Aadam ja Eeva saivat paljon lapsia sen jälkeen kun he lähtivät Eedenin puutarhasta. Heidän ensimmäisestä pojastaan Kainista tuli maanviljelijä. Toisesta pojasta Abelista tuli paimen.

Eräänä päivänä Kain ja Abel uhrasivat uhreja Jehovalle. Tiedätkö sinä, mikä uhri on? Se on eräänlainen lahja Jumalalle. Jehova ilahtui Abelin uhrista mutta ei Kainin uhrista. Kain suuttui tästä kovasti. Jehova varoitti Kainia, että hänen vihansa voisi saada hänet tekemään jotain pahaa. Mutta Kain ei kuunnellut.

Kain sanoi Abelille: ”Mennään yhdessä tuonne niitylle.” Kun he olivat siellä kahdestaan, Kain hyökkäsi veljensä kimppuun ja tappoi  hänet. Mitä mieltä Jehova oli tästä? Hän rankaisi Kainia lähettämällä hänet kauas pois perheensä luota. Kain ei saisi koskaan tulla takaisin.

Voimmeko oppia tästä jotain? Joskus meitä voi suututtaa, kun asiat eivät mene niin kuin haluaisimme. Saatamme huomata, että viha kasvaa sisällämme, tai ehkä joku toinen huomaa sen ja varoittaa meitä. Silloin meidän pitäisi heti yrittää rauhoittua, ettei viha saa meitä tekemään mitään typerää.

Abel rakasti Jehovaa ja teki sitä, mikä oli oikein, ja siksi Jehova ei koskaan unohda häntä. Kun Jehova tekee maapallosta paratiisin, hän herättää Abelin eloon.