Perjantai nisankuun 14. päivä on kallistumassa iltaan. Auringonlaskusta alkaa 15. päivä, joka on sapatti. Jeesus on jo kuollut, mutta hänen vierellään olevat ryöstäjät ovat vielä elossa. Lain mukaan ruumiit eivät saa jäädä paaluun koko yöksi, vaan ne on haudattava samana päivänä (5. Mooseksen kirja 21:22, 23).

Lisäksi perjantai on niin kutsuttu valmistuspäivä, jolloin ihmiset valmistavat aterioita ja suorittavat muita askareita, joita ei voi lykätä sapatin yli. Auringonlaskusta alkaa ”suuri” eli kaksinkertainen sapatti (Johannes 19:31). Nisankuun 15. päivä on aina sapatti, koska se on seitsenpäiväisen happamattoman leivän juhlan ensimmäinen päivä. Tällä kertaa tuo päivä kuitenkin osuu samalle päivälle tavallisen viikoittaisen sapatin kanssa, ja siksi sapattia sanotaan ”suureksi”. (3. Mooseksen kirja 23:5–7.)

Niinpä juutalaiset pyytävät Pilatukselta lupaa nopeuttaa Jeesuksen ja ryöstäjien kuolemaa. Kuolemaa nopeutetaan murtamalla teloitettavien sääret, niin että kun jalat eivät voi enää kannatella kehoa, hengittäminen käy mahdottomaksi. Sotilaat murtavat ryöstäjien sääret, mutta koska Jeesus on jo kuollut, hänen sääriään ei murreta. Tämä täyttää psalmin 34:20:n ennustuksen: ”Hän suojelee kaikki hänen luunsa, niistä ei ole murrettu yhtäkään.”

 Varmistuakseen siitä, että Jeesus on tosiaan kuollut, yksi sotilaista puhkaisee keihäällä hänen kylkensä. Keihäs lävistää sydämen seudun, ja ulos tulee verta ja vettä. (Johannes 19:34.) Näin toteutuu Sakarjan 12:10:n ennustus: ”He katsovat häneen, jonka he lävistivät.”

Teloituspaikalla on myös Arimatian kaupungista oleva Joosef, joka on rikas mies ja arvostettu sanhedrinin jäsen (Matteus 27:57). Hänestä sanotaan, että hän on ”hyvä ja oikeamielinen” ja että hän odottaa Jumalan valtakuntaa. Hän on ”Jeesuksen opetuslapsi, vaikkakin juutalaisten pelosta salaa”, eikä hän ollut kannattanut Jeesusta koskevaa tuomioistuimen päätöstä. (Luukas 23:50; Markus 15:43; Johannes 19:38.) Joosef rohkaistuu pyytämään Pilatukselta Jeesuksen ruumista. Pilatus kutsuu luokseen upseerin, joka vakuuttaa Jeesuksen olevan kuollut. Niinpä Pilatus suostuu Joosefin pyyntöön.

Joosef ottaa Jeesuksen ruumiin alas paalusta. Hän on ostanut puhdasta, hienoa pellavakangasta, ja hän käärii ruumiin siihen. Nikodemos, ”joka oli tullut Jeesuksen luo ensimmäisen kerran yöllä”, auttaa häntä valmisteluissa (Johannes 19:39). Nikodemoksella on mukanaan yli 30 kiloa (noin sata roomalaista naulaa) kallista mirhan ja aaloen sekoitusta. He käärivät nämä tuoksuaineet ja Jeesuksen ruumiin käärinliinoihin juutalaisten hautaustapojen mukaan.

Joosef omistaa uuden haudan, joka on louhittu lähellä sijaitsevaan kallioon, ja Jeesuksen ruumis pannaan siihen. Haudan suulle vieritetään suuri kivi. Pian alkavan sapatin vuoksi kaikki tehdään kiireesti. Maria Magdaleena ja Jaakob nuoremman äiti Maria ovat ehkä auttaneet hautausvalmisteluissa. Nyt he kiiruhtavat kotiin ”valmistelemaan tuoksuaineita ja hyväntuoksuisia öljyjä”, joilla Jeesuksen ruumista on tarkoitus käsitellä lisää sapatin jälkeen (Luukas 23:56).

Seuraavana päivänä, sapattina, ylipapit ja fariseukset menevät Pilatuksen luo ja sanovat: ”Me muistamme, että se petkuttaja vielä elossa ollessaan sanoi: ’Kolmen päivän kuluttua minut herätetään kuolleista.’ Käske siksi vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi varastamaan häntä ja sanoisi kansalle: ’Hänet on herätetty kuolleista!’ Silloin tämä viimeinen petos olisi pahempi kuin ensimmäinen.” Pilatus vastaa: ”Saatte vartioston. Menkää vartioimaan hautaa niin hyvin kuin osaatte.” (Matteus 27:63–65.)

Hyvin varhain sunnuntaiaamuna Maria Magdaleena, Jaakob nuoremman äiti Maria ja muut naiset tuovat haudalle tuoksuaineita Jeesuksen ruumista varten. He sanovat toisilleen: ”Kuka vierittäisi puolestamme kiven pois haudan suulta?” (Markus 16:3.) On kuitenkin tapahtunut maanjäristys, ja Jumalan enkeli on vierittänyt kiven haudan suulta. Vartijat ovat poissa, ja hauta vaikuttaa tyhjältä!