Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

LUKU 132

”Varmasti tämä mies oli Jumalan Poika”

”Varmasti tämä mies oli Jumalan Poika”

MATTEUS 27:45–56 MARKUS 15:33–41 LUUKAS 23:44–49 JOHANNES 19:25–30

  • JEESUS KUOLEE PAALUSSA

  • EPÄTAVALLISIA ILMIÖITÄ JEESUKSEN KUOLEMAN AIKAAN

On ”kuudes tunti” eli keskipäivä. Koko maahan laskeutuu outo pimeys, joka kestää ”yhdeksänteen tuntiin asti” eli kello kolmeen iltapäivällä. (Markus 15:33.) Tämä epätavallinen ilmiö ei johdu auringonpimennyksestä. Auringonpimennykset ajoittuvat uudenkuun aikaan, mutta nyt on pesah ja täysikuu. Lisäksi auringonpimennys kestäisi vain muutaman minuutin. Pimeys on siis Jumalan aiheuttama. Kuvittele, miltä Jeesuksen pilkkaajista täytyy tuntua!

Pimeyden vallitessa kidutuspaalun luo tulee neljä naista. He ovat Jeesuksen äiti Maria sekä Salome, Maria Magdaleena ja Jaakob nuoremman äiti Maria.

Apostoli Johannes seisoo kidutuspaalun luona Jeesuksen surevan äidin kanssa. Maria näkee, miten hänen oma poikansa, jonka hän on synnyttänyt ja jota hän on hoitanut, riippuu paalussa tuskissaan. Mariasta tuntuu kuin hänet olisi lävistänyt ”pitkä miekka”. (Johannes 19:25; Luukas 2:35.) Vaikka Jeesus kärsii hirvittävää kipua, hän ajattelee äitinsä hyvinvointia. Suurin ponnistuksin hän nyökkää Johannekseen päin ja sanoo äidilleen: ”Nainen, katso! Poikasi!” Sitten hän nyökkää Mariaan päin ja sanoo Johannekselle: ”Katso! Äitisi!” (Johannes 19:26, 27.)

Jeesus uskoo äitinsä huolenpidon apostolille, joka on hänelle erityisen rakas. Maria on ilmeisesti jäänyt leskeksi, eivätkä hänen muut poikansa, Jeesuksen velipuolet, ole vielä alkaneet uskoa Jeesukseen. Siksi Jeesus järjestää niin, että hänen äidistään pidetään huolta sekä fyysisesti että hengellisesti. Miten hieno esimerkki!

Kun jälleen alkaa tulla valoisaa, Jeesus sanoo: ”Minulla on jano.” Tämä täyttää erään ennustuksen. (Johannes 19:28; Psalmit 22:15.) Jeesus tuntee, että hänen isänsä on ikään kuin poistanut häneltä suojeluksensa, jotta hänen nuhteettomuutensa voitaisiin koetella äärimmilleen. Jeesus huutaa: ”Eli, Eli, lama sabaktani?” Näiden sanojen arvellaan olevan arameaa, kenties jotain Galilean murretta, ja ne tarkoittavat ’Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?’ Jotkut lähellä seisovista ymmärtävät hänen sanansa väärin ja sanovat: ”Hän huutaa Eliaa!” Yksi heistä juoksee kastamaan sienen hapanviiniin, panee sen ruokokepin päähän ja antaa Jeesukselle juotavaa. Muut kuitenkin sanovat: ”Antakaa hänen olla! Katsotaan, tuleeko Elia ottamaan hänet alas.” (Markus 15:34–36.)

Jeesus huutaa: ”Se on saatu päätökseen!” (Johannes 19:30.) Hän on tehnyt kaiken, mitä hänen isänsä lähetti hänet maan päälle tekemään. Lopuksi Jeesus sanoo: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” (Luukas 23:46.) Jeesus luovuttaa elämänvoimansa Jehovan käsiin varmana siitä, että Jehova antaa sen hänelle takaisin. Sitten hän kallistaa päänsä ja kuolee. Hänen luottamuksensa Jumalaan on ollut horjumaton.

Silloin tapahtuu voimakas maanjäristys, joka halkaisee kallioita. Maa tärähtelee niin rajusti, että Jerusalemin ulkopuolella olevat haudat avautuvat ja niistä tulee esiin ruumiita. Ohikulkijat, jotka näkevät ruumiit, menevät ”pyhään kaupunkiin” ja kertovat tapahtuneesta muille. (Matteus 12:11; 27:51–53.)

Jumalan temppelissä on väliverho, joka erottaa pyhän huoneen kaikkeinpyhimmästä. Samalla hetkellä, jona Jeesus kuolee, tuo suuri ja painava väliverho repeää kahtia, ylhäältä alas asti. Tämä hämmästyttävä ihme on osoitus Jumalan vihasta niitä kohtaan, jotka ovat tappaneet hänen Poikansa. Se on myös merkki siitä, että tie kaikkeinpyhimpään, taivaaseen, on nyt avattu. (Heprealaisille 9:2, 3; 10:19, 20.)

Ihmiset ovat peloissaan sen vuoksi, mitä on tapahtunut. Jeesuksen teloitusta valvonut upseeri julistaa: ”Varmasti tämä mies oli Jumalan Poika.” (Markus 15:39.) Upseeri on voinut olla paikalla Pilatuksen luona pidetyssä oikeudenkäynnissä, jossa käsiteltiin sitä, onko Jeesus Jumalan Poika. Nyt hän on vakuuttunut siitä, että Jeesus oli viaton ja että hän tosiaan oli Jumalan Poika.

Järkyttyneinä näistä epätavallisista ilmiöistä paikallaolijat lähtevät kotiin. He lyövät rintaansa merkiksi syvästä surusta ja häpeästä. (Luukas 23:48.) Niiden joukossa, jotka ovat tarkkailleet tilannetta jonkin matkan päässä, on monia naisia. He ovat Jeesuksen opetuslapsia, ja he ovat toisinaan kulkeneet Jeesuksen mukana. Nämä merkittävät tapahtumat vaikuttavat syvästi myös heihin.