On sapatti, ja Jeesus on jäänyt Jerusalemiin. Kävellessään kaupungissa Jeesus ja opetuslapset näkevät kerjäläisen, joka on ollut sokea syntymästä asti. Opetuslapset kysyvät Jeesukselta: ”Rabbi, kuka teki syntiä, niin että tämä mies syntyi sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” (Johannes 9:2.)

Opetuslapset eivät usko, että sokea mies olisi elänyt aiemmin ja tehnyt edellisessä elämässään syntiä, mutta he saattavat pohtia, voiko ihminen tehdä syntiä äitinsä kohdussa. Jeesus vastaa heille: ”Ei hän tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan näin tapahtui, jotta ihmiset näkisivät Jumalan teot hänen tapauksessaan.” (Johannes 9:3.) Miehen sokeus ei siis johdu mistään virheestä tai synnistä, jonka hän tai hänen vanhempansa ovat tehneet. Aadamin synnin takia kaikki ihmiset syntyvät epätäydellisinä ja heille voi tulla vikoja ja vajavuuksia. Miehen sokeuden vuoksi Jeesuksella on kuitenkin tilaisuus antaa ihmisten ”nähdä Jumalan teot”, kuten aiemminkin hänen parantaessaan sairaita.

Jeesus korostaa, että ”Jumalan tekojen” tekemisellä on kiire. Hän sanoo: ”Meidän täytyy tehdä lähettäjäni tekoja, kun vielä on päivä. Tulee yö, jolloin kukaan ei voi tehdä työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” (Johannes 9:4, 5.) Pian Jeesus kuolisi ja joutuisi haudan pimeyteen, missä hän ei voisi tehdä mitään. Ennen sitä hän on kuitenkin kuin valona maailmassa.

Parantaako Jeesus sokean miehen, ja jos parantaa, miten? Jeesus sylkäisee maahan ja tekee syljen avulla tahnaa. Hän sivelee sitä miehen silmille ja sanoo: ”Mene ja peseydy Siloamin altaassa.” (Johannes 9:7.) Mies tekee niin kuin Jeesus käskee, ja ensimmäistä kertaa elämässään hän näkee! Kuvittele, miten haltioissaan hän on!

Miehen naapurit ja muut, jotka tietävät hänen olleen sokea, ovat ihmeissään. He kysyvät: ”Eikö tämä ole se, jolla oli tapana istua kerjäämässä?” Jotkut sanovat: ”Hän se on.” Toisten on kuitenkin vaikea uskoa sitä, ja he sanovat, että hän on vain samannäköinen. Mies itse sanoo: ”Minä se olen.” (Johannes 9:8, 9.)

He kysyvät mieheltä, miten hänen silmänsä avautuivat, ja hän vastaa: ”Se mies, jonka nimi on Jeesus, teki tahnaa, siveli sitä silmilleni ja sanoi minulle: ’Mene Siloamiin ja peseydy.’ Niin minä menin ja peseydyin ja sain näköni.” Sitten he kysyvät: ”Missä se mies on?” Hän vastaa: ”En tiedä.” (Johannes 9:10–12.)

Ihmiset vievät miehen fariseusten luo, jotka myös haluavat tietää, miten hän on saanut näkönsä. Hän kertoo heille: ”Hän laittoi tahnaa silmilleni, minä peseydyin, ja nyt minä näen.” Voisi odottaa, että fariseukset iloitsisivat kerjäläisen  kanssa hänen parantumisestaan. Jotkut heistä kuitenkin arvostelevat Jeesusta ja väittävät: ”Se ihminen ei ole Jumalan lähettämä, koska hän ei vietä sapattia.” Toiset ovat kuitenkin eri mieltä ja sanovat: ”Kuinka ihminen, joka on syntinen, voi tehdä tuollaisia ihmeitä?” (Johannes 9:15, 16.)

Erimielisyytensä takia he kysyvät mieheltä itseltään: ”Mitä sinä sanot hänestä? Juuri sinunhan silmäsi hän avasi.” Epäröimättä mies vastaa: ”Hän on profeetta.” (Johannes 9:17.)

Fariseukset eivät kuitenkaan suostu uskomaan. Ehkä he ajattelevat, että Jeesus on tehnyt miehen kanssa jonkinlaisen sopimuksen ihmisten huijaamiseksi. Niinpä he päättävät kysyä kerjäläisen vanhemmilta, onko hän todella ollut sokea.