Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

LUKU 9

Vihdoinkin he saavat pojan!

Vihdoinkin he saavat pojan!

Abraham ja Saara olivat olleet naimisissa monta vuotta. He olivat jättäneet mukavan kotinsa Urissa ja asuivat nyt teltassa. Mutta Saara ei valittanut, koska hän luotti Jehovaan.

Saara halusi niin kovasti saada lapsen, että hän sanoi Abrahamille: ”Jos palvelijallani Hagarilla olisi lapsi, se olisi minulle kuin oma lapseni.” Myöhemmin Hagar saikin pojan, jonka nimeksi annettiin Ismael.

Monta vuotta myöhemmin, kun Abraham oli 99-vuotias ja Saara 89-vuotias, heille tuli kolme vierasta. Abraham kutsui heidät lepäämään puun alle ja tarjosi heille ruokaa. Tiedätkö, keitä vieraat olivat? He olivat enkeleitä! He sanoivat Abrahamille: ”Ensi vuonna tähän aikaan sinulla ja Saaralla on poika.” Saara kuunteli teltassa ja nauroi itsekseen. Hän mietti: ”Voinko muka saada lapsen, vaikka olen näin vanha?”

Seuraavana vuonna Saara synnytti pojan, aivan niin kuin Jehovan enkeli oli luvannut. Abraham antoi pojalle nimen Iisak, joka merkitsee ’naurua’.

Kun Iisak oli noin 5-vuotias, Saara huomasi, että Ismael kiusasi Iisakia. Saara halusi suojella poikaansa. Hän meni siksi Abrahamin luokse ja pyysi häntä lähettämään Hagarin ja Ismaelin pois. Ensin Abraham ei halunnut tehdä niin. Mutta Jehovakin halusi suojella Iisakia, ja hän sanoi Abrahamille: ”Kuuntele Saaraa. Minä kyllä huolehdin Ismaelista. Lupaukseni täyttyvät kuitenkin Iisakin kautta.”

”Uskon vaikutuksesta Saarakin sai voimaa tulla raskaaksi – – koska hän piti lupauksen antajaa uskollisena.” (Heprealaisille 11:11)