Jeesuksen.

Juudas vie joukon Öljymäelle, sillä hän uskoo tietävänsä, missä Jeesus on. Kuluneen viikon aikana Jeesus ja apostolit ovat kulkeneet Betanian ja Jerusalemin väliä ja pysähtyneet matkalla usein Getsemanen puutarhaan. Nyt on kuitenkin yö, ja Jeesus voi olla jossain oliivipuiden varjossa. Miten siis sotilaat, jotka eivät ole aiemmin nähneet Jeesusta, voivat tunnistaa hänet? Juudas sanoo antavansa heille merkin: ”Hän on se, jota minä suutelen. Pidättäkää hänet ja viekää hänet pois tarkasti vartioituna.” (Markus 14:44.)

Juudas johdattaa joukon puutarhaan. Siellä hän näkee Jeesuksen ja hänen apostolinsa ja menee suoraan Jeesuksen luokse. ”Terve, rabbi!” Juudas sanoo ja antaa Jeesukselle hellän suudelman. Jeesus vastaa: ”Miksi sinä olet täällä?” (Matteus 26:49, 50.) Vastaukseksi omaan kysymykseensä Jeesus sanoo: ”Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?” (Luukas 22:48.) Sitten hän kääntää huomion kavaltajastaan muualle.

Jeesus astuu soihtujen ja lamppujen valoon ja kysyy: ”Ketä te etsitte?” Joku väkijoukosta vastaa: ”Jeesus Nasaretilaista.” Jeesus sanoo rohkeasti: ”Minä se olen.” (Johannes 18:4, 5.) Miehet eivät tiedä, mitä on odotettavissa, joten he perääntyvät ja kaatuvat maahan.

Sen sijaan että Jeesus käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja pakenisi yön pimeyteen, hän kysyy uudelleen, ketä he etsivät. Kun he jälleen sanovat etsivänsä Jeesus Nasaretilaista, Jeesus jatkaa rauhallisesti: ”Sanoin teille, että minä se olen. Jos siis etsitte minua, antakaa näiden mennä.” Jeesus on aiemmin sanonut, että hän ei ”kadottaisi ketään”, ja hän muistaa sen tällä ratkaisevalla hetkelläkin (Johannes 6:39; 17:12). Jeesus on pitänyt uskolliset apostolit lähellään, eikä heistä ole ”kadonnut” kukaan muu kuin ”tuhon poika”, Juudas. (Johannes 18:7–9.) Siksi hän pyytää, että hänen uskolliset seuraajansa saisivat mennä.

Kun sotilaat alkavat tulla Jeesusta kohti, apostolit tajuavat, mitä on tapahtumassa. He kysyvät: ”Herra, iskemmekö miekalla?” (Luukas 22:49.) Apostoleilla on kaksi miekkaa, ja ennen kuin Jeesus ehtii vastata, Pietari tarttuu toiseen niistä. Hän käy ylimmäisen papin orjan Malkoksen kimppuun ja sivaltaa tämän oikean korvan irti.

Jeesus koskettaa Malkoksen korvaa, ja haava paranee. Sitten hän opettaa jotain tärkeää, kun hän käskee Pietaria: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, miekkaan tuhoutuvat.” Jeesus ei vastustele pidätystä vaan sanoo: ”Kuinka siinä tapauksessa täyttyisivät Raamatun kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua?” (Matteus 26:52, 54.) Hän jatkaa: ”Eikö minun tulisi juoda se malja, jonka Isä on minulle antanut?” (Johannes 18:11.) Jeesus haluaa tehdä Jumalan  tahdon ja on valmis jopa kuolemaan sen vuoksi.

Jeesus kysyy ihmisjoukolta: ”Tulitteko miekat ja nuijat mukananne ottamaan minua kiinni kuin ryöstäjää? Minä istuin joka päivä temppelissä opettamassa, ja kuitenkaan ette pidättäneet minua. Mutta kaikki tämä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset täyttyisivät.” (Matteus 26:55, 56.)

Sotilasjoukko, komentaja ja juutalaisten virkailijat ottavat Jeesuksen kiinni ja sitovat hänet. Nähdessään sen apostolit pakenevat. ”Eräs nuori mies”, ehkä opetuslapsi Markus, jää kuitenkin ihmisjoukkoon ja alkaa seurata Jeesusta (Markus 14:51). Ihmiset tunnistavat hänet ja yrittävät ottaa hänet kiinni, joten hän jättää pellavavaatteensa taakseen ja pakenee.